sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Päin mäntyä

Takakansi:
Kontion metsäkoulu? Miten kukaan voi lähteä opiskelemaan amikseen, joka sijaitsee jossain korvessa?
 
Espoolainen 16-vuotias Miro aloittaa opiskelun metsäkoulussa. Uhmakkaan päätöksen taustalla on halu irtaantua vaaralliseksi käyneestä kaveripiiristä ja isän määräysvallasta. Miroa, intohimoista lumilautailijaa, vetävät Kontioon myös Kallan hiihtokeskuksen upeat rinteet.

Kämppäkaveri, jäyhä maalaispoika Antti-Jussi, on tiennyt jo pienestä pitäen  haluavansa metsäkoneenkuljettajaksi. Myös Pasi, Leevi, Marko ja Kerttu tietävät opiskelevansa unelmiensa ammattiin, mutta Mirolle kaikki on vielä epävarmaa.

Lumen tuloa odotellessa paluu Espooseen käväisee jo Miron mielessä. Sitten hänet houkutellaan metsien suojelua ajavan Pro Kallan kansalaisiltaan. Palopuheita kuulemaan saapuu myös Aava. Miro ihastuu korviaan myöten tyttöön, jolle luonnonsuojelu on sydämen asia.
 

 Realistinen kertomus nuoren Miron elämästä perheen, kavereiden, koulun ja ihastuksen keskellä. Ihmissuhteet, tulevaisuuden ongelmat sekä kaiken maailman päihteet löytävät tiesnsä tähän jokseenkin kovin tavalliseen tarinaan. On toki ymmärrettävää, ettei tarkoituksena ollut mitään kovinkaan yliluonnollista juttua, mutta jäin silti hieman kaipaamaan jonkinlaista hiukan suurempaa kohokohtaa. Menihän se tarina kuitenkin näinkin oikein rattoisasti.

Kirjassa käsitellään myös luonnonsuojelua, mikä on itsessään jo puhututtava aihe, kuten se kirjassakin keräsi mietteitä. Peräkylän metsämaisemia on kuvattu kauniisti sekä metsäkoulun laitteisto ja koneet oli kuvattu tarkasti. Mitäpä tässä vielä sanoisi? Tämä oli sellainen "leppoisaa ja realistista lukemista"-kirja.

Kirjan tiedot:
Kirjan nimi: Päin mäntyä
Kirjoittaja: Marja-Leena Tiainen
Kustantaja: Tammi
ISBN: 978-951-31-5692-3
Ilmestymisvuosi: 2010
Sivumäärä: 302



lauantai 29. joulukuuta 2012

Idän pikajunan arvoitus

Takakansi:
Kuuluisa Idän pikajuna, joka jyskyttää eteenpäin kolmipäiväisellä matkallaan halki Euroopan, pysähtyy yhtäkkiä keskellä yötä. Lumikinokset sulkevat radan autiolla seudulla jossakin Balkanilla. On kuolemanhiljaista. ”Hermoni ovat varmaankin epäkunnossa”, mutisee Hercule Poirot ja vaipuu jälleen uneen.
Herättyään hän huomaa, että häntä tarvitaan kipeästi. Yöllä on tehty murha. Herra Ratchett, amerikkalainen miljonääri, lepää vuoteessaan kuoliaaksi pistettynä. Koskematon lumi junan ympärillä todistaa, että murhaaja on vielä junassa.
Poirot aloittaa tutkimukset ja vetäytyy sitten rauhassa miettimään, käyttämään pieniä harmaita aivosolujaan.

Toinen Agatha Christien tunnetuista teoksista oli mielestäni kiinnosta ja jännittävä salapoliisikertomus. Taaskaan en juonta aio sen enempää paljastaa. Se vain veisi lukemisesta ilon. Itse olin joskus nähnyt tähän kirjaan pohjautuvan Hercule Poirot ohjelman ja siksi harmikseni muistin murhaajan/murhaajat. Tämäkin kirja oli kuitenkin vailla vertaansa. Välillä minun on vaikea aloittaa salapoliisiromaania, mutta alkuun päästyäni en malta lopettaa lukemista.
Kirjan tiedot:
 Kirjan nimi: Idän pikajunan arvoitus
Englanninkielinen alkuteos: Murder on the orient express
 Kirjoittaja: Agatha Christie
 Kustantaja: WSOY
ISBN: 951-0-15515-2I
Ilmestymisvuosi  (alkuperäinen teos): 1934
 Sivumäärä: 214

 

torstai 27. joulukuuta 2012

Eikä yksikään pelastunut

Takakansi:

”Saaressa oli jotakin maagillista. Sen pelkkä nimikin sai mielikuvituksen toimimaan. Yhteys ulkomaailmaan katosi, saari muodosti oman maailmansa. Maailman, josta ei ehkä koskaan voi palata.”
Kymmenen erilaista ihmistä houkutellaan salaperäiselle Neekerisaarelle. Jokainen heistä on joskus tehnyt jotakin, minkä haluaa unohtaa. Tunnelma omituisella saarella tiivistyy, ja pian jokainen joutuu tekemään tiliä menneisyytensä kanssa.
Agatha Christie (1890-1976) on perinteisten palapelidekkarin ehdoton kuningatar. Hänen vuonna 1913 ilmestynyt Eikä yksikään pelastunut (suom. 1940) on hänen tunnetuin teoksensa.


Kirjan juonesta en voi paljon kertoa sillä se olisi ikävää lukijan kannalta. Jokainen saa selvittää itse murhaajan/murhaajat. Idea on kuitenkin se, että saarelle saapuu kymmenen eri ihmistä, joista jokainen on joskus tavalla tai toisella tappanut jonkun. Toisilleen tuntemattomat saaren vieraat kummastelevat isäntänsä poissaoloa. He jäävät vangiksi Neekerisaarelle huonon ilman takia. Silloin alkaa tapahtua karmaisevia murhia. Kuka on murhaaja?

Itse en aikaisemmin ole paljoakaan perustanut salapoliisidekkareista vaikka nuorempana luinkin Neiti Etsiviä. Kerran jopa aloitin erästä Christien kirjaa, mutta se jäi kesken. Nyt kuitenkin piti lukea tämä kirja koulun puolesta. Kiinnostuin tästä kirjasta heti ja luinkin sen jo aika äkkiä. Voin todeta, että salapoliisidekkareiden kirjoittajilla on mielikuvitus vailla vertaa. Kirjan palaset yhdistyvät toisiinsa jännittävästi, mikä vaatii laajaa taitoa kuvitella ja keksiä juonia. En ihmettele, että juuri tämä kirja on Christien tunnetuimpia teoksia.

Näin loppuun pitää vielä sanoa, että kyllä kismitti, kun en millään arvannut oikeaa syyllistä. Olin aivan varma omasta ehdokkaastani ja harmistuin, kun olinkin tehnyt väärän havainnon. No, yritän olla parempi salapoliisi ensi kerralla.
 
Kirjan tiedot:
Kirjan nimi: Eikä yksikään pelastunut/ Kymmenen pientä neekeripoikaa
Englanninkielinen alkuteos: And Then There Were None/ Ten Little Niggers
 Kirjoittaja: Agatha Christie
Kustantaja: WSOY
ISBN: 978-951-0-28543-5
Sivumäärä: 264

 

keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Vampyyrin palvelija

Takakansi:

Hiljaisen pikkukaupungin 
mysteeri ajaa nuoren miehen  
hullluuden partaalle.
 
Mielisairauksiin erikoistunut lääkäri Philip McDevitt saa potilaakseen huonokuntoisen nuoren miehen, Jamie Sommersin, joka kärsii masennuksesta, muistikatkoksista ja hysteerisestä pimeän pelosta.

Mitä enemmän Jamien pirstaloituneet muistikuvat selkiytyvät, sitä oudommaksi tapaus muuttuu.

Jamie on kokenut kovia: istunut linnassa, tapellut, kulkenut salakuljettajien ja merirosvojen mukana ja joutunut jopa hain hampaisiin. Mutta vasta tapaaminen salaperäisen lordi Grenville Hawkesin kanssa on saanut kovanaaman tärisemään kauhusta...
 

Sitä välillä vain haeskelee kirjastosta jotakin lukemista. Ei etsi mitään tiettyä, vaan valitsee sen, mikä kohdalle osuu. Minäpä satuin siis näin ollen löytämään juuri tämän kirjan, joka jo nimensä perusteella pisti odottamaan jotakin jännittävää ja suurta. En joutunut pettymään. Kirja oli mitä jännittävin ja mielenkiintoisinkertomus. Siinä oli jotakin lumoavaa.

Jamie on juuri sellainen kovanaama, millaiseksi hänet voikin kuvitella. Listalla on jo ollut kaiken maailman salakuljetuksia ja rikoksia tappeluiden määrästä nyt puhumattakaan. Jamie on kierrellyt maailmalla ja kohdannut monenmoisia vaaroja ja seikkailuja. Tän nuoren miehen mieltä ei järisyttänyt edes kohtaaminen suuren hain kanssa. Se olisi saattanut olla Jamien viimeinen hengenveto,mutta nuorukainen selvisi siitä hengissä.

