Historian vartijat

Takakansi:

Jake Djonesilla on ongelma: hänen vanhempansa ovat kadonneet, ja he voivat olla kirjaimellisesti missä vain, missä ajassa tahansa. Djonesin perhe nimittäin kuuluu historian vartijoihin, salaseuraan, joka matkaa halki vuosisatojen estääkseen pahuuden voimia sotkemasta historian kulkua.

Etsiessään vanhempiaan Jake matkaa 2000-luvun Lontoosta 1800-luvun Ranskaan, historian vartijoiden päämäjaan, missä hänelle selviää totuus vanhempiensa katoamisesta- ja prinssi Xander Zeldtin suunnitelmiosta tuhota koko tuntemamme maailma...
 

Jännittävä historiaa oivallisesti hyödyntävä kirja tempaa mukaansa eikä päästä otteestaan ennen kuin historia on taas hetken ajan turvassa.

Jake ei tidä vanhempiensa kuulumisesta salaiseen järjestöön, historian vartijoihin, mutta kaikki alkaa valjeta hänelle, kun vanhemmat yhtäkkiä katoavat ja hänet itsensä kiikutetaan historian vartijoiden keskuuteen.

Kaikki tuntevat Jaken vanhemmat, jotka ovat niittäneet mainetta järjestön parhaimpina agentteina. Jakelta odotetaan myös samanlaista rohkeutta, mutta historia voi olla pelottava paikka.

Historian vartijoiden Lontoon päämajassa koko henkilökunta siirtyy 1800-luvun Ranskaan, koska Lontoossa ei ole enää turvallista. Paha prinssi Zeldt nimittäin punoo mahtavaa suunnitelmaa koko historian tuhoamiseksi, ja jos koko historia kuolee, ei tule nykypäivääkään koskaan syntymään, joten vaarassa ovat kaikki aina 1800-luvun ihmisistä nykypäivän väestöön saakka. Jollakin tavalla Jaken vanhemmat ovat mukana koko jupakassa, mutta heistä ei kuulu mitään. Ovatko he kuolleet?

Lienee itsestään selvää, ettei Jake ensikertalaisena pääse mukaan etsimään vanhempiaan, mutta hän vähät välittää määräyksestä. Kyseessä ovat hänen vanhempansa, ja Jake on jo joutunut menettämään veljensä, jonka kohtaloon prinssi Zeldt on osallinen. Näin ollen Jake siis piiloutuu laivaan, joka lähtee kyntämään 1800-luvun Ranskaa.

Matkalla Jake ystävystyy kolmen muun historian vartijan kanssa. Hän jopa ihastuu kauniiseen Topaziin, jonka menneisyys punoutuu prinssi Zeldtin ympärille. Alkaa matka halki historiallisen ajan ja vaaralta ei vältytä, mutta rohkeus antaa heille voimia selvitä.

Aikamatkailu on hyvä aihe niin kirjallisuudessa kuin elokuvissakin ja tämä historiapainotteinen tarina todella kuulu aikamatkailun parhaimmistoon. Historiaan liittyvässä tarinassa voi olla paikoin vaikeaa pitää juoni kiinnostavana, mutta se ei todellakaan ollut ongelma tässä kirjassa. Olen positiivisesti yllättynyt siitä, että kirja ylitti odotukseni ja säilytti jännittävät ja kekseliäät juonenkäänteensä aina loppuun saakka.

Kirjan tiedot:
Kirjan nimi: Historian vartijat
Englanninkielinen alkuteos: The History Keepers
Kirjoittaja: Damian Dibben
Kustantaja: Gummerus
ISBN: 978-951-20-8790-7
Ilmestymisvuosi (alkuperäinen teos): 2011
Ilmestymisvuosi (suomennettu teos): 2012
Sivumäärä: 324

Yhden promillen juttuja

Takakansi:

Maista tästä.

Ihan pikkusen vaan.

Kyllä sä nyt yhden voit lukea,

tämän kerran.

Ota vielä toisellekkin jalalle.

Lueluelueluelue!

Älä ole ilonpilaaja.

Kaikki lukee,

aivan kaikki lukee.

Haloo, tää on Suomi!

 

 19 kosteaa,

todenmakuista juttua

nuorten elämästä

 

Aina välillä sitä kuuntelee puolella korvalla kuinka koulussa jotkut tyypit kehuvat niin mainioita retkiään alkoholin maailmassa. Miten onnistuneesti viikonloppu sujui pullon tai parin kera. Itse siinä vain ajattelee itsekseen, että osataanpa sitä olla idiootteja. Nuoret kun luulevat välillä tietävänsä kaikesta kaiken ja olevansa kuolemattomia, mutta niin ei ole asian laita.

