Henkivaeltaja

Takakansi:

Kuka on tosi ystäväsi,
kuka petturi?
 

Eletään yöttömän yön kuuta ja keskikesän juhlan aikaa, kun Metsään ja sen klaanien keskuuteen leviää outo vitsaus. Rutto, joka vie uhreiltaan järjen. Huhun mukaan tautiin on parannuskeino, ja Torak lähtee uhmakkaasti etsimään lääkettä. Samalla hän jättää ystävänsä Rennin ja uuden kotinsa Korppien luona.

Yksinäinen taival halki pelon piinaaman Metsän osoittautuu vaarallisemmaksi kuin Torak on osannut kuvitellakkaan. Hän kaipaa kovasti rinnalleeen Sutta, vaikka tietääkin sen nyt kulkevan muiden susien joukossa. Tekee niin kipeää olla erossa omasta laumaveljestään.

Matka vie Torakin kauas armottomalle Merelle ja tuntemattomaan maailmaan, jossa määrää Hylkeiden omapäinen, vihamielinen heimo. Siellä Torakin on opittava tunnistamaan ystävät pettureista ja oivallettava, mihin itse kykenee. Onnistuuuko hän pelastamaan klaanit?

Kiehtovassa Muinainen pimeys-sarjassa herää eloon pohjoinen, kuudentuhannen vuoden takainen maailma. Tämän suuren seikkailun aloitti Suden veli (2006)
 

Tässä kirjassa jännittävä tarina jatkuu saaden lisää salaperäisyyttä sivuihinsa. Mikä parasta, maisema vaihtuu. Nyt Torak, Renn ja Susi kokevat seikkailunsa omituisella hyljesaarella, jota ympäröivässä Meressä uiskentelevat vaaralliset Jahtaajat.

Torak törmää mieheen, joka on sairastunut oudolla tavalla. Tämä ei enää ole ihminen tai siltä  ei ainakaan vaikuta. Mihen puheet ova yhtä epäselvää pelkoa ja hulluus kuvastuu silmistä. Torak lähtee heti kertomaan Korppien klaanille uhkaavasta sairaudesta, mutta silloin on jo myöhäistä. Yksi klaanin jäsenistä on jo sairastunut. Torak tietää, että hänen on lähdettävä etsimään lääkettä, jotta Metsä pelastuisi, mutta hänen on lähdettävä salaa, jottei Renn lähtisi mukaan ja vaarantaisi henkeään. Torak lähtee siis yksin, vähin äänin, sillä Susikaan ei nyt ole hänen seuranaan. Susi on löytänyt kaukaa vuorilta lauman, jonka kanssa se saalistaa.

Torak huomaa kuitenkin pian, ettei olekaan yksin. Joku seuraa häntä piileskellen puiden ja pensaiden suojissa. Tuo joku haluaa pahaa Torakille ja hän on yksinään sen armoilla. Pahaenteinen nauru raikaa yössä ja terävät kynnet raapivat maata tuon pienen ja kauhean olion seuratessa. Vaikka Torak yrittää pysyä varuillaan, tuntuu kuin tuo olio omaisi voimia jotka tulevat vain pahoilta hengiltä.

Astuttuaan aluksi harhaan matkallaan löytää lääke, saapuu Torak lopulta Merelle. Hän ei ole koskaan elänyt klaanien keskuudessa eikä sen takia ymmärrä rahtustakaan Metsän ja Meren sekoittamisen rangaistavuudesta. Täysin tietämättömänä laista, hän laskee Metsää Mereen, mistä rannalle saapuneet, nuoret Hyljeklaanin miehenalut vimmastuvat. Torak yrittäää taistella vastaan, mutta joutuu lopulta alistumaan, kun hänet pakotetaan Merelle kohti Hylkeiden saarta saadakseen tuomionsa.

Samalla hetkellä Renn on jo hyvää vauhtia Torakin perässä. Susikin on löytänyt tiensä Rennin matkaan ja yhdessä he jäljittävät Torakia. Sairaus on jo levinnyt kaikkialle metsään. Voiko Torak tosiaankin löytää lääkkeen tarpeeksi ajoissa?