 Jokin on kuitenkin järisyttänyt Jamien mieltä pahemman kerran. Pimeys saa Jamien täysin sekaisin ja hysteeriseksi. Muistissa on vikaa ja siksi on vaikea selvittää, mikä miehen mieleen oikein iski. Lääkäri McDevitt yrittää parhaansa mukaan selvittää Jamien oireiden syytä, mutta tutkimus jää kesken, kun Jamien omituinen työänantaja Grenville Hawkes tulee hakemaan alaisensa kotiin. Onko juuri herra Hawkes syynä Jamien mielenterveysonglemiin? Voisiko totuus olla epätavallinen ja pelottava?

Hyvin, hyvin, hyvin kiinnostava kirja niin itse tarinan kuin sen psykologisten asioiden vuoksi. Tarina vangitsee sisäänsä ja sitä haluaa  lukea kunnes ratkaisu selviää. Menneisyyden tapahtumien avulla selitetään taitavasti nykyisyyttä.Loppu oli todella kaunis. Oikein mainio kirja!

Kirjan tiedot:
Kirjan nimi: Vampyyrin palvelija
Englanninkielinen alkuteos: Hawkes Harbor
KIrjoittaja: S. E. Hinton
Kustantaja: Otava
ISBN: -13: 978-951-1-20164-9
ISBN: -10: 951-1-20164-9
Ilmestymisvuosi (alkuperäinen teos): 2004
Ilmestymisvuosi (suomennettu teos): 2006
Sivumäärä: 234

lauantai 22. joulukuuta 2012

Kirkkaalla liekillä

Takakansi:

"...maailman reunalta voi livetä jos ottaa yhden harha-askeleen tai jos tönäistäään metrin verran reitiltä  sivuun, se on siinä ja kiitti moi ja sitten on edessä loputon pudotus tyhjään hän ajattelee mutta hänellä on sentään vielä Pete ja aski tikkuja ja maailmankartta joihin tarttua eikä hän tunne kylmää vaikka pakkanen on kiristymään päin ja hankiin muodostuneet polut ovat kapeita ja syviä ja liukkaita niin kuin raiteilla kulkisi."

Maarian elämä on ollut veljen kuoleman jälkeen kuin pahaa unta, josta ei voi herätä. Eräänä yönä hän näkee kirkon palavan- kuva tarttuu hänen mieleensä eikä halua päästää irti. Maarian pään sisällä kipinöi ja savuaa. Äiti on vain varjo entisestään ja ystävätkin kääntävät selkänsä. Maailman reuna lähestyy kiihtyvällä vauhdilla, kunnes tulee se sekunti, jolloin elämä on oikeastaan aika hienoa.
 
Kirja oli hyvin pitkään kovin yksitoikkoinen. Mitään uutta ei tapahtunut. Päähenkilö vain suri ja suri ja suri, eikä mikään muuttunut. Ei tullut suuntaa parempaan, eikä mikään mennut pahasti pieleen. Kirja vain jyskytti samaa tahtia yhä puolivälinkin jälkeen ja ainoa syy, miksi luin edes koko kirjan loppuun, oli se, että halusin nähdä, miten kävisi. Annoin mahdollisuuden tälle kirjalle ja onneksi kirjassa oli onnellinen loppu. Jos se kaikki suru olisi loppunut ikävästi,olisi kirja ollut mielestäni aika huono.

Tottakai on hyvä aina kuvata myös niitä surullisiakin tunteita.Suru kuuluu elämään. Mutta kun kirja on vain täynnä melankoliaa, niin siitä vain tulee itsekin pahalle päälle. Eipä minulle oikeastaan jäänyt paljon muuta mieleen kirjasta kuin suru, alkoholi, polttaminen, taas suru, ongelmat, välinpitämättömyys ja uudelleen polttaminen. Kirja oli siis mielestäni hyvin masentava ja sai ainakin minut alakuloiseksi. En edes oikein ymmärtänyt, mikä oli juonen kohokohta. Päähenkilö vain koki niin paljon surua ja vääryyttä, että hän alkoi himoitsemaan rakentamiensa pienoismallien polttamista. Koko juttu johti lopulta melkein kokonaisen kirkon polttamiseen, mutta onneksi loppu oli sentään onnellinen.

Eräs seikka joka alkoi ärsyttää jo heti lukemisen aloitettuani, oli kirjoitusasu. En voi väittää olevani mitenkään asiantuntia pilkkujen ynnä muiden käytössä, mutta tajusin kuitenkin, että jokin on nyt kyllä aikamoisesti pielessä. Kuten tuosta takakannen alkupätkästäkin voi huomata, on pilkkujen ja jopa pisteiden paikat täysin missä sattuvat. Juuri tämän takia oli hurjan rasittavaa lukea kirjaa jo heti alussa. Juoneen oli vaikea keskittyä, kun tekstin virheet osuivat vain silmiin.

Tässä näyte sivulta 141:
 "suuria kumpuilvia pilviä
pieniä höttöisiä pilviä
vaatimattomia asemia joilla seisoo pikku ihmisiä pareittain vilkuttamassa hymyilemässä itkemässä, kauppakeskuksia taksitolppia metsäää päättymätöntä metsää kuusia mäntyjä haapoja kangasta suota nummea niittyä ja peltoa pellon perään
ja ihmisiä niin harvakseltaan"

Luulen, että kirjailija kirjoitti näin, koska hän jotenkin halusi korostaa kirjan nuorta henkilöä ja sekavuutta, mutta mielstäni se vain pilasi koko jutun.Harmillista sanoa näin mistään kirjasta, mutta totuus on se, etten pitänyt kirjasta. Se oli liian sekava ja surumielinen. Toivottavasti nuori kirjailija kuitenkin jatkaa alalla ja luo jotakin erilaista kuin tämä.


Kirjan tiedot:
Kirjan nimi: Kirkkaalla liekillä
Kirjoittaja: Venla Saalo
Kustantaja: Robustos
ISBN: 978-952-5758-17-7
Ilmestymisvuosi: 2012
Sivumäärä: 240

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Toisaalla

Esittelyteksti:

18-vuotias Samuel Järvi on varsinainen nörtin stereotypia: pojan yöt kuluvat tietokoneella pelaten ja päivät nukkuen. Kontaktit tyttöihin ovat jääneeet vähäisisksi. Koulun loputtua hän ei tiedä, mitä tekisi. Yllättäen Samuel saa kuitenkin tarjouksen, josta ei voi kieltäytyä. Hänet pyydetään mukaan salaiseen projektiin, ja työstä maksetaan järkyttävän hyvin.

Projekti on täynnä yllätyksiä, mutta suurin yllätys on kuitenkin se, että Samuel rakastuu ensimmäistä kertaa elämässään. Kaikki muu menettää merkityksensä, kun Samuel päättää pelastaa unelmiensa tytön. Mutta kaipaako tyttö edes pelastajaa?

Toisaalla on hurja versio siit, millaiseksi maailma voi kehittyä lähitulevaisuudessa. Se avaa Jäljellä-romaanin salaisuudet ja näyttää tapahtumat toisesta näkökulmasta. Kirjapari täydentää toisiaan kuin palapelin yhteen loksahtavat palat. 



Kuten esittelytekstissä jo mainittiinkin, niin nämä kirjat todella täydentävät toisiaan. Ensimmäisenä ilmestynyt Jäljellä- romaani selkiintyi, kun se sai seurakseen Toisaalla- romaanin. Tämä tarina rakentui loistavasti kahdesta eri näkökulmasta katseltuna. Lukiessani Toisaalla-kirjaa, ajattelin aina että: "Ai näin se siis tapahtui ensimmäisessä kirjassa..." ja "Tuohan selittää kaiken!". Pidän myös kirjailijan tyylistä kertoa tätä tarinaa. Huomaan, että hän osaa asiansa.

Kuten Jäljellä- romaanista muistamme, oli nuori Emmi Aalto yhtäkkiä herännyt tyhjässä maailmassa ilman ainuttakaan ihmistä. Vähitellen ihmisiä alkoi tulla vastaan parikin kappaletta, ja yhdessä he yrittivät selvittää tämän oudon maailman salaisuutta. Kaikki on niin samanlaista kuin siinä maailmassa, jossa Emmi oli elänyt ennen tätä. Ainoastaan suurin osa ihmisistä puuttui.

Maaimasta ei saanut selkoa millään. Ainostaan pienet satuviittaukset antoivat vihjeitä. Kuka niitä antoi? MIstä ne ilmestyivät? Emmi ei kuitenkaan voinut arvata olevansa osana salaista projektia, johon hänen vanhempansa olivat antaneet hyväksynnän. Projektin tarkoitus oli saada syrjäytyvät taikka muuten ongelmaiset nuoret löytämään oman vahvuutensa ja uskonsa elämään. Emmi ei kuitenkaan iloinnut tästä mahdollisuudesta saadessaan tietää kaiken.

