sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Päin mäntyä

Takakansi:
Kontion metsäkoulu? Miten kukaan voi lähteä opiskelemaan amikseen, joka sijaitsee jossain korvessa?
 
Espoolainen 16-vuotias Miro aloittaa opiskelun metsäkoulussa. Uhmakkaan päätöksen taustalla on halu irtaantua vaaralliseksi käyneestä kaveripiiristä ja isän määräysvallasta. Miroa, intohimoista lumilautailijaa, vetävät Kontioon myös Kallan hiihtokeskuksen upeat rinteet.

Kämppäkaveri, jäyhä maalaispoika Antti-Jussi, on tiennyt jo pienestä pitäen  haluavansa metsäkoneenkuljettajaksi. Myös Pasi, Leevi, Marko ja Kerttu tietävät opiskelevansa unelmiensa ammattiin, mutta Mirolle kaikki on vielä epävarmaa.

Lumen tuloa odotellessa paluu Espooseen käväisee jo Miron mielessä. Sitten hänet houkutellaan metsien suojelua ajavan Pro Kallan kansalaisiltaan. Palopuheita kuulemaan saapuu myös Aava. Miro ihastuu korviaan myöten tyttöön, jolle luonnonsuojelu on sydämen asia.
 

 Realistinen kertomus nuoren Miron elämästä perheen, kavereiden, koulun ja ihastuksen keskellä. Ihmissuhteet, tulevaisuuden ongelmat sekä kaiken maailman päihteet löytävät tiesnsä tähän jokseenkin kovin tavalliseen tarinaan. On toki ymmärrettävää, ettei tarkoituksena ollut mitään kovinkaan yliluonnollista juttua, mutta jäin silti hieman kaipaamaan jonkinlaista hiukan suurempaa kohokohtaa. Menihän se tarina kuitenkin näinkin oikein rattoisasti.

Kirjassa käsitellään myös luonnonsuojelua, mikä on itsessään jo puhututtava aihe, kuten se kirjassakin keräsi mietteitä. Peräkylän metsämaisemia on kuvattu kauniisti sekä metsäkoulun laitteisto ja koneet oli kuvattu tarkasti. Mitäpä tässä vielä sanoisi? Tämä oli sellainen "leppoisaa ja realistista lukemista"-kirja.

Kirjan tiedot:
Kirjan nimi: Päin mäntyä
Kirjoittaja: Marja-Leena Tiainen
Kustantaja: Tammi
ISBN: 978-951-31-5692-3
Ilmestymisvuosi: 2010
Sivumäärä: 302



lauantai 29. joulukuuta 2012

Idän pikajunan arvoitus

Takakansi:
Kuuluisa Idän pikajuna, joka jyskyttää eteenpäin kolmipäiväisellä matkallaan halki Euroopan, pysähtyy yhtäkkiä keskellä yötä. Lumikinokset sulkevat radan autiolla seudulla jossakin Balkanilla. On kuolemanhiljaista. ”Hermoni ovat varmaankin epäkunnossa”, mutisee Hercule Poirot ja vaipuu jälleen uneen.
Herättyään hän huomaa, että häntä tarvitaan kipeästi. Yöllä on tehty murha. Herra Ratchett, amerikkalainen miljonääri, lepää vuoteessaan kuoliaaksi pistettynä. Koskematon lumi junan ympärillä todistaa, että murhaaja on vielä junassa.
Poirot aloittaa tutkimukset ja vetäytyy sitten rauhassa miettimään, käyttämään pieniä harmaita aivosolujaan.