Hylkeiden saarella Torakille paljastuu jotain ihmeellistä hänestä itsestään. Hän omaa nimittäin kyvyn, joka pelottaa häntä. Torakilla on suuri kohtalonsa, joka tulee viemään häntä aina lähemmäs ja lähemmäs vihollisiaan, joiden ansiosta hänen isänsäkin kuoli.

Tämä kirja todella pelottaa minua aina, kun luen sen. Tuo pieni olio, joka Torakia seuraa, saa kylmät väreet kulkemaan selkäpiitäni pitkin vaikka tiedän mitä tulee tapahtumaan. Siinä kirjailija on onnistunut pitä parhaiten. Hän kuvaa pelottavia henkiä ja riivaajia niin todentuntuisesti, että itseänikin alkaa pelottaa. Täytyy vielä mainita, että kirjailija on tehnyt huimasti taustatyötä voidakseen kirjoittaa teostaan. Aluksi hänen on tutustuttava kuudentuhannen vuoden takaiseen elämään ja eläimistöön. Hän hankkii paljon tietoa susista voidakseen luoda Sudesta mahdollisimman tidellisen. Lisäksi hän on tutkinut kansojen perinteitä uhrata hengille ja suojelioille. Kiitän nyt erityisen lukunautinnon lisäksi hienosta panostuksesta kirjan tekemiseen!

Kirjan tiedot:
Kirjan nimi: Henkivaeltaja
Englanninkielinen alkuteos: Spirit Walker
Kirjoittaja: Michelle Paver
Kustantaja: Tammi
ISBN: 978-951-31-3523-2
Ilmestymisvuosi (alkuperäinen teos): 2005
Ilmestymisvuosi (suomennettu teos): 2007
Sivumäärä: 320

 

Suden veli

Takakansi:

Matka metsän pimentoihin, tuhansien vuosien taa.

 

Torak on elänyt kaksitoista kesää kahdestaan isänsä kanssa Metsässä, kaukana omasta klaanistaan ja muista ihmisistä. Äkkiarvaamatta kaikki muuttuu, kun Ison kimppuun hyökkää valtava, silmitöntä tuhoa tekevä karhu. Torak jää yksin.
     Karhun raatelema Iso kertoo Torakille ennen lähtöään kuolonmatkalle, että karhu on pahan hengen riivaama ja väkevä kuin mikä. Torakin on tehtävä kaikkensa, niin Iso vannottaa, jotta Metsä ja sen klaanit pelastuisivat vimmaisen karhun kourista.
     Torak on epätoivoinen, kunnes hän löytää orvon suden poikasen, josta tulee hänen tosi ystävänsä ja nokkela oppaansa. Parivaljakon yhteinen määränpää on salaperäinen, valloittamaton Maailmanhengen vuori -mutta matka sinne käy läpi hurjien vaarojen, ansojen ja arvoitusten.

Suden veli vie lukijansa yli kuudentuhannen vuoden takaiseen esihistorialliseen aikaan ja luonnonhenkien hallitsemaan maagiseen maailmaan. Se aloittaa kuusiosaisen sarjan nimeltä Muinainen pimeys.
 

Muistan, että tämä oli yksi ensimmäisistä kunnon kirjoista, joita aloin lukea, kun opin kunnolla lukemaan. Juuri tämän ensimmäisen osan olen lukenut tähän mennessä jo neljä kertaa, enkä koskaan kyllästy sen jännittävään juoneen. Itse olen aina ihaillut kirjan sujuvaa kerrontaa ja laajaa tietämystä sen aikaisten ihmisten elämästä. Olen aina ihmetellyt kirjan hahmojen taitoa nähdä Metsä sekä eläimet tavalla jota emme osaa kuvitella.