Joku oli kuitenkin saanut seurata Emmin koko matkaa tässä oudossa projektissa. Samuel-niminen poika oli yrittänyt satuviittausten avulla auttaa Emmiä ja nyt Emmi halusi tietää kaiken tapahtuneesta.


Kirjan tiedot:
Kirjan nimi: Toisaalla
KIrjoittaja: Salla Simukka
Kustantaja: Tammi
ISBN:978-951-31-6815-5
Ilmestymisvuosi: 2012
Sivumäärä: 233


perjantai 7. joulukuuta 2012

Varjojen valtias

Takakansi:
Torakin kohtalona
on päättää se,
minkä Iso kerran aloitti.
 
Torak ei ole niin kuin muut: hän on ennustusten Kuuntelija. Hänen on vietävä päätökseen se, minkä Iso aloitti särkiessään tuliopaalin ja lyödessään sielunsyöjät hajalle.

Seikkailunsa huikeassa loppunäytösksessä Torak kohtaa sielunsyöjistä viimeisen, kammottavan Eostran. Mutta mitä mahdollisuuksia pojalla on tietäjistä väkevintä vastaan? Hyinen talvi tekee tuloaan ja koko Metsä pelkää nälkää ja outoa varjotautia. Kaiken lisäksi vuorilla vaanivat Eostran verenhimoiset luomukset.

Torakia revitään kahtaalle, kun hänen lähimpiään vastaan hyökätään ja kun menneisyyden varjot nostavat päätään. On aika kamppailla koko Metsän tulevaisuuden puolesta.

Varjojen valtias huipentaa mieleenpainuvan sarjan, jossa lukija on kulkenut kuudentuhannen vuoden takaisessa maailmassa yhdessä Torakin, Rennin ja Suden kanssa. 

 
"Bravo" sanon ja taputan käsiäni kirjailijalle, joka on onnistunut luomaan tämän mahtavan kirjasarjan. Hän on tehnyt hurjasti taustatyötä sarjan eteen ja vieraillut myös Suomessa tämän takia. Kerronta on hyvin eläväistä ja muukaansatempaavaa. Juuri siksi pidän niin kovasti tästä sarjasta. Uskon, että se on kirjoitettu suurella sydämellä, mikä tekee kirjoista niin erityisiä. Omistatuminen omaan työhönsä on upeaa!

Viimeisessä osassa Torakin on yritettävä kukistaa sielunsyöjistä mahtavin, Eostra. Matkaan lähteminen voi olla pahin virhe, sillä Eostra on voinut kylvää matkan varrelle jos jonkinmoisia ansoja ja ongelmia. Torak kuitenkin uskoo, ettei muuta vaihtoehtoa ole. Renn on päättänyt auttaa Torakia ja lähtee mukaan pojan varoituksista huolimatta. Myös surun murtama Susi lähtee Torakin avuksi. Eostran pahuus koetteli Suden omaa perhettä, mutta sudet eivät koskaan jätä laumaveljeään pulaan, ei edes surun keskellä ja siksi Susi pysyy Torakin rinnalla

Hytävä talvi koettelee matkalaisia ja Eostra voi vaania missä tahansa.  Sielunsyöjällä on suuri mahti ja hänellä on mielessään kauhea suunnitelma herättää kuolleita eloon. Lopulta Torak, Renn ja Susi onnistuvat päihittämään Eostran. Yhteistyö ja ystävyys kestivät loppuun asti ja paha on lopullisesti voitettu!

Kirjan tiedot:
Kirjan nimi: Varjojen valtias
Englanninkielinen alkuteos: Ghost Hunter
Kirjoittaja: MIchelle Paver
Kustantaja: Tammi
ISBN: 978-951-31-3527-0
Ilmestymisvuosi (alkuperäinen teos): 2009
Ilmestymisvuosi (suomennettu teos): 2010
Sivumäärä: 263


sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Veriveljen vala

Takakansi:

Silmä silmästä,
hammas hampaasta
 
Yhdeksän kuuta sitten Torak oli takaa-ajettu. Nyt on Torakin vuoro käydä takaa-ajoon. kun hänen läheinen ystävänsä surmataan. Hurjana Torak vannoo kostavansa veriveljen kuoleman.

Surmaajan jäljet johtavat kolkkoon Sysimetsään, jota kansoittavat epäluuloiset ja keskenään riitaisat klaanit. Tuntuu kuin itse Metsä, pyhää ydintään myöten, käpristelisi vihan ja valheiden verkossa.

Torakin mukana kulkevat hänen korvaamaatomat ystävänsä: tietäjätyttö Renn, laumaveli Susi sekä nokkelat korpit Rik ja Rek. Mutta miten kestää toveruus, kun koston vala painaa Torakin mieltä?

Menestyksekkään Muinainen pimeys- sarjan viides kirja on voimakas  kertomus lupauksista ja koston hinnasta. Torakin kiehtovan todentuntuisesta seikkailusta muinaisessa maailmassa kertovat myös Suden veli, Henkivaeltaja, Sielunsyöjä ja Torakin merkki.
 
Sielunsyöjien pahuus ei anna armoa kenellekään ja Torak saa tuntea sen julmuuden. Hänen veriveljensä surmataan. Torak tuntee syyllisyyttä veriveljensä kohtalosta, koska ei ollut tämän luona kuoleman hetkellä, vaikka hän olisi voinut olla. Kosto alkaa jäytää Torakin sisintä. Enää hänen ajatuksiinsa ei mahdu mitään muuta. Kuika kosto voikaan olla niin vahva voima, että se jopa paikoin voittaa surun menetettyä henkilöä kohtaan?

Torak tietää kuka sielunsyöjistä surmasi hänen veriveljensä. Torak lupasi kostaa, joten hän päättää itsepintaisesti lähteä tämän mahtavan ja pelottavan sielunsyöjän perään, oli se sitten ansa tai ei. Sielunsyöjän johdattelema Torak ajautuu Sysimetsään, jossa kaikki ovat liian epäluuloisia ja riitaisia. Ikivanhat puut kuiskivat ja taikojen mahdin tuntee kaikkialla.

Kosto sumentaa Torakin järkeä, eikä hän ota huomioon kaikkea. Silloin varaan joutuu hänen paras ystävänsä Renn, joka kaikin keinoin yritti auttaa Torakia. Susi puolestaan ei voi ymmärtää Torakin kostonhalua. Sellainen ei vain ole susien tapaista. Kaiken tämän keskellä sielunsyöjä pitää Sysimetsää otteessaan ja aikoo vallata kaikki muutkin alueet. Hän haluaa, että kaikki noudattavat yhtä oppia ja yhtä ainutta, mahtavaa johtajaa.(Tuleeko mieleen jokunen eurooppalainen diktaattori 1900-luvulta?)

Loppujen lopuksi Torak ymmärtää tekemänsä virheet ja onnistuu pelastamaan niin ystävänsä kuin kaikki klaanitkin. Taas yksi sielunsyöjä kukistuu, mutta pahin ja voimakkain on vielä elossa. Niin kauan kuin Torak jaksaa taistella, on myös toivoa.

Kirjassa käsiteltiin paljon kostoa, joka oli sumentaa Torakin arviointikyvyn kokonaan. Onneksi hän kuitenkin tuli järkiinsä ja onnistui jälleen kerran voittamaan yhden sielunsyöjistä. Onneliset loput ovat tärkeitä.

Kirjan tiedot:
Kirjan nimi: Veriveljen vala
Englanninkielinen alkuteos: Oath Breaker
Kirjoittaja: Michelle Paver
Kustantaja: Tammi
ISBN: 978-951-31-3526-3
Ilmestymisvuosi (alkuperäinen teos): 2008
Ilmestymisvuosi (suomennettu teos): 2010

Sivumäärä: 271

lauantai 1. joulukuuta 2012

Torakin merkki

Takakansi:
Niin suuri on salaisuuden voima
 
Muinainen pimeys- sarjan neljäs kirja on vangitseva kertomus Torakin pakomatkasta halki muinaisen Metsän. Pojan taistelu sielunsyöjiä vastaan ei suinkaan ole ohi.

Torakia painaa kauhea salaisuus. Pohjan pweukoilla hänet on pakotettu ottamaan rintaansa sielunsyöjien vihattu merkki, eikä hän tiedä, kuinka kertoisi siitä ystävilleen. Kiusanhenki Aki sysää lopulta liikkeelle onnettomien tapausten sarjan, joka johtaa Torakin karkotukseen klaanien luota.

Peloissaan Torak pakenee Hamarajärvelle, missä vastassa ovat lymykansa ja tuima vieras klaani. Nyt Torak joutuu selviytymään omin neuvoin, vailla Sutta tai sudänystäväänsä Renniä. Mutta pahin tekee vielä tuloaan, kun petosten vyyhti kasvaa. Kellä tahansa voi olla salaisuus taakkanaan.

Muinainen pimeys-sarjassa ovat aiemmin ilmestyneet Suden veli, Henkivaeltaja ja Seilunsyöjä. Suosittu seikkailu aiotaan filmatisoida.
 