Yhden promille juttuja-kirjassa joku vihdoinkin tuo esille sen kaiken varjopuolen. Kyllähän aikuiset aina pyrkivät parhaansa mukaan kertomaan juomisen haitoista, mutta nähtävästi sellainen tieto lipuu ohi korvien. Kirja kuitenkin kertoo suoraan kaiken sen, mitä alkoholin taakse verhoutuu. On kuin joku olisi kirjoittanut omat ajatukseni paperille.

Kirja sisältää 19 erilaista juttua siitä, mihin juominen voi viedä. Omistuksessa lukee: Kaikille niille, joilla on rohkeutta vastustaa ryhmäpainetta. Ylpeänä tähän joukkoo kuuluen nostan hattua kirjailijalle, jonka teos toivottavasti saisi edes jonkun juovan nuoren muuttamaan suuntaansa.

Ensimmäinen teksti, Tää on Suomi!, kuvasi onnistuneesti juovaa nuorta. Kun tekstiä lukee, löytää selvästi tietyt vaiheet, jotka lienevät yleisiä silloin, kun juova nuori yrittää saada toiset juomaan ja yrittää selitellä omaa juomistaan.

1. vaihe: Suostuttelu: (s.9)
"Ihan hörppy vaan!" 
"Mä lainaan, jos sulla ei ole rahaa."
"Kyllä sä yhden voit ottaa"
Hei come on, nauti elämästäsi!"

2. vaihe: Selittely (s.10)
" Kyllä viiniä voi ruuan kanssa juoda. Sillai keskieurooppalaisesti, kato."
"Tää on Suomi, täällä juodaan!"
"Selvin päin ei voi ainakaan tanssia. Mä en ainakaan kehtais!"

3. vaihe: Suutuminen (s.11)
"Mä en enää tiedä, haluanko olla sun kaverisi."
"Ollenkaan"
"Lähde pois, sä pilaat meidän kaikkien illan."
"Äläkä kuvittele, että seuraavalla kerralla sua edes kutsutaan."


Omasta mielstäni hurjan rasittava tyyppi ↕


Kirjan tiedot:
Kirjan nimi: Yhden promillen juttuja
Kirjoittaja: Terhi Rannela
Kustantaja: Otava
ISBN: 978-951-1-26514-6
Ilmestymisvuosi: 2012
Sivumäärä: 110

 

Vastavirta

Takakansi:

 



"Kaikki tämä..."Gemma tähyili parveilevia kaloja, jotka kieppuivat värikkäinä sykloneina tai liukuivat täsmällisissä muodostelmissa. "Ikävöin täällä olemista."

 Hyvä, minä ajattelin.

 

15- vuotias Ty-poika on ensimmäinen valtameren pohjaan perustetussa siirtokunnassa syntynyt ihminen. Gemma, maan päällä kasvanut tyttö, elää kahden maailman rajamailla vailla omaa kotia. Ty ei voi kuvitella elämää pinnan päällä, Gemma puolestaan kammoaa syviä vesiä. Pattitilanteensa keskellä Ty ja Gemma eivät osaa aavistaa, millaiseen kurimukseen heidät ollaan tempaamassa. Kun Tyn vanhemmat siepataan hänen silmiensä edessä, on pojan tartuttava toimeen, vaikka se tarkoittaisi turvautumista pahamaineisen Krottiliigan apuun. Alkaa huimaava matka vedenalaisen maailman eri kerroksiin. Mutta voiko Ty luottaa Gemman apuun? Onko kahden erilaisen maailman sittenkaan mahdollista elää rinnakkain?
 

Vaikuttava vedenalainen maailma vain syvenee kirjasarjan toisessa osassa, kun Tyn vanhemmat kaapataan ja vedenalla asuvat syrjät ovat entistä vihamielisempiä. Kysymys kuuluu: kuka on kaappauksen takana ja kehen tässä ekokatastrofin jälkeisessä maailmassa voi luottaa?

Aluksi kaikki oli hyvin. Gemma ja Ty saattoivat viettää aikaa toistensa kanssa ja Gemma tiesi isoveljensä olevan elossa vaikkakin tämä on Krottiliigan pahamaineinen johtaja. Veden alla viljelykset sujuvat hyvin ja kaikki vaikuttaisi olevan kunnossa. Jostain kumman syystä Gemma ei kuitenkaan yhtäkkiä uskalla sukeltaa veteen ja haluaa pysyä visusti sukellusveneen sisällä. Ty pelkää aiheuttaneensa Gemman vastahakoisuuden vettä kohtaan vaikka tyttö väittää kiven kovaa pelkäävänsä syviä vesiä. Puhuuko Gemma totta ja todella pelkää mereneläviä vai onko vedessä jotakin muutakin?