Nuori, vasta kaksitoista kesää elänyt Torak joutuu suuren haasteen eteen: hänen on pelastettava koko metsä. Tuntuu mahdottomalta taistella jotakin sellaista vastaan, jollaista ei ole osannut kuvitella todeksi edes villeimmissä ja pelottavimmissa unissakaan. Kaikkien kohtalo lepää nyt kuitenkin Torakin harteilla, mutta hän ei onneksi ole yksin. Hän saa nimittäin avukseen Suden ja heidän kahden välille syntyy vahva side. Torak saa myös apua Renniltä, tytöltä joka vastoin klaaninsa tahtoa auttoi Torakia, jonka klaani oli vanginnut  erään ennustuksen nojalla.

Torak, Renn ja Susi taittavat matkaa läpi vaarojen hurjistunut karhu kintereillään. He noudattavat vanhan ennustuksen viestiä, jonka mukaan Maailmanhengen vuorelle mentäessä, on mukanansa tuotava kolme erityistä kiteytymää, joiden löytäminen on hankalaakin hankalampaa. Yhdessä he silti löytävät keinot selvitä, vaikka itse kuolema seuraa perässä.

Kirjoittaja kuvaa niin onnistuneesti Metsää, että melkein itse tuntee kävelevänsä keskellä tuota mahtavaa luontoa. Se muistuttaa jollain tavalla Suomen metsiä vaikka harppaisimmekin kuusituhatta vuotta taaksepäin. Tämä tarina on uskollinen ystävyyden ja luottamuksen vahvoihin voimiin. Lopuksi vielä nostaisin hattua kirjan sisäkansissa oleviin, taitavasti piirrettyihin karttoihin, jotka omalla osallaan avittavat tarinaa.

Kirjan tiedot:
Kirjan nimi: Suden veli
Englanninkielinen alkuteos: Wolf Brother
Kirjoittaja: Michelle Paver
Kustantaja: Tammi
ISBN-10: 951-31-3522-5
ISBN-13: 978-951-31-3522-5
Ilmestymisvuosi (alkuperäinen teos): 2004
Ilmestymisvuosi (suomennettu teos): 2006
Sivumäärä: 256

 

Harmaata valoa

Takakansi:

"Oletko koskaan miettinyt,

minkä arvoinen on ihmishenki?

Tuona aamuna veljeni henki oli taskukellon arvoinen."

 

14. kesäkuuta 1941 Neuvostoliiton salainen poliisi jyskyttää ovelle ja antaa kaksikymmentä minuuttia aikaa pakata. Taidekoulusta haaveillut 15-vuotias liettualainen Lina, hänen pikkuveljensä Jonas ja äitinsä Jelena pakotetaan yötä vasten junaan kohti tuntematonta määränpäätä. Tärkeintä on pysytellä yhdessä, sillä perheen toisaalla vangittu isä on jo matkalla kuolemanleirille.

     Viikkojen nöyryyttävä ja uuvuttava matka jatkuu Uralvuorten halki aina kaukaisen Siperian tundrille. Elämä työleirillä on epäinhimillisen raskasta, mutta Lina ja hänen kohtalotoverinsa taistelevat säilyttääkseen paitsi henkensä ja järkensä myös arvokkuutensa rippeet. Hiljaisina hetkinä Lina takertuu ruostuneisiin unelmiinsa ja taltioi näkemäänsä salaa voidakseen jonain päivänä kertoa tuhansien karkotettujen tarinan.
 

 En muista, milloin viimeksi olisin itkenyt näin paljon lukiessani jotakin kirjaa. Tuskin koskaan. Oli hurjan koskettavaa lukea tarinaa, joka loppujen lopuksi kuitenkin perustuu kirjailijan isosedän perheen vaiheisiin Baltian neuvostomiehityksen aikana. Kuvitella, että kaikki ne kirjan kauheudet olivat totta siihen aikaan, ja joku todella joutui elämään ja kuolemaan kärsiessään tuomiota, jota ei ollut ansainnut.