Seikkailu jatkuu siitä, mihin se viimeksi jäi. Torak ja Renn ovat palanneet Pohjan perukoilta ja kukistaneet yhden sielunsyöjistä. Kolme heistä on kuitenkin yhä vapaalla jalalla ja osa tuliopaalista on teillä tietämättömillä. Metsässä on tällä erää rauhallista, mutta Torak ei kuitenkaan voi iloita Metsän kanssa. Hänellä on nimittäin salaisuus, jota hän ei ole kertonut kenellekkään. Sielunsyöjät pakottivat Torakin ottamaan rintaansa sielunsyöjien merkin. Torak elättelee toiveita merkin poistamisesta ilman, että hänen tarvitsisi hiiskua siitä kenellekään. Sattumusten kautta kuitenkin eräs Aki niminen poika näkee Torakin rinnassa paistavan tatuoinnin haastettuaan Torakin taisteluun. Salaisuus ei ole enää Torakin. Kohta kaikki saavat kuulla siitä.

Klaanien yhteisestä toimesta Torakista tehdään hylkiö ja hän joutuu lähtemään pakoon. Kuka tahansa voi tappaa hylkiön. Torakista tulee riistaa, jota jotkut jahtaavat jopa yötä päivää. Torak pakenee tuntemattomille seuduille ja yrittää Renniltä saamiensa opastusten avulla poistaa tatuoinnin ja samalla sen mahdin. Myös Torakin sukulainen Bale yrittää auttaa Torakia. Vaara kuitenkin vaanii kaikkialla. Torak ei ole turvassa eteenkään sielunsyöjiltä nyt kun hän on yksin.

Jokaisella on salaisuuksia, joita ei ole kerrottu edes parhaalle ystävälle. Kysymys kuitenkin kuuluu: Voiko salailun antaa anteeksi?

Torakin merkki- kirja on yhtä mahtava kuin edeltäjänsäkin. Ystävyys on aina näissä kirjoissa tärkeässä osassa, eikä sitä todellakaan voi unohtaa eteenkään nyt, kun Torak karkotetaan. Silloin ystävien apu on hurjan tärkeää. Kirjassa on myös yllätys, jota ei osaisi edes kuvitella. Olen aina rakastanut kirjailijan tapaa tehdä tuosta kuudentuhannen vuoden takaisesta maailmasta jännittävä sekoitus henkimaailmaa ja tavallista elämää.

Kirjan tiedot:
Kirjan nimi: Torakin merkki
Englanninkielinen alkuteos: Outcast
Kirjoittaja: Michelle Paver
Kustantaja: Tammi
ISBN: 978-951-31-3525-6
Ilmestymisvuosi (alkuperäinen teos): 2007
Ilmestymisvuosi (suomennettu teos): 2008
Sivumäärä: 284


perjantai 9. marraskuuta 2012

Sielunsyöjä

Takakansi: 

Et ikinä pääse meistä eroon…



Torakin seikkailu Metsässä saa karmivan käänteen, kun hänen uskollinen kumppaninsa Susi ei palaakaan saalisretkeltään. Jäljet hangessa paljastavat, että Susi on uteliaisuuttaan käynyt ansaan. Epätoivoinen pelastusretki johtaa Torakin ja hänen ystävänsä Rennin pohjan perille, aina jäätikköklaanien hyisille kotiseuduille saakka.
Pian paljastuu, ketkä Suden kaappasivat: sielunsyöjät. Mitä nämä Torakin mahtavat viholliset tahtovat Sudesta? Entä mitä tarkoittavat Naalien klaanin merkilliset näyt ja varoitukset? Ikuisen lumen keskellä Torak ottaa mittaa paitsi jääkarhusta myös pahuudesta, jota löytyy hitunen kaikkialta.

Torak ja  Susi ovat laumaveljiä, mutta nyt Torakin on todistettava, kuinka vahva tuo side on. Hänen on mentävä likemmäs sielunsyöjiä kuin koskaan ennen.

Muinainen pimeys-sarjan kolmas osa on kihelmöivän jännittävä kertomus ystävyydestä ja uskollisuudesta. Sarjassa ovat aiemmin ilmestyneet Suden veli (2006) ja Henkivaeltaja (2006).


Seikkailu muuttuu aina vain yhä jännittävämmäksi. Sielunsyöjien pelottavat hahmot ovat kuin pahimmista unista. He jopa toteuttavat vastaan klaanien lakia: he surmaavat saalistajaeläimiä. Nämä olennot uskovat voivansa hallita riivaajia ja henkiä, mutta Torak käsittää, ettei se ole turvallista. Yksikin väärä askel saattaa vapauttaa kauheat tuonpuoleiset olennot ja syöstä niin Metsän kuin Jäätikön tuhoon. Ainoa keino on pysäyttää nuo sielujen kaameimmat vaarat, sielunsyöjät.

                             Kaikki alkaa hyvin tavallisissa merkeissä. Torak ja Renn ovat metsällä Susi seuranaan, mutta Susi lähteekin  oudon riistan perään, eikä palaa takaisin. Torak on aivan sairas huolesta ja lähtee heti jäljittämään laumaveljeään. Renn on hänen mukanaan, mutta heidän matkansa Suden sieppaajine jälkiä seuraten, vie heidät  Pojan perille saakka, eikä siellä ole pärjäämistä ellei tunne jäätikön vaaroja.

                             Kuolema vaanii kaikkialla. Epävakaa lumi ja jää saatavat hetkenä minä hyvänsä syöksyä Torakin ja Rennin päälle, eikä kukaan tietäisi heidän olevan siellä. Kuin ihmeen kaupalla heidän avukseen ryntää mies Naalin klaanista. Torakista ja Rennistä huolehditaan, mutta näkyjen takia heidät aiotaan käännyttää takaisin Metsään.  Lopulta yksi Naalien miehistä auttaa heidät matkaan ja se matka on vaarallisempi kuin koskaan. Torak ja Renn joutuvat suoraan sielunsyöjien armoille. Torakilla on kuitenkin apunaan salainen henkivaeltamisen taito.

Kirjan kolmas osa ei jää edellisten varjoon. Päinvastoin se kasvattaa seikkailua yhä suuremmaksi luku luvulta. Yhä saamme todistaa ystävyyden mahtia, joka ei vahvimmillaan petä edes kuoleman uhatessa. Jännitystä tuovat Jäätikön vaarat, kaameat sielunsyöjät sekä tuonpuoleiset henget. Kaikki on aina mahdollista ja siksi erityisesti lopussa huomataan, etteivät kaikki sielunsyöjät ole läpeensä pahoja.

 

Kirjan tiedot:
Kirjan nimi: Sielunsyöjä
Englanninkielinen alkuteos: Soul Eater
Kirjoittaja: Michelle Paver
Kustantaja: Tammi
ISBN: 978-951-31-3524-9
Ilmestymisvuosi (alkuperäinen teos): 2006
Ilmestymisvuosi (suomennettu teos): 2007
Sivumäärä: 291
 

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Henkivaeltaja

Takakansi:

Kuka on tosi ystäväsi,
kuka petturi?
 
Eletään yöttömän yön kuuta ja keskikesän juhlan aikaa, kun Metsään ja sen klaanien keskuuteen leviää outo vitsaus. Rutto, joka vie uhreiltaan järjen. Huhun mukaan tautiin on parannuskeino, ja Torak lähtee uhmakkaasti etsimään lääkettä. Samalla hän jättää ystävänsä Rennin ja uuden kotinsa Korppien luona.

Yksinäinen taival halki pelon piinaaman Metsän osoittautuu vaarallisemmaksi kuin Torak on osannut kuvitellakkaan. Hän kaipaa kovasti rinnalleeen Sutta, vaikka tietääkin sen nyt kulkevan muiden susien joukossa. Tekee niin kipeää olla erossa omasta laumaveljestään.

Matka vie Torakin kauas armottomalle Merelle ja tuntemattomaan maailmaan, jossa määrää Hylkeiden omapäinen, vihamielinen heimo. Siellä Torakin on opittava tunnistamaan ystävät pettureista ja oivallettava, mihin itse kykenee. Onnistuuuko hän pelastamaan klaanit?

Kiehtovassa Muinainen pimeys-sarjassa herää eloon pohjoinen, kuudentuhannen vuoden takainen maailma. Tämän suuren seikkailun aloitti Suden veli (2006)
 
Tässä kirjassa jännittävä tarina jatkuu saaden lisää salaperäisyyttä sivuihinsa. Mikä parasta, maisema vaihtuu. Nyt Torak, Renn ja Susi kokevat seikkailunsa omituisella hyljesaarella, jota ympäröivässä Meressä uiskentelevat vaaralliset Jahtaajat.

Torak törmää mieheen, joka on sairastunut oudolla tavalla. Tämä ei enää ole ihminen tai siltä  ei ainakaan vaikuta. Mihen puheet ova yhtä epäselvää pelkoa ja hulluus kuvastuu silmistä. Torak lähtee heti kertomaan Korppien klaanille uhkaavasta sairaudesta, mutta silloin on jo myöhäistä. Yksi klaanin jäsenistä on jo sairastunut. Torak tietää, että hänen on lähdettävä etsimään lääkettä, jotta Metsä pelastuisi, mutta hänen on lähdettävä salaa, jottei Renn lähtisi mukaan ja vaarantaisi henkeään. Torak lähtee siis yksin, vähin äänin, sillä Susikaan ei nyt ole hänen seuranaan. Susi on löytänyt kaukaa vuorilta lauman, jonka kanssa se saalistaa.