Toinen Agatha Christien tunnetuista teoksista oli mielestäni kiinnosta ja jännittävä salapoliisikertomus. Taaskaan en juonta aio sen enempää paljastaa. Se vain veisi lukemisesta ilon. Itse olin joskus nähnyt tähän kirjaan pohjautuvan Hercule Poirot ohjelman ja siksi harmikseni muistin murhaajan/murhaajat. Tämäkin kirja oli kuitenkin vailla vertaansa. Välillä minun on vaikea aloittaa salapoliisiromaania, mutta alkuun päästyäni en malta lopettaa lukemista.
Kirjan tiedot:
 Kirjan nimi: Idän pikajunan arvoitus
Englanninkielinen alkuteos: Murder on the orient express
 Kirjoittaja: Agatha Christie
 Kustantaja: WSOY
ISBN: 951-0-15515-2I
Ilmestymisvuosi  (alkuperäinen teos): 1934
 Sivumäärä: 214

 

torstai 27. joulukuuta 2012

Eikä yksikään pelastunut

Takakansi:

”Saaressa oli jotakin maagillista. Sen pelkkä nimikin sai mielikuvituksen toimimaan. Yhteys ulkomaailmaan katosi, saari muodosti oman maailmansa. Maailman, josta ei ehkä koskaan voi palata.”
Kymmenen erilaista ihmistä houkutellaan salaperäiselle Neekerisaarelle. Jokainen heistä on joskus tehnyt jotakin, minkä haluaa unohtaa. Tunnelma omituisella saarella tiivistyy, ja pian jokainen joutuu tekemään tiliä menneisyytensä kanssa.
Agatha Christie (1890-1976) on perinteisten palapelidekkarin ehdoton kuningatar. Hänen vuonna 1913 ilmestynyt Eikä yksikään pelastunut (suom. 1940) on hänen tunnetuin teoksensa.


Kirjan juonesta en voi paljon kertoa sillä se olisi ikävää lukijan kannalta. Jokainen saa selvittää itse murhaajan/murhaajat. Idea on kuitenkin se, että saarelle saapuu kymmenen eri ihmistä, joista jokainen on joskus tavalla tai toisella tappanut jonkun. Toisilleen tuntemattomat saaren vieraat kummastelevat isäntänsä poissaoloa. He jäävät vangiksi Neekerisaarelle huonon ilman takia. Silloin alkaa tapahtua karmaisevia murhia. Kuka on murhaaja?

Itse en aikaisemmin ole paljoakaan perustanut salapoliisidekkareista vaikka nuorempana luinkin Neiti Etsiviä. Kerran jopa aloitin erästä Christien kirjaa, mutta se jäi kesken. Nyt kuitenkin piti lukea tämä kirja koulun puolesta. Kiinnostuin tästä kirjasta heti ja luinkin sen jo aika äkkiä. Voin todeta, että salapoliisidekkareiden kirjoittajilla on mielikuvitus vailla vertaa. Kirjan palaset yhdistyvät toisiinsa jännittävästi, mikä vaatii laajaa taitoa kuvitella ja keksiä juonia. En ihmettele, että juuri tämä kirja on Christien tunnetuimpia teoksia.

Näin loppuun pitää vielä sanoa, että kyllä kismitti, kun en millään arvannut oikeaa syyllistä. Olin aivan varma omasta ehdokkaastani ja harmistuin, kun olinkin tehnyt väärän havainnon. No, yritän olla parempi salapoliisi ensi kerralla.
 
Kirjan tiedot:
Kirjan nimi: Eikä yksikään pelastunut/ Kymmenen pientä neekeripoikaa
Englanninkielinen alkuteos: And Then There Were None/ Ten Little Niggers
 Kirjoittaja: Agatha Christie
Kustantaja: WSOY
ISBN: 978-951-0-28543-5
Sivumäärä: 264

 

keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Vampyyrin palvelija

Takakansi:

Hiljaisen pikkukaupungin 
mysteeri ajaa nuoren miehen  
hullluuden partaalle.
 
Mielisairauksiin erikoistunut lääkäri Philip McDevitt saa potilaakseen huonokuntoisen nuoren miehen, Jamie Sommersin, joka kärsii masennuksesta, muistikatkoksista ja hysteerisestä pimeän pelosta.

Mitä enemmän Jamien pirstaloituneet muistikuvat selkiytyvät, sitä oudommaksi tapaus muuttuu.

Jamie on kokenut kovia: istunut linnassa, tapellut, kulkenut salakuljettajien ja merirosvojen mukana ja joutunut jopa hain hampaisiin. Mutta vasta tapaaminen salaperäisen lordi Grenville Hawkesin kanssa on saanut kovanaaman tärisemään kauhusta...
 