Linankin perhe pakotetaan matkaan ja kurjat olot alkavat heti. He joutuvat viettämään suurimman osan ajastaan hyvin pienessä ja epähygieenisessä junavaunussa, syöden vain harmaata ja laihaa velliä, joka hyvällä onnella riittää pitämään heidät elossa. Vartijat ovat julmia ja kohtelevat vankejaan sen mukaisesti. Armoa ei anneta. Jopa äidit, jotka saavat surukohtauksen lapsensa kuollessa, ammutaan kuoliaaksi.

Tämä tarina on todellista selviytymistä. On pakko voida uskoa parempaan tulevaisuuteen vaikka kaikki tuttu murenisi ympärillä. Pitää ymmärtää ne lait, jotka ovat silloin voimassa. Pitää taistella vastaan ja varoa samalla, ettei joudu vastaamaan mielipiteistään hengellään. Tarinassa jouduttiin taistelemaan niin tauteja kuin ihmisiäkin vastaan ja yhteistyö on voimaa silloin. Sellaisessa taistelussa luovuttajien ja taistelijoiden ero on vahva.

Jos haluaa lukea jotakin tunnerikasta, niin tämä kirja on mainio valinta. Vaikka se oli surullinen, löytyi myös iloa ja rakkautta, joka on ylläpitävä voima jokapäiväisessäkin elämässä. Kirjailijalla oli paljon sanottavaa ja hän sai sen sanotuksi.

Kirjan tiedot:
Kirjan nimi: Harmaata valoa
Englanninkielinen alkuteos: Between Shades of Gray
Kirjoittaja: Ruta  Sepetys
Kustantaja: WSOY
ISBN: 978-951-0-37239-5
Ilmestymisvuosi (alkuperäinen teos): 2011
Ilmestymisvuosi (suomennettu teos): 2011
Sivumäärä: 354

Jäljellä

Esittelyteksti:

Emmi Aalto on 15-vuotias tyttö, josta tuntuu, ettei hän ole mitään. Koulussa hän ei ole löytänyt omaa lahjakkuusaluettaan, vaan on yhä pelkkä Potentiaali. Kotona perhe ei tunnu huomaavan häntä. Ystäviä hänellä ei ole  koskaan ollutkaan. Emmi päättää karata, jotta hänestä tulisi edes tyttö, joka katosi. Mutta kun hän palaa karkumatkaltaan, kotona ei ole ketään. Eikä naapuritaloissa. Eikä koko kaupungissa. Kaikki ihmiset ovat kadonneet, vai ovatko?
 

Miltä tuntuisi, jos maailmassa ei olisi ketään mutta kuin vain sinä? Aluksi se saattaisi olla uskomatonta ja koko asia olisi kuin unta. Vähitellen totuus iskeytyy tajuntaan: täällä ei ole enää ketään. Päivät alkaisivat seurata toisiaan. Olisit vain sinä omine ajatuksinesi ja koko muu maailma vain ympäröisi sinua, hiljaisena ja  yksinäisenä.

Emmi palaa karkumatkaltaan ja kummastuu, kun ketään ei tosiaankaan näy missään. Puhelimet vain rätisevät aavemaista ääntään eivätkä televisiot saati radiot toimi. Missään ei näy merkkiäkään muista. Emmi pohtii tilanetta ja yrittäää pelkonsa keskellä tajuta edes jotakin. Onko koko alue evakoitu? Miksei kukaan tule hakemaan minua? Emmi on yksin ajatustensa kanssa. Hän yrittää antaa merkin itsestään, mutta kukaan ei tunnu huomaavan sitä.

Lopulta jo hiukan sekava Emmi tapaa toisen  ihmsen, Onervan. Yhdessä he yrittävät löytää vastusta tähän omituiseen mysteeriin, joka pitää heitä otteessaan. Kerrankin Emmillä on joku, joka voisi olla hänen ystävänsä. Onerva ei piittaa Emmin Potentiaalin osasta. He jakavat muistonsa keskenään ja yrittävät selvittää asiaa mahdollisimman hyvin. Emmi on varma, että heräsi silloin kun ihmisiä ei enää ollut missään. Onervakin muistaa heränneensä, mutta hän ei usko, että koko kaupunki on evekoitu. Onervalla on oma teoriansa, joka hiukan kauhistuttaa Emmiä.