Torak huomaa kuitenkin pian, ettei olekaan yksin. Joku seuraa häntä piileskellen puiden ja pensaiden suojissa. Tuo joku haluaa pahaa Torakille ja hän on yksinään sen armoilla. Pahaenteinen nauru raikaa yössä ja terävät kynnet raapivat maata tuon pienen ja kauhean olion seuratessa. Vaikka Torak yrittää pysyä varuillaan, tuntuu kuin tuo olio omaisi voimia jotka tulevat vain pahoilta hengiltä.

Astuttuaan aluksi harhaan matkallaan löytää lääke, saapuu Torak lopulta Merelle. Hän ei ole koskaan elänyt klaanien keskuudessa eikä sen takia ymmärrä rahtustakaan Metsän ja Meren sekoittamisen rangaistavuudesta. Täysin tietämättömänä laista, hän laskee Metsää Mereen, mistä rannalle saapuneet, nuoret Hyljeklaanin miehenalut vimmastuvat. Torak yrittäää taistella vastaan, mutta joutuu lopulta alistumaan, kun hänet pakotetaan Merelle kohti Hylkeiden saarta saadakseen tuomionsa.

Samalla hetkellä Renn on jo hyvää vauhtia Torakin perässä. Susikin on löytänyt tiensä Rennin matkaan ja yhdessä he jäljittävät Torakia. Sairaus on jo levinnyt kaikkialle metsään. Voiko Torak tosiaankin löytää lääkkeen tarpeeksi ajoissa?

Hylkeiden saarella Torakille paljastuu jotain ihmeellistä hänestä itsestään. Hän omaa nimittäin kyvyn, joka pelottaa häntä. Torakilla on suuri kohtalonsa, joka tulee viemään häntä aina lähemmäs ja lähemmäs vihollisiaan, joiden ansiosta hänen isänsäkin kuoli.

Tämä kirja todella pelottaa minua aina, kun luen sen. Tuo pieni olio, joka Torakia seuraa, saa kylmät väreet kulkemaan selkäpiitäni pitkin vaikka tiedän mitä tulee tapahtumaan. Siinä kirjailija on onnistunut pitä parhaiten. Hän kuvaa pelottavia henkiä ja riivaajia niin todentuntuisesti, että itseänikin alkaa pelottaa. Täytyy vielä mainita, että kirjailija on tehnyt huimasti taustatyötä voidakseen kirjoittaa teostaan. Aluksi hänen on tutustuttava kuudentuhannen vuoden takaiseen elämään ja eläimistöön. Hän hankkii paljon tietoa susista voidakseen luoda Sudesta mahdollisimman tidellisen. Lisäksi hän on tutkinut kansojen perinteitä uhrata hengille ja suojelioille. Kiitän nyt erityisen lukunautinnon lisäksi hienosta panostuksesta kirjan tekemiseen!

Kirjan tiedot:
Kirjan nimi: Henkivaeltaja
Englanninkielinen alkuteos: Spirit Walker
Kirjoittaja: Michelle Paver
Kustantaja: Tammi
ISBN: 978-951-31-3523-2
Ilmestymisvuosi (alkuperäinen teos): 2005
Ilmestymisvuosi (suomennettu teos): 2007
Sivumäärä: 320




 

lauantai 20. lokakuuta 2012

Suden veli

Takakansi:

Matka metsän pimentoihin, tuhansien vuosien taa.
 
Torak on elänyt kaksitoista kesää kahdestaan isänsä kanssa Metsässä, kaukana omasta klaanistaan ja muista ihmisistä. Äkkiarvaamatta kaikki muuttuu, kun Ison kimppuun hyökkää valtava, silmitöntä tuhoa tekevä karhu. Torak jää yksin.
     Karhun raatelema Iso kertoo Torakille ennen lähtöään kuolonmatkalle, että karhu on pahan hengen riivaama ja väkevä kuin mikä. Torakin on tehtävä kaikkensa, niin Iso vannottaa, jotta Metsä ja sen klaanit pelastuisivat vimmaisen karhun kourista.
     Torak on epätoivoinen, kunnes hän löytää orvon suden poikasen, josta tulee hänen tosi ystävänsä ja nokkela oppaansa. Parivaljakon yhteinen määränpää on salaperäinen, valloittamaton Maailmanhengen vuori -mutta matka sinne käy läpi hurjien vaarojen, ansojen ja arvoitusten.

Suden veli vie lukijansa yli kuudentuhannen vuoden takaiseen esihistorialliseen aikaan ja luonnonhenkien hallitsemaan maagiseen maailmaan. Se aloittaa kuusiosaisen sarjan nimeltä Muinainen pimeys.
 
Muistan, että tämä oli yksi ensimmäisistä kunnon kirjoista, joita aloin lukea, kun opin kunnolla lukemaan. Juuri tämän ensimmäisen osan olen lukenut tähän mennessä jo neljä kertaa, enkä koskaan kyllästy sen jännittävään juoneen. Itse olen aina ihaillut kirjan sujuvaa kerrontaa ja laajaa tietämystä sen aikaisten ihmisten elämästä. Olen aina ihmetellyt kirjan hahmojen taitoa nähdä Metsä sekä eläimet tavalla jota emme osaa kuvitella.

Nuori, vasta kaksitoista kesää elänyt Torak joutuu suuren haasteen eteen: hänen on pelastettava koko metsä. Tuntuu mahdottomalta taistella jotakin sellaista vastaan, jollaista ei ole osannut kuvitella todeksi edes villeimmissä ja pelottavimmissa unissakaan. Kaikkien kohtalo lepää nyt kuitenkin Torakin harteilla, mutta hän ei onneksi ole yksin. Hän saa nimittäin avukseen Suden ja heidän kahden välille syntyy vahva side. Torak saa myös apua Renniltä, tytöltä joka vastoin klaaninsa tahtoa auttoi Torakia, jonka klaani oli vanginnut  erään ennustuksen nojalla.

Torak, Renn ja Susi taittavat matkaa läpi vaarojen hurjistunut karhu kintereillään. He noudattavat vanhan ennustuksen viestiä, jonka mukaan Maailmanhengen vuorelle mentäessä, on mukanansa tuotava kolme erityistä kiteytymää, joiden löytäminen on hankalaakin hankalampaa. Yhdessä he silti löytävät keinot selvitä, vaikka itse kuolema seuraa perässä.

Kirjoittaja kuvaa niin onnistuneesti Metsää, että melkein itse tuntee kävelevänsä keskellä tuota mahtavaa luontoa. Se muistuttaa jollain tavalla Suomen metsiä vaikka harppaisimmekin kuusituhatta vuotta taaksepäin. Tämä tarina on uskollinen ystävyyden ja luottamuksen vahvoihin voimiin. Lopuksi vielä nostaisin hattua kirjan sisäkansissa oleviin, taitavasti piirrettyihin karttoihin, jotka omalla osallaan avittavat tarinaa.

Kirjan tiedot:
Kirjan nimi: Suden veli
Englanninkielinen alkuteos: Wolf Brother
Kirjoittaja: Michelle Paver
Kustantaja: Tammi
ISBN-10: 951-31-3522-5
ISBN-13: 978-951-31-3522-5
Ilmestymisvuosi (alkuperäinen teos): 2004
Ilmestymisvuosi (suomennettu teos): 2006
Sivumäärä: 256




 

perjantai 19. lokakuuta 2012

Harmaata valoa

Takakansi:
"Oletko koskaan miettinyt,
minkä arvoinen on ihmishenki?
Tuona aamuna veljeni henki oli taskukellon arvoinen."
 
14. kesäkuuta 1941 Neuvostoliiton salainen poliisi jyskyttää ovelle ja antaa kaksikymmentä minuuttia aikaa pakata. Taidekoulusta haaveillut 15-vuotias liettualainen Lina, hänen pikkuveljensä Jonas ja äitinsä Jelena pakotetaan yötä vasten junaan kohti tuntematonta määränpäätä. Tärkeintä on pysytellä yhdessä, sillä perheen toisaalla vangittu isä on jo matkalla kuolemanleirille.

     Viikkojen nöyryyttävä ja uuvuttava matka jatkuu Uralvuorten halki aina kaukaisen Siperian tundrille. Elämä työleirillä on epäinhimillisen raskasta, mutta Lina ja hänen kohtalotoverinsa taistelevat säilyttääkseen paitsi henkensä ja järkensä myös arvokkuutensa rippeet. Hiljaisina hetkinä Lina takertuu ruostuneisiin unelmiinsa ja taltioi näkemäänsä salaa voidakseen jonain päivänä kertoa tuhansien karkotettujen tarinan.
 