Sitä välillä vain haeskelee kirjastosta jotakin lukemista. Ei etsi mitään tiettyä, vaan valitsee sen, mikä kohdalle osuu. Minäpä satuin siis näin ollen löytämään juuri tämän kirjan, joka jo nimensä perusteella pisti odottamaan jotakin jännittävää ja suurta. En joutunut pettymään. Kirja oli mitä jännittävin ja mielenkiintoisinkertomus. Siinä oli jotakin lumoavaa.

Jamie on juuri sellainen kovanaama, millaiseksi hänet voikin kuvitella. Listalla on jo ollut kaiken maailman salakuljetuksia ja rikoksia tappeluiden määrästä nyt puhumattakaan. Jamie on kierrellyt maailmalla ja kohdannut monenmoisia vaaroja ja seikkailuja. Tän nuoren miehen mieltä ei järisyttänyt edes kohtaaminen suuren hain kanssa. Se olisi saattanut olla Jamien viimeinen hengenveto,mutta nuorukainen selvisi siitä hengissä.

 Jokin on kuitenkin järisyttänyt Jamien mieltä pahemman kerran. Pimeys saa Jamien täysin sekaisin ja hysteeriseksi. Muistissa on vikaa ja siksi on vaikea selvittää, mikä miehen mieleen oikein iski. Lääkäri McDevitt yrittää parhaansa mukaan selvittää Jamien oireiden syytä, mutta tutkimus jää kesken, kun Jamien omituinen työänantaja Grenville Hawkes tulee hakemaan alaisensa kotiin. Onko juuri herra Hawkes syynä Jamien mielenterveysonglemiin? Voisiko totuus olla epätavallinen ja pelottava?

Hyvin, hyvin, hyvin kiinnostava kirja niin itse tarinan kuin sen psykologisten asioiden vuoksi. Tarina vangitsee sisäänsä ja sitä haluaa  lukea kunnes ratkaisu selviää. Menneisyyden tapahtumien avulla selitetään taitavasti nykyisyyttä.Loppu oli todella kaunis. Oikein mainio kirja!

Kirjan tiedot:
Kirjan nimi: Vampyyrin palvelija
Englanninkielinen alkuteos: Hawkes Harbor
KIrjoittaja: S. E. Hinton
Kustantaja: Otava
ISBN: -13: 978-951-1-20164-9
ISBN: -10: 951-1-20164-9
Ilmestymisvuosi (alkuperäinen teos): 2004
Ilmestymisvuosi (suomennettu teos): 2006
Sivumäärä: 234

lauantai 22. joulukuuta 2012

Kirkkaalla liekillä

Takakansi:

"...maailman reunalta voi livetä jos ottaa yhden harha-askeleen tai jos tönäistäään metrin verran reitiltä  sivuun, se on siinä ja kiitti moi ja sitten on edessä loputon pudotus tyhjään hän ajattelee mutta hänellä on sentään vielä Pete ja aski tikkuja ja maailmankartta joihin tarttua eikä hän tunne kylmää vaikka pakkanen on kiristymään päin ja hankiin muodostuneet polut ovat kapeita ja syviä ja liukkaita niin kuin raiteilla kulkisi."

Maarian elämä on ollut veljen kuoleman jälkeen kuin pahaa unta, josta ei voi herätä. Eräänä yönä hän näkee kirkon palavan- kuva tarttuu hänen mieleensä eikä halua päästää irti. Maarian pään sisällä kipinöi ja savuaa. Äiti on vain varjo entisestään ja ystävätkin kääntävät selkänsä. Maailman reuna lähestyy kiihtyvällä vauhdilla, kunnes tulee se sekunti, jolloin elämä on oikeastaan aika hienoa.
 
Kirja oli hyvin pitkään kovin yksitoikkoinen. Mitään uutta ei tapahtunut. Päähenkilö vain suri ja suri ja suri, eikä mikään muuttunut. Ei tullut suuntaa parempaan, eikä mikään mennut pahasti pieleen. Kirja vain jyskytti samaa tahtia yhä puolivälinkin jälkeen ja ainoa syy, miksi luin edes koko kirjan loppuun, oli se, että halusin nähdä, miten kävisi. Annoin mahdollisuuden tälle kirjalle ja onneksi kirjassa oli onnellinen loppu. Jos se kaikki suru olisi loppunut ikävästi,olisi kirja ollut mielestäni aika huono.