Jonkin ajan kuluttua tytöt tapaavat omituisen Atron, joka on kierrellyt ympäriinsä etsien muita ihmisiä. He lyöttäytyvät yhteen ja päättävät, mitä suraavaksi tekevät. Yhdessä he löytävät lisää ihmisiä, mutta kukaan ei tiedä varmasti, mitä heillle on tapahtunut. Kaikki esittävät omia teorioitaan, mutta luulo ei ole tiedon väärti. Kaiken lisäksi Emmi saa omituisia viestejä, jotka viittaavat satuihin, joista Emmi niin kovasti pitää. Joku siis pystyy lähettämään viestejä Emmille. Kuka niin tekee ja miksi?

Jännittävä tarina ei selviä vielä kirjan ensimmäisessä osassa vaan jää kesken. Toinen osa selittänee enemmän siitä, mitä tapahtui. Kirja oli kuitenkin jännittävästi kirjoitettu ja vaihtoehtoja tapahtumien syyksi on monia. Kirja käsittelee myös tärkeää aihetta, nimittäin yksinäisyyttä. Emmi on niin yksinäinen, että valmis tekemään mitä tahansa, jotta hänet huomattaisiin. Se on surullista ja kirjailija on mielestäni kuvannut hyvin Emmin tunteita.

Olisi luultavasti pelottavaa yhtäkkiä huomata olevansa ainut ihminen koko kaupungissa. Kun missään ei olisi ketään, olisit vain omien ajatustesi parissa päivästä ja yöstä toiseen. Kaipaisit perhettäsi ja pelkäisit itsesi ja heidän puolestaan sillä et tietäisi, kuka on kaiken takana. Mielikuvituksesi saisi vallan ja alkaisit jonkun ajan päästä luultavasti hourailla ja nähdä olemattomia. Yöllä varjot loisivat kammottavia näkyjä ja päivällä kaupunki huutaisi tyhjyyttään. Se jos mikä olisi pelottavaa.

Jää seiraavan osan myötä nähtäväksi, mihin seikkailu Emmin vie. Arvailuja on monia, mutta vain yksi on totta.

Kirjan tiedot:
Kirjan nimi: Jäljellä
Kirjoittaja: Salla Simukka
Kustantaja: Tammi
ISBN: 978-951-31-6575-8
Ilmestymisvuosi: 2012
Sivumäärä:221

Rajalla

Takakansi:

Edessäni aukeaa kanjonien, kuilujen, viiltojen ja rotkojen maa.

Varjojen ja värisävyjen, nousujen ja laskujen maa.

Sinisen ja punaisen ja vähän vihreänkin maa.

 

Cassia järjestää itsensä työleirille ulkoprovinsseihin, mistä hän uskoo löytävänsä Kyn.  Autiossa rajaseudun  kylässä hän saa kuulla, että Ky on paennut Louhikkkoon, jossa saattaa edelleen asua Yhteiskunnan ulkopuolella eläviä maanviljelijöitä eli viallisia, kuten Yhteiskunta heidät luokittelee.
       Myös Cassia karkaa leiriltä ja lähtee Kyn perään. Hän saa mukaansa voimakastahtoisen Indien, jolla on omat syynsä paeta Yhteiskunnasta. He ovat kuulleet tarinoita kapinallisista, jotka uhmaavat Yhteiskunnan valtaa.
       Vaarallisen ja raskaan vaelluksen varrella Cassia joutuu kyseenalaistamaan kaiken, mihin uskoo ja mistä välittää. Myös Kyn on pohdittava, kuinka paljon valtaa hän anta meinneisyytensä kokemuksille ja mitä on rakkautensa vuoksi valmis tekemään.
 