Tyn ja Gemman ollessa suuressa jätepyörteessä piilottamassa satoa varkailta, Ty löytää jotakin kamalaa: Jätepyörteen keskelle on on kiinnitetty jättimäinen syrjäalus, jonka kulkutiet on lukittu, minkä seurauksena kaikki aluksen sisällä olleet ovat jäätyneet kuoliaiksi. Näky saa vatsan muljahtamaan. Kuka voi olla niin julma, että tappaa hitaasti kiduttauen kokonaisen aluksen verran ihmisiä?

 Syrjät ovat vedenalla eläviä ihmisiä, joilla ei ole kunnon viljely- taikka kalastustilaa, eivätkä he osaa puhua kieltä. He tulevat toimeen myymällä kaikkea mahdollista koristeista nahkoihin. Syrjistä liikkuu pelottavia huhuja, mutta niistä piittaamatta Tyn vanhemmat yrittävät myydä merileväsatonsa syrjille. Heitä odottaa kuitenkin väijytys ja vanhemmat kaapataan ilman syytä. Syrjät hoitivat kaappauksen, mutta joku veteli naruista kulissien takana.

Ty yrittää kaikin keinoin selvittää, mihin hänen vanhempansa ovat joutuneet. Tyn mielessä pyörii kammottavia mielikuvia siitä, kuinka hän saattaisi löytää vanhempansa kuolleina jos hän edes löytää heidät. Gemma on kuitenkin valmis auttamaan Tytä kaikin keinoin, mutta aina ne keinot eivät ole täysin laillisia. Yrittäessään löytää vanhempansa Ty joutuu taisteluihin henkensä uhalla, mutta onneksi hän on tarpeeksi taitava selvitäkseen hengissä kiperistä tilanteista. Krottiliigallakin on osuutensa etsinnöissä, mutta heidän apunsa vastaanottaminen johdattaa helposti laittomille teille.

Olen iloisesti yllättynyt, että kirjasarjan toinen osa oli vielä parempi kuin ensimmäinen.Kirjailija kuvaa upeasti merenalaisia erikoisia eläimiä ja tunnelmaa. On kuin itse uiskentelisi samalla niin viehättävässä, mutta vaarallisessa maailmassa, jossa vaarallisilta tilanteilta on vaikea välttyä.

Ajatuksia herätti erityisesti syrjät. Itse ajattelin heidän olevan jollakin tavalla samanlaisia kuin maahanmuuttajat. En tietenkään tarkoita sitä kaapaus osiota vaan pikemminkin elämää. Suomessakin elää monia maahanmuuttajia ja monesti huhut ja ennakkoluulot voivat varjostaa ihmisten mieliä. Ihmisiä me kaikki olemme elämäntilanteestamme ja kotimaastamme välittämättä. On myös surullista huomata, että kirjailian mukaan tilanne ei muutu kuvitellussakaan tulevaisuuden maailmassa, jossa ihmisten pitäisi pitää yhtä selvitäkseen ekokatastrofin aiheuttamista ongelmista.

Kirjan hallituskin tuotti ajattelua. Vedenalla elävillä ihmisillä ei ollut kunnon äänioikeutta saatikka hyvää edustajaa missään pinnan päällä. Valtion pitäisi antaa  avustuksia, mutta niistä ei kuulu mitään. Nähtävästi on aina olemassa ihmisiä, jotka päättävät asioista ja elävät vaurasta elämäänsä toisten tehdessä työtä leipänsä eteen.

Paljon ajatuksia herättävä kirja oli täynnä jännitystä ja kiperiä tilanteita, mutta myös ymmärrystä ja lähimmäisenrakkautta.

Kirjan tiedot:
Kirjan nimi: Vastavirta
Englanninkileinen alkuteos:Rip Tide
Kirjoittaja: Kat Falls
Kustantaja: Tammi
ISBN: 978-951-31-5507-0
Ilmestymisvuosi (alkuperäinen teos): 2011
Ilmestymisvuosi (suomennettu teos): 2011
Sivumäärä: 339

Niskaan putoava taivas

Takakansi:
 

"Hän oli vain luullut nähneensä unta, seisseensä  horteessa ikkunassa ja kuvitelleensa. Mutta nyt hän ei luulllut mitään, ei kuvitellut vaan oli varma. Pojan pelästyneestä katseesta, silmistä jotka yrittivät kertoa jotakin. Kädestä joka oli painettu vasten ovea. Valkoisesta kämmenestä lasilla."
 