 En muista, milloin viimeksi olisin itkenyt näin paljon lukiessani jotakin kirjaa. Tuskin koskaan. Oli hurjan koskettavaa lukea tarinaa, joka loppujen lopuksi kuitenkin perustuu kirjailijan isosedän perheen vaiheisiin Baltian neuvostomiehityksen aikana. Kuvitella, että kaikki ne kirjan kauheudet olivat totta siihen aikaan, ja joku todella joutui elämään ja kuolemaan kärsiessään tuomiota, jota ei ollut ansainnut.

Linankin perhe pakotetaan matkaan ja kurjat olot alkavat heti. He joutuvat viettämään suurimman osan ajastaan hyvin pienessä ja epähygieenisessä junavaunussa, syöden vain harmaata ja laihaa velliä, joka hyvällä onnella riittää pitämään heidät elossa. Vartijat ovat julmia ja kohtelevat vankejaan sen mukaisesti. Armoa ei anneta. Jopa äidit, jotka saavat surukohtauksen lapsensa kuollessa, ammutaan kuoliaaksi.

Tämä tarina on todellista selviytymistä. On pakko voida uskoa parempaan tulevaisuuteen vaikka kaikki tuttu murenisi ympärillä. Pitää ymmärtää ne lait, jotka ovat silloin voimassa. Pitää taistella vastaan ja varoa samalla, ettei joudu vastaamaan mielipiteistään hengellään. Tarinassa jouduttiin taistelemaan niin tauteja kuin ihmisiäkin vastaan ja yhteistyö on voimaa silloin. Sellaisessa taistelussa luovuttajien ja taistelijoiden ero on vahva.

Jos haluaa lukea jotakin tunnerikasta, niin tämä kirja on mainio valinta. Vaikka se oli surullinen, löytyi myös iloa ja rakkautta, joka on ylläpitävä voima jokapäiväisessäkin elämässä. Kirjailijalla oli paljon sanottavaa ja hän sai sen sanotuksi.

Kirjan tiedot:
Kirjan nimi: Harmaata valoa
Englanninkielinen alkuteos: Between Shades of Gray
Kirjoittaja: Ruta  Sepetys
Kustantaja: WSOY
ISBN: 978-951-0-37239-5
Ilmestymisvuosi (alkuperäinen teos): 2011
Ilmestymisvuosi (suomennettu teos): 2011
Sivumäärä: 354

keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Jäljellä

Esittelyteksti:

Emmi Aalto on 15-vuotias tyttö, josta tuntuu, ettei hän ole mitään. Koulussa hän ei ole löytänyt omaa lahjakkuusaluettaan, vaan on yhä pelkkä Potentiaali. Kotona perhe ei tunnu huomaavan häntä. Ystäviä hänellä ei ole  koskaan ollutkaan. Emmi päättää karata, jotta hänestä tulisi edes tyttö, joka katosi. Mutta kun hän palaa karkumatkaltaan, kotona ei ole ketään. Eikä naapuritaloissa. Eikä koko kaupungissa. Kaikki ihmiset ovat kadonneet, vai ovatko?
 

Miltä tuntuisi, jos maailmassa ei olisi ketään mutta kuin vain sinä? Aluksi se saattaisi olla uskomatonta ja koko asia olisi kuin unta. Vähitellen totuus iskeytyy tajuntaan: täällä ei ole enää ketään. Päivät alkaisivat seurata toisiaan. Olisit vain sinä omine ajatuksinesi ja koko muu maailma vain ympäröisi sinua, hiljaisena ja  yksinäisenä.

Emmi palaa karkumatkaltaan ja kummastuu, kun ketään ei tosiaankaan näy missään. Puhelimet vain rätisevät aavemaista ääntään eivätkä televisiot saati radiot toimi. Missään ei näy merkkiäkään muista. Emmi pohtii tilanetta ja yrittäää pelkonsa keskellä tajuta edes jotakin. Onko koko alue evakoitu? Miksei kukaan tule hakemaan minua? Emmi on yksin ajatustensa kanssa. Hän yrittää antaa merkin itsestään, mutta kukaan ei tunnu huomaavan sitä.

Lopulta jo hiukan sekava Emmi tapaa toisen  ihmsen, Onervan. Yhdessä he yrittävät löytää vastusta tähän omituiseen mysteeriin, joka pitää heitä otteessaan. Kerrankin Emmillä on joku, joka voisi olla hänen ystävänsä. Onerva ei piittaa Emmin Potentiaalin osasta. He jakavat muistonsa keskenään ja yrittävät selvittää asiaa mahdollisimman hyvin. Emmi on varma, että heräsi silloin kun ihmisiä ei enää ollut missään. Onervakin muistaa heränneensä, mutta hän ei usko, että koko kaupunki on evekoitu. Onervalla on oma teoriansa, joka hiukan kauhistuttaa Emmiä.

Jonkin ajan kuluttua tytöt tapaavat omituisen Atron, joka on kierrellyt ympäriinsä etsien muita ihmisiä. He lyöttäytyvät yhteen ja päättävät, mitä suraavaksi tekevät. Yhdessä he löytävät lisää ihmisiä, mutta kukaan ei tiedä varmasti, mitä heillle on tapahtunut. Kaikki esittävät omia teorioitaan, mutta luulo ei ole tiedon väärti. Kaiken lisäksi Emmi saa omituisia viestejä, jotka viittaavat satuihin, joista Emmi niin kovasti pitää. Joku siis pystyy lähettämään viestejä Emmille. Kuka niin tekee ja miksi?

Jännittävä tarina ei selviä vielä kirjan ensimmäisessä osassa vaan jää kesken. Toinen osa selittänee enemmän siitä, mitä tapahtui. Kirja oli kuitenkin jännittävästi kirjoitettu ja vaihtoehtoja tapahtumien syyksi on monia. Kirja käsittelee myös tärkeää aihetta, nimittäin yksinäisyyttä. Emmi on niin yksinäinen, että valmis tekemään mitä tahansa, jotta hänet huomattaisiin. Se on surullista ja kirjailija on mielestäni kuvannut hyvin Emmin tunteita.

Olisi luultavasti pelottavaa yhtäkkiä huomata olevansa ainut ihminen koko kaupungissa. Kun missään ei olisi ketään, olisit vain omien ajatustesi parissa päivästä ja yöstä toiseen. Kaipaisit perhettäsi ja pelkäisit itsesi ja heidän puolestaan sillä et tietäisi, kuka on kaiken takana. Mielikuvituksesi saisi vallan ja alkaisit jonkun ajan päästä luultavasti hourailla ja nähdä olemattomia. Yöllä varjot loisivat kammottavia näkyjä ja päivällä kaupunki huutaisi tyhjyyttään. Se jos mikä olisi pelottavaa.

Jää seiraavan osan myötä nähtäväksi, mihin seikkailu Emmin vie. Arvailuja on monia, mutta vain yksi on totta.

Kirjan tiedot:
Kirjan nimi: Jäljellä
Kirjoittaja: Salla Simukka
Kustantaja: Tammi
ISBN: 978-951-31-6575-8
Ilmestymisvuosi: 2012
Sivumäärä:221

maanantai 8. lokakuuta 2012

Rajalla

Takakansi:

Edessäni aukeaa kanjonien, kuilujen, viiltojen ja rotkojen maa.
Varjojen ja värisävyjen, nousujen ja laskujen maa.
Sinisen ja punaisen ja vähän vihreänkin maa.
 
Cassia järjestää itsensä työleirille ulkoprovinsseihin, mistä hän uskoo löytävänsä Kyn.  Autiossa rajaseudun  kylässä hän saa kuulla, että Ky on paennut Louhikkkoon, jossa saattaa edelleen asua Yhteiskunnan ulkopuolella eläviä maanviljelijöitä eli viallisia, kuten Yhteiskunta heidät luokittelee.
       Myös Cassia karkaa leiriltä ja lähtee Kyn perään. Hän saa mukaansa voimakastahtoisen Indien, jolla on omat syynsä paeta Yhteiskunnasta. He ovat kuulleet tarinoita kapinallisista, jotka uhmaavat Yhteiskunnan valtaa.
       Vaarallisen ja raskaan vaelluksen varrella Cassia joutuu kyseenalaistamaan kaiken, mihin uskoo ja mistä välittää. Myös Kyn on pohdittava, kuinka paljon valtaa hän anta meinneisyytensä kokemuksille ja mitä on rakkautensa vuoksi valmis tekemään.
 
Rajalla on trilogian toinen osa ja mielestäni oikein onnistunut. Se liikkui uusissa maisemissa ensimmäisen osan jälkeen ja Yhteiskunnan vastustaminen oli  jo voimakkaampaa. Cassia ja Ky joutuvat kokemaan paljon yhdessä, mutta he ovat valmiita siihen, koska rakastavat toisiaan. Juuri rakkaudestaan Kyhyn Cassia taittaa matkan pojan luokse karkaamalla työleiriltä. Vihdoinkin he ovat yhdessä paetessaan Louhikkoon seuralaistensa kanssa. Kerrankin Yhtesikunnan valvonta ei täysin yletä johonkin, ja silloin Cassia ja Ky saavat selvittää ajatuksiaan ja tunteitaan ilman Yhteiskunnan vakoilua.