Rajalla on trilogian toinen osa ja mielestäni oikein onnistunut. Se liikkui uusissa maisemissa ensimmäisen osan jälkeen ja Yhteiskunnan vastustaminen oli  jo voimakkaampaa. Cassia ja Ky joutuvat kokemaan paljon yhdessä, mutta he ovat valmiita siihen, koska rakastavat toisiaan. Juuri rakkaudestaan Kyhyn Cassia taittaa matkan pojan luokse karkaamalla työleiriltä. Vihdoinkin he ovat yhdessä paetessaan Louhikkoon seuralaistensa kanssa. Kerrankin Yhtesikunnan valvonta ei täysin yletä johonkin, ja silloin Cassia ja Ky saavat selvittää ajatuksiaan ja tunteitaan ilman Yhteiskunnan vakoilua.

Ulkoprovinsseissa on kovin erillaista, mihin Cassia on tottunut. Ihemttelen vain, miten he pärjäsivät kuitenkin suhteellisen hyvin matkallaan Louhikkoon. Ovathan he kuitenkin eläneet elämäänsä Yhteiskunnan huolenpidossa. On ollut ruokaa ja on ollut kaiken maailman härveleitä. Kun he sitten yhtäkkiä pelmahtavat keskelle ei mitään, he selviytyvät. Kai rohkeus ja periksiantamattomuus painoivat tässä taistelussa niin paljon, että he selviytyivät.

Jo aikaisin Yhteiskunan synnyttyä on ollut ihmisiä, jotka tajusivat pysyä omissa oloissaan. He eivät halunnneet liittyä Yhteiskuntaan ja perustivat omia toimivia yhteisöjään. Heillä oli valta päättää omista asioistaan ja tehdä miten haluavat, mutta nykyään he toimivat enemmän tai vähemmän piilossa Yhtesikunnalta, joka haluaisi hävittää nämä ihmiset. Kapinaliikkeeseen liitty uusia ihmisiä, jotka syystä tai toisesta eivät enää halua kuulua Yhteiskuntaan. Cassiakin haluaa olla mukana.

Kirja oli todellista seikkailua karussa maastossa. He taistelivat oikeutensa tähden. He halusivat voittaa Yhtesikunnan, joka oli tehnyt hallaa heille. Kirja alkoi saada jo ihan uutta ulottuvuutta: nyt ei enää vain salailtu runoja Yhteskunnalta. Nyt he olivat näkyvästi Yhteiskunnan vihollisia. Hieno kertomus rakkaudesta ja periksiantamattomuudesta.

Kirjan tiedot:
Kirjan nimi: Rajalla
Englanninkielinen alkuteos: Crossed
Kirjoittaja: Ally Condie
Kustantaja: Tammi
ISBN: 978-951-31-5811-8
Ilmestymisvuosi (alkuperäinen teos): 2011
Ilmestymisvuosi (suomennettu teos): 2012
Sivumäärä: 339

 

Tarkoitettu

Takakansi:

Nähdessäni Kyn kasvojen välähtävän edessäni niin nopeasti etten edes erottanut hänen silmiensä väriä, ainoastaan niiden tummuuden hänen katsoessaan minuun, ihmettelin: Sinäkö se olet?

 

17-vuotias Cassia elää tulevaisuuden maailmassa, uudessa uljaassa Yhteiskunnassa. Elämä siellä on täydellisen säänneltyä. Yhteiskunta päättää, mitä ihmiset syövät, kuinka he pukeutuvat, missä he työskentelevät, milloin he kuolevat. Ja kun kansalaiset täyttävät 17, Yhteiskunta esittelee heille myös heidän tulevan kumppaninsa.

       Parit ovat yleensä toisilleen ennaltaan tuntemattomia, optimaalisesti yhteensopivia henkilöitä. Cassialle valittu poika on kuitenkin yllättäen hänen paras ystävänsä Xander. Mutta kun Cassia myöhemmin tutkii saamaltaan mikrokortilta Xanterin tietoja, ruudulle ilmestyvät Kyn, toisen tutun pojan kasvot.