Viikko ilman vanhempia on aluksi onnenpotku-viimeinkin neljätoistavuotias Tekla voi tehdä mitä haluaa ja tutustua Norht Endin naapureihinsa, Lunaan, Aasaan ja Havuun. Mutta viikon edetessä eteen kasaantuu kysymyksiä kuin loputonta lunta taloyhtiön pihalle: Ketkä tekevät iskun North Endin suklaatehtaaseen, majaileeko maanalaisissa varastoissa ylimääräistä väkeä, minne pikkuveli katoaa?
 

Unelmaviikosta painajaaiseen. Itkusta nauruun. Niskaan putoava taivas aloittaa uuden nuortenkirjasarjan ja kuvaa Muutoksen jälkeistä aikaa, jossa luonnonvarat loppuvat, talvet ovat hyisiä ja vaatteet tuunataan äideiltä tyttärille. Se maailma, josta monet ovat unelmoineet, mutta joka voi olla myös ahdas ja pelottava.
 

Suomalaista näkemystä tulevaissuden suhteen. Kylmääkin kylmemmät pakkaset paukkuvat kirjan sivuilla jäädyttäen sekä päähenkilön että lukijan varpaat kohmeisiksi. Pureva pakkanen ja kolea viima tarttuu lukijaan kirjan edetessä eteenpäin. Niin kuin takakannen tekstissä sanottiin, maailma voi olla myös ahdas ja pelottava.

Nuori Tekla inhoaa nykyistä asuinpaikkaansa kaukana pohjoisessa vanhojen ystävien ulottumattomissa, paikassa jonne auringonsäteet niin harvoin yltävät. Tekla joutui muuttamaan isän työpaikan takia, mutta nyt vanhemmat ovat eronneet ja käyttävät vuoroviikko-systeemiä hoitaakseen lasten huoltenpidon. Perheessä on kuitenkin rikkinäistä: isä haikailee vanhojen hyvien laulajien perään, äiti käyttää paljon aikaansa työhön, pikkuveli ei halua käydä koulua saatikka puhua ja Tekla ikävöi etelään jääneitä ystäviään.

Surkea tilanne alkaa näyttää valoisammalta, kun vanhemmat ovat sekoittaneet vuoroviikot ja näin ollen Tekla saa vapauden olla talossa kahdestaan pikkuveljen kanssa.Aluksi idea vaikuttaa mahtavalta, mutta ongelmat seuraavat toisiaan ja seliviytymien hengissä seuraavaan viikkoon voi olla vaakalaudalla.

Varpaat lähes jäätymisestä tunnottomina, talo kylmänä ja ystäviä ikävöiden Tekla havaitsee jotakin outuoa: joku liikkuu talon maanalaisessa varastoissa. Pelko tuntemattomia hiippareita kohtaan kasvaa ja muutakin outoa on tekiellä. Suklaatehtaaseen murtaudutaan ja suklaat tuhotaan. Naapureilla on salaisuuksia jotka punoutuvat yhdeksi isoksi mysteeriksi. Ongelmat ja pelot uhkaavat musertaa Teklan, mutta lopulta kaikkki käy hyvin.

Kirjassa kuvattiin onnistuneesti kaikkea yhdestä ihmisestä koko kaupunkiin. Asioilla oli monta puolta: viikko ilman vanhempia alkoi hienosti, mutta luisui vähitellen aina vain hankalammaksi.Pelko ja muut tunnetilat tulivat vahvasti esiin tekstistä ja hahmot kuvasivat persoonillaan hyvin arkipäiväisä ja tunnistettavia ihmisiä. Tunteineen, mietteineen ja salaisuuksineen ihmiset olivat niin oivasti kuvattu, että täytyy arvostaa kirjailian tapaa tuoda ne ihmist esille.

Itse suuntaus tulevaisuuteen oli myös jännittävä ja kiehtova. Ei ollut kovinkaan paljon nykypäivää kummempia koneita, mutta ilmasto oli muuttunut. Varsin realistinen näkökanta tulevaisuuden elämään. Oli hassua lukea kuinka Teklan isä aina kuunteli vanhan Lady Gagan biisejä, vaikka itse elää juuri sitä aikaa, jolloin Lady Gaga on kirkkaana tähtimailmassa.

Kaikenkaikkiaan oikein onnistunut teos.


Kirjan tiedot:
Kirjan nimi: Niskaan putoava taivas
Kirjoittaja: Laura Lähteenmäki 
Kustantaja: WSOY
ISBN: 978-951-0-38598-2
Ilmestymisvuosi: 2012
Sivumäärä: 258