Ulkoprovinsseissa on kovin erillaista, mihin Cassia on tottunut. Ihemttelen vain, miten he pärjäsivät kuitenkin suhteellisen hyvin matkallaan Louhikkoon. Ovathan he kuitenkin eläneet elämäänsä Yhteiskunnan huolenpidossa. On ollut ruokaa ja on ollut kaiken maailman härveleitä. Kun he sitten yhtäkkiä pelmahtavat keskelle ei mitään, he selviytyvät. Kai rohkeus ja periksiantamattomuus painoivat tässä taistelussa niin paljon, että he selviytyivät.

Jo aikaisin Yhteiskunan synnyttyä on ollut ihmisiä, jotka tajusivat pysyä omissa oloissaan. He eivät halunnneet liittyä Yhteiskuntaan ja perustivat omia toimivia yhteisöjään. Heillä oli valta päättää omista asioistaan ja tehdä miten haluavat, mutta nykyään he toimivat enemmän tai vähemmän piilossa Yhtesikunnalta, joka haluaisi hävittää nämä ihmiset. Kapinaliikkeeseen liitty uusia ihmisiä, jotka syystä tai toisesta eivät enää halua kuulua Yhteiskuntaan. Cassiakin haluaa olla mukana.

Kirja oli todellista seikkailua karussa maastossa. He taistelivat oikeutensa tähden. He halusivat voittaa Yhtesikunnan, joka oli tehnyt hallaa heille. Kirja alkoi saada jo ihan uutta ulottuvuutta: nyt ei enää vain salailtu runoja Yhteskunnalta. Nyt he olivat näkyvästi Yhteiskunnan vihollisia. Hieno kertomus rakkaudesta ja periksiantamattomuudesta.


Kirjan tiedot:
Kirjan nimi: Rajalla
Englanninkielinen alkuteos: Crossed
Kirjoittaja: Ally Condie
Kustantaja: Tammi
ISBN: 978-951-31-5811-8
Ilmestymisvuosi (alkuperäinen teos): 2011
Ilmestymisvuosi (suomennettu teos): 2012
Sivumäärä: 339





 

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Tarkoitettu

Takakansi:
Nähdessäni Kyn kasvojen välähtävän edessäni niin nopeasti etten edes erottanut hänen silmiensä väriä, ainoastaan niiden tummuuden hänen katsoessaan minuun, ihmettelin: Sinäkö se olet?
 
17-vuotias Cassia elää tulevaisuuden maailmassa, uudessa uljaassa Yhteiskunnassa. Elämä siellä on täydellisen säänneltyä. Yhteiskunta päättää, mitä ihmiset syövät, kuinka he pukeutuvat, missä he työskentelevät, milloin he kuolevat. Ja kun kansalaiset täyttävät 17, Yhteiskunta esittelee heille myös heidän tulevan kumppaninsa.
       Parit ovat yleensä toisilleen ennaltaan tuntemattomia, optimaalisesti yhteensopivia henkilöitä. Cassialle valittu poika on kuitenkin yllättäen hänen paras ystävänsä Xander. Mutta kun Cassia myöhemmin tutkii saamaltaan mikrokortilta Xanterin tietoja, ruudulle ilmestyvät Kyn, toisen tutun pojan kasvot.
       Kyn kuvan nähtyään Cassia alkaa kyseenalaistaa asioita. Entisen mallikansalaisen sokekea usko Yhteiskuntaan säröilee. Kuka on hänelle optimaalisin kumppani, täydellinen Xander vai houkutteleva, salaperäinen Ky? Kenen kanssa Yhteiskunta haluaa hänen menevän naimisiin? Ja onko sillä väliä? Uskaltaisiko Cassia uhmata sääntöjä ja valita itse?
 

Tämä kirja oli ensinäkin aivan uskomaton tarina. Toiseksi siinä oli sanoja, tärkeitä sanoja, jotka kuvastavat sitä, ettei elämäänsä saa luovuttaa muiden käsiin. Ei saa ryhtyä robotiksi jolle kerrotaan joka ikinen tehtävä. Täytyy osata ajatella itse.

Miten kukaan kuitenkaan voi ajatella itse, kun kaikki tärkeä on poissa. Ei ole mahdollisuutta arvostella Yhteiskuntaa, koska kukaan ei tiedä sen pahoista tavoista. Kaikki elävät kuin pumpulissa luullen, ettei missään ole mitään vikaa, että elämä on täydellistä eikä Yhteiskunnassa onglemia. He eivät edes tule ajatelleeksi sitä, että jossain Yhteiskunnan salaisissa sopukoissa tapahtuu kauheita. Yhteiskunta vain pimittää sen tiedon. He vain kertovat ihmisille kuinka paljon paremmin asiat ovat nyt kuin ennen. Kuika paljon kauemin ja terveellisemmin he elävät. Se on kuin näytelmää. Toki ihmiset elävät terveen elämän, mutta onko se sen arvoista? Millaista on elämä ilman vapautta päättää itse edes omaa pariaan? Elämä ilman omia päätöksiä ei kuulosta omaltasi, se on jonkun muun.

Tarkoituksena tietenkin on, että Cassia huomaa, ettei Yhteiskunnassa kaikki ole kohdallaan. Hän on aina ollut vahva, pärjännyt ilman vihreää pilleriä, joka rauhoittaa.Isoisänsä kuolessa Cassia saa salaisen runon isoisältä. Runoa ei saisi edes säilyttää, se on rikos ja Cassia tietää sen, mutta runon sanat vaikuttavat häneet. Ne käskevät taistelemaan. Ei saa kulkea sovinnolla. Ja kun ei kulje sovinnolla, on Yhteiskunnan vihollinen.

Rakkaustarina ja taistelu ovat kirjan selkäranka. Cassia taistelee saadakseen rakastaa ketä haluaa. Kukaan ei saa määrittää hänen tunteitaan. Alkaa tunnerikas tarina, joka pitää otteessaan. On sanoja joilla on merkitystä ja tämän kirjan sanat saivat minut ajattelemaan.


Kirjan tiedot:
Kirjan nimi: Tarkoitettu
Englanninkielinen alkuteos: Matched
Kirjoittaja: Ally Condie
Kustantaja:Tammi
ISBN: 978-951-31-5810-1
Ilmestymisvuosi (alkuperäinen teos): 2010
Ilemstymisvuosi (suomennettu teos): 2011
Sivumäärä: 326



 
 


torstai 4. lokakuuta 2012

Helsingin alla

Esittelyteksti:
Kahdeksasluokkalainen Alva muistaa valokuvan tarkasti kaikki tapaamansa ihmiset hän tietää kaikki mahdolliset pakoreitit Helsingin Kruununhaassa ja on mestari piiloutumuaan. Mutta Alva ei muista eikä tiedä mitään kolmesta ensimmäisestä vuodestaan.
     Alvan koulutoveri Joel harrastaa parkouria ja uneksii Alvasta. Juuri kun Joel ja Alva ovat lopulta sopineet treffit, Alva kohtaa salaperäisen, nahkatakkisen Niden ja tuntee heti outoa vetoa häneen. Nide haluaa näyttää Alvalle, mihin tyttö oikein kuuluu: synnyinkaupunkiinsa  joka sijaitsee Helsingin alla.
    Kun Joel näkee Alvan katoavan maan alle, hänen on pakko seurata perässä. He joutuvat maailmaan, jossa vallitsevat toisenlaiset lait kuin maan päällä. Alvan ja Joelin on pantava kaikki likoon selviytyäkseen hengissä elämänsä hurjimmasta seikkailusta,  jossa rakkaus ja luottamus punnitaan.
 
Tämä kirja todella ylitti odotukseni jännittävällä juonellaan ja niin iloisillakin kuin surullisillakin tapahtumilla.On aina jännittävää ajatella, että esimerkiksi Helsingin alla voisi olla maanalinen kaupunki, ja juuri tämä kiinnostava ajatus sai minut lainaamaan kirjan kirjastosta. Kotona syvennyin täysin kirjan maagiseen maailmaan, joka ei antanut tilaa ennalta-arvattavuudelle vaan  loi mitä ihmeellisempiä käänteitä juoneen.

Alvalla on siis ongelma: hän ei nimittäin muista, mitä tapahtui hänen elämänsä kolmena ensimmäisenä vuotena. Alva on adoptoitu, mutta menneisyys ei silti häivy mihinkään. Alvaa kalvaa tieto siitä, ettei hän muista. Siksi hän yrittää painaa mieleensä kaikki pakoreitit ja ihmiset. Hän yrittää pysyä hengissä sillä hänestä tuntuu kuin joku olisi hänen perässään.

Yhtäkkiä alkaa tapahtua kummia. Alva saa outoja viestejä, jotka käskevät hänen muistaa, mutta Alva ei pysty. Hän todella yrittää, mutta se tuntuu mahdottomalta. Vain pienet muistikuvat onnistuvat tulvahtamaan esille Alvan mielestä.