       Kyn kuvan nähtyään Cassia alkaa kyseenalaistaa asioita. Entisen mallikansalaisen sokekea usko Yhteiskuntaan säröilee. Kuka on hänelle optimaalisin kumppani, täydellinen Xander vai houkutteleva, salaperäinen Ky? Kenen kanssa Yhteiskunta haluaa hänen menevän naimisiin? Ja onko sillä väliä? Uskaltaisiko Cassia uhmata sääntöjä ja valita itse?

 

Tämä kirja oli ensinäkin aivan uskomaton tarina. Toiseksi siinä oli sanoja, tärkeitä sanoja, jotka kuvastavat sitä, ettei elämäänsä saa luovuttaa muiden käsiin. Ei saa ryhtyä robotiksi jolle kerrotaan joka ikinen tehtävä. Täytyy osata ajatella itse.

Miten kukaan kuitenkaan voi ajatella itse, kun kaikki tärkeä on poissa. Ei ole mahdollisuutta arvostella Yhteiskuntaa, koska kukaan ei tiedä sen pahoista tavoista. Kaikki elävät kuin pumpulissa luullen, ettei missään ole mitään vikaa, että elämä on täydellistä eikä Yhteiskunnassa onglemia. He eivät edes tule ajatelleeksi sitä, että jossain Yhteiskunnan salaisissa sopukoissa tapahtuu kauheita. Yhteiskunta vain pimittää sen tiedon. He vain kertovat ihmisille kuinka paljon paremmin asiat ovat nyt kuin ennen. Kuika paljon kauemin ja terveellisemmin he elävät. Se on kuin näytelmää. Toki ihmiset elävät terveen elämän, mutta onko se sen arvoista? Millaista on elämä ilman vapautta päättää itse edes omaa pariaan? Elämä ilman omia päätöksiä ei kuulosta omaltasi, se on jonkun muun.

Tarkoituksena tietenkin on, että Cassia huomaa, ettei Yhteiskunnassa kaikki ole kohdallaan. Hän on aina ollut vahva, pärjännyt ilman vihreää pilleriä, joka rauhoittaa.Isoisänsä kuolessa Cassia saa salaisen runon isoisältä. Runoa ei saisi edes säilyttää, se on rikos ja Cassia tietää sen, mutta runon sanat vaikuttavat häneet. Ne käskevät taistelemaan. Ei saa kulkea sovinnolla. Ja kun ei kulje sovinnolla, on Yhteiskunnan vihollinen.

Rakkaustarina ja taistelu ovat kirjan selkäranka. Cassia taistelee saadakseen rakastaa ketä haluaa. Kukaan ei saa määrittää hänen tunteitaan. Alkaa tunnerikas tarina, joka pitää otteessaan. On sanoja joilla on merkitystä ja tämän kirjan sanat saivat minut ajattelemaan.


Kirjan tiedot:
Kirjan nimi: Tarkoitettu
Englanninkielinen alkuteos: Matched
Kirjoittaja: Ally Condie
Kustantaja:Tammi
ISBN: 978-951-31-5810-1
Ilmestymisvuosi (alkuperäinen teos): 2010
Ilemstymisvuosi (suomennettu teos): 2011
Sivumäärä: 326

 

 



Helsingin alla

Esittelyteksti:

Kahdeksasluokkalainen Alva muistaa valokuvan tarkasti kaikki tapaamansa ihmiset hän tietää kaikki mahdolliset pakoreitit Helsingin Kruununhaassa ja on mestari piiloutumuaan. Mutta Alva ei muista eikä tiedä mitään kolmesta ensimmäisestä vuodestaan.
     Alvan koulutoveri Joel harrastaa parkouria ja uneksii Alvasta. Juuri kun Joel ja Alva ovat lopulta sopineet treffit, Alva kohtaa salaperäisen, nahkatakkisen Niden ja tuntee heti outoa vetoa häneen. Nide haluaa näyttää Alvalle, mihin tyttö oikein kuuluu: synnyinkaupunkiinsa  joka sijaitsee Helsingin alla.
    Kun Joel näkee Alvan katoavan maan alle, hänen on pakko seurata perässä. He joutuvat maailmaan, jossa vallitsevat toisenlaiset lait kuin maan päällä. Alvan ja Joelin on pantava kaikki likoon selviytyäkseen hengissä elämänsä hurjimmasta seikkailusta,  jossa rakkaus ja luottamus punnitaan.
 