Merkkien jälkeen Alva tapaa oudon Niden, joka voi opastaa Alvan oikeaan kotiinsa. Alva ei epäröi kauaa lähteä tämän komean muukalaisen mukaan ja  niin ollen hän päätyy Helsingin alle salaperäiseen Alistadiin. Alistadissa kaikki ei kuitenkaan todellisuudessa ole sitä miltä näyttää, kiitos Niden.

Alva ei kuitenkaan astele Alistadiin ainoastaan Niden seurassa vaan häneen ihastunut Joel yrittää pysyä tiiviisti Alvan perässä ja auttaa tyttöä. Joel epäilee kaiken aikaa, että Nidessä on jotain väärää. Joel pyrkii pelastamaan Alvan vaikkei ole oikein varma, miltä tyttö pitäisi pelastaa.

Alkaa seikkailu todella, todella, todella pahaa voimaa vastaan. Suru, viha, ilo,... kaikki tunteet seuraavat heidän matkaansa. Maailma pitää pelastaa pahalta, mutta paha on vahva, eikä sitä saa aliarvioida.Kaikki on nyt heidän käsissään.


Täytyy kyllä myöntää, että tämä kirja on varmaankin yksi lempikirjoistani. Se oli kirjoitettu mitä mahtavimmalla tavalla. Niin paljon tunnetta ja jännitystä kirja sisälsi, että on pakko kehua kirjailijan loistavaa mielikuvitusta, joka loi näin hienon tarinan. Kirja pisti miettimään. Olin iloinen, kun tapahtui hyvää. Tulin surulliseksi, kun joku kuoli. Tarinan Paha pelotti minua. Kaiken upeuden lisäksi tarinan henkilöt kehittyivät ihmisinä. He voittivat pelkonsa tai muuttuivat, tulivat paremmiksi ihmisiksi. Se on jotain, mitä todellisessakin elämässä pitäisi jatkuvasti tapahtua.



Kirjan tiedot:
Kirjan nimi: Helsingin alla
Alkuteos: Underfors
Kirjoittaja: Maria Turtschaninoff
Kustantaja: Tammi
ISBN:978-951-31-6643-4
Ilmestymisvuosi (alkuperäinen teos): 2010
Ilmestymisvuosi (suomennettu teos): 2012
Sivumäärä: 493

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Historian vartijat

Takakansi:

Jake Djonesilla on ongelma: hänen vanhempansa ovat kadonneet, ja he voivat olla kirjaimellisesti missä vain, missä ajassa tahansa. Djonesin perhe nimittäin kuuluu historian vartijoihin, salaseuraan, joka matkaa halki vuosisatojen estääkseen pahuuden voimia sotkemasta historian kulkua.

Etsiessään vanhempiaan Jake matkaa 2000-luvun Lontoosta 1800-luvun Ranskaan, historian vartijoiden päämäjaan, missä hänelle selviää totuus vanhempiensa katoamisesta- ja prinssi Xander Zeldtin suunnitelmiosta tuhota koko tuntemamme maailma...
 

Jännittävä historiaa oivallisesti hyödyntävä kirja tempaa mukaansa eikä päästä otteestaan ennen kuin historia on taas hetken ajan turvassa.

Jake ei tidä vanhempiensa kuulumisesta salaiseen järjestöön, historian vartijoihin, mutta kaikki alkaa valjeta hänelle, kun vanhemmat yhtäkkiä katoavat ja hänet itsensä kiikutetaan historian vartijoiden keskuuteen.

Kaikki tuntevat Jaken vanhemmat, jotka ovat niittäneet mainetta järjestön parhaimpina agentteina. Jakelta odotetaan myös samanlaista rohkeutta, mutta historia voi olla pelottava paikka.

Historian vartijoiden Lontoon päämajassa koko henkilökunta siirtyy 1800-luvun Ranskaan, koska Lontoossa ei ole enää turvallista. Paha prinssi Zeldt nimittäin punoo mahtavaa suunnitelmaa koko historian tuhoamiseksi, ja jos koko historia kuolee, ei tule nykypäivääkään koskaan syntymään, joten vaarassa ovat kaikki aina 1800-luvun ihmisistä nykypäivän väestöön saakka. Jollakin tavalla Jaken vanhemmat ovat mukana koko jupakassa, mutta heistä ei kuulu mitään. Ovatko he kuolleet?

Lienee itsestään selvää, ettei Jake ensikertalaisena pääse mukaan etsimään vanhempiaan, mutta hän vähät välittää määräyksestä. Kyseessä ovat hänen vanhempansa, ja Jake on jo joutunut menettämään veljensä, jonka kohtaloon prinssi Zeldt on osallinen. Näin ollen Jake siis piiloutuu laivaan, joka lähtee kyntämään 1800-luvun Ranskaa.

Matkalla Jake ystävystyy kolmen muun historian vartijan kanssa. Hän jopa ihastuu kauniiseen Topaziin, jonka menneisyys punoutuu prinssi Zeldtin ympärille. Alkaa matka halki historiallisen ajan ja vaaralta ei vältytä, mutta rohkeus antaa heille voimia selvitä.

Aikamatkailu on hyvä aihe niin kirjallisuudessa kuin elokuvissakin ja tämä historiapainotteinen tarina todella kuulu aikamatkailun parhaimmistoon. Historiaan liittyvässä tarinassa voi olla paikoin vaikeaa pitää juoni kiinnostavana, mutta se ei todellakaan ollut ongelma tässä kirjassa. Olen positiivisesti yllättynyt siitä, että kirja ylitti odotukseni ja säilytti jännittävät ja kekseliäät juonenkäänteensä aina loppuun saakka.

Kirjan tiedot:
Kirjan nimi: Historian vartijat
Englanninkielinen alkuteos: The History Keepers
Kirjoittaja: Damian Dibben
Kustantaja: Gummerus
ISBN: 978-951-20-8790-7
Ilmestymisvuosi (alkuperäinen teos): 2011
Ilmestymisvuosi (suomennettu teos): 2012
Sivumäärä: 324


sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Yhden promillen juttuja



Takakansi:
Maista tästä.
Ihan pikkusen vaan.
Kyllä sä nyt yhden voit lukea,
tämän kerran.
Ota vielä toisellekkin jalalle.
Lueluelueluelue!
Älä ole ilonpilaaja.
Kaikki lukee,
aivan kaikki lukee.
Haloo, tää on Suomi!
 

 19 kosteaa,
todenmakuista juttua
nuorten elämästä
 

Aina välillä sitä kuuntelee puolella korvalla kuinka koulussa jotkut tyypit kehuvat niin mainioita retkiään alkoholin maailmassa. Miten onnistuneesti viikonloppu sujui pullon tai parin kera. Itse siinä vain ajattelee itsekseen, että osataanpa sitä olla idiootteja. Nuoret kun luulevat välillä tietävänsä kaikesta kaiken ja olevansa kuolemattomia, mutta niin ei ole asian laita.

Yhden promille juttuja-kirjassa joku vihdoinkin tuo esille sen kaiken varjopuolen. Kyllähän aikuiset aina pyrkivät parhaansa mukaan kertomaan juomisen haitoista, mutta nähtävästi sellainen tieto lipuu ohi korvien. Kirja kuitenkin kertoo suoraan kaiken sen, mitä alkoholin taakse verhoutuu. On kuin joku olisi kirjoittanut omat ajatukseni paperille.

Kirja sisältää 19 erilaista juttua siitä, mihin juominen voi viedä. Omistuksessa lukee: Kaikille niille, joilla on rohkeutta vastustaa ryhmäpainetta. Ylpeänä tähän joukkoo kuuluen nostan hattua kirjailijalle, jonka teos toivottavasti saisi edes jonkun juovan nuoren muuttamaan suuntaansa.

Ensimmäinen teksti, Tää on Suomi!, kuvasi onnistuneesti juovaa nuorta. Kun tekstiä lukee, löytää selvästi tietyt vaiheet, jotka lienevät yleisiä silloin, kun juova nuori yrittää saada toiset juomaan ja yrittää selitellä omaa juomistaan.

1. vaihe: Suostuttelu: (s.9)
"Ihan hörppy vaan!" 
"Mä lainaan, jos sulla ei ole rahaa."
"Kyllä sä yhden voit ottaa"
Hei come on, nauti elämästäsi!"

2. vaihe: Selittely (s.10)
" Kyllä viiniä voi ruuan kanssa juoda. Sillai keskieurooppalaisesti, kato."
"Tää on Suomi, täällä juodaan!"
"Selvin päin ei voi ainakaan tanssia. Mä en ainakaan kehtais!"

3. vaihe: Suutuminen (s.11)
"Mä en enää tiedä, haluanko olla sun kaverisi."
"Ollenkaan"
"Lähde pois, sä pilaat meidän kaikkien illan."
"Äläkä kuvittele, että seuraavalla kerralla sua edes kutsutaan."


Omasta mielstäni hurjan rasittava tyyppi ↕


Kirjan tiedot:
Kirjan nimi: Yhden promillen juttuja
Kirjoittaja: Terhi Rannela
Kustantaja: Otava
ISBN: 978-951-1-26514-6
Ilmestymisvuosi: 2012
Sivumäärä: 110