Tämä kirja todella ylitti odotukseni jännittävällä juonellaan ja niin iloisillakin kuin surullisillakin tapahtumilla.On aina jännittävää ajatella, että esimerkiksi Helsingin alla voisi olla maanalinen kaupunki, ja juuri tämä kiinnostava ajatus sai minut lainaamaan kirjan kirjastosta. Kotona syvennyin täysin kirjan maagiseen maailmaan, joka ei antanut tilaa ennalta-arvattavuudelle vaan  loi mitä ihmeellisempiä käänteitä juoneen.

Alvalla on siis ongelma: hän ei nimittäin muista, mitä tapahtui hänen elämänsä kolmena ensimmäisenä vuotena. Alva on adoptoitu, mutta menneisyys ei silti häivy mihinkään. Alvaa kalvaa tieto siitä, ettei hän muista. Siksi hän yrittää painaa mieleensä kaikki pakoreitit ja ihmiset. Hän yrittää pysyä hengissä sillä hänestä tuntuu kuin joku olisi hänen perässään.

Yhtäkkiä alkaa tapahtua kummia. Alva saa outoja viestejä, jotka käskevät hänen muistaa, mutta Alva ei pysty. Hän todella yrittää, mutta se tuntuu mahdottomalta. Vain pienet muistikuvat onnistuvat tulvahtamaan esille Alvan mielestä.

Merkkien jälkeen Alva tapaa oudon Niden, joka voi opastaa Alvan oikeaan kotiinsa. Alva ei epäröi kauaa lähteä tämän komean muukalaisen mukaan ja  niin ollen hän päätyy Helsingin alle salaperäiseen Alistadiin. Alistadissa kaikki ei kuitenkaan todellisuudessa ole sitä miltä näyttää, kiitos Niden.

Alva ei kuitenkaan astele Alistadiin ainoastaan Niden seurassa vaan häneen ihastunut Joel yrittää pysyä tiiviisti Alvan perässä ja auttaa tyttöä. Joel epäilee kaiken aikaa, että Nidessä on jotain väärää. Joel pyrkii pelastamaan Alvan vaikkei ole oikein varma, miltä tyttö pitäisi pelastaa.

Alkaa seikkailu todella, todella, todella pahaa voimaa vastaan. Suru, viha, ilo,... kaikki tunteet seuraavat heidän matkaansa. Maailma pitää pelastaa pahalta, mutta paha on vahva, eikä sitä saa aliarvioida.Kaikki on nyt heidän käsissään.


Täytyy kyllä myöntää, että tämä kirja on varmaankin yksi lempikirjoistani. Se oli kirjoitettu mitä mahtavimmalla tavalla. Niin paljon tunnetta ja jännitystä kirja sisälsi, että on pakko kehua kirjailijan loistavaa mielikuvitusta, joka loi näin hienon tarinan. Kirja pisti miettimään. Olin iloinen, kun tapahtui hyvää. Tulin surulliseksi, kun joku kuoli. Tarinan Paha pelotti minua. Kaiken upeuden lisäksi tarinan henkilöt kehittyivät ihmisinä. He voittivat pelkonsa tai muuttuivat, tulivat paremmiksi ihmisiksi. Se on jotain, mitä todellisessakin elämässä pitäisi jatkuvasti tapahtua.



Kirjan tiedot:
Kirjan nimi: Helsingin alla
Alkuteos: Underfors
Kirjoittaja: Maria Turtschaninoff
Kustantaja: Tammi
ISBN:978-951-31-6643-4
Ilmestymisvuosi (alkuperäinen teos): 2010
Ilmestymisvuosi (suomennettu teos): 2012
Sivumäärä: 493