Tottakai on hyvä aina kuvata myös niitä surullisiakin tunteita.Suru kuuluu elämään. Mutta kun kirja on vain täynnä melankoliaa, niin siitä vain tulee itsekin pahalle päälle. Eipä minulle oikeastaan jäänyt paljon muuta mieleen kirjasta kuin suru, alkoholi, polttaminen, taas suru, ongelmat, välinpitämättömyys ja uudelleen polttaminen. Kirja oli siis mielestäni hyvin masentava ja sai ainakin minut alakuloiseksi. En edes oikein ymmärtänyt, mikä oli juonen kohokohta. Päähenkilö vain koki niin paljon surua ja vääryyttä, että hän alkoi himoitsemaan rakentamiensa pienoismallien polttamista. Koko juttu johti lopulta melkein kokonaisen kirkon polttamiseen, mutta onneksi loppu oli sentään onnellinen.

Eräs seikka joka alkoi ärsyttää jo heti lukemisen aloitettuani, oli kirjoitusasu. En voi väittää olevani mitenkään asiantuntia pilkkujen ynnä muiden käytössä, mutta tajusin kuitenkin, että jokin on nyt kyllä aikamoisesti pielessä. Kuten tuosta takakannen alkupätkästäkin voi huomata, on pilkkujen ja jopa pisteiden paikat täysin missä sattuvat. Juuri tämän takia oli hurjan rasittavaa lukea kirjaa jo heti alussa. Juoneen oli vaikea keskittyä, kun tekstin virheet osuivat vain silmiin.

Tässä näyte sivulta 141:
 "suuria kumpuilvia pilviä
pieniä höttöisiä pilviä
vaatimattomia asemia joilla seisoo pikku ihmisiä pareittain vilkuttamassa hymyilemässä itkemässä, kauppakeskuksia taksitolppia metsäää päättymätöntä metsää kuusia mäntyjä haapoja kangasta suota nummea niittyä ja peltoa pellon perään
ja ihmisiä niin harvakseltaan"

Luulen, että kirjailija kirjoitti näin, koska hän jotenkin halusi korostaa kirjan nuorta henkilöä ja sekavuutta, mutta mielstäni se vain pilasi koko jutun.Harmillista sanoa näin mistään kirjasta, mutta totuus on se, etten pitänyt kirjasta. Se oli liian sekava ja surumielinen. Toivottavasti nuori kirjailija kuitenkin jatkaa alalla ja luo jotakin erilaista kuin tämä.


Kirjan tiedot:
Kirjan nimi: Kirkkaalla liekillä
Kirjoittaja: Venla Saalo
Kustantaja: Robustos
ISBN: 978-952-5758-17-7
Ilmestymisvuosi: 2012
Sivumäärä: 240

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Toisaalla

Esittelyteksti:

18-vuotias Samuel Järvi on varsinainen nörtin stereotypia: pojan yöt kuluvat tietokoneella pelaten ja päivät nukkuen. Kontaktit tyttöihin ovat jääneeet vähäisisksi. Koulun loputtua hän ei tiedä, mitä tekisi. Yllättäen Samuel saa kuitenkin tarjouksen, josta ei voi kieltäytyä. Hänet pyydetään mukaan salaiseen projektiin, ja työstä maksetaan järkyttävän hyvin.

Projekti on täynnä yllätyksiä, mutta suurin yllätys on kuitenkin se, että Samuel rakastuu ensimmäistä kertaa elämässään. Kaikki muu menettää merkityksensä, kun Samuel päättää pelastaa unelmiensa tytön. Mutta kaipaako tyttö edes pelastajaa?

Toisaalla on hurja versio siit, millaiseksi maailma voi kehittyä lähitulevaisuudessa. Se avaa Jäljellä-romaanin salaisuudet ja näyttää tapahtumat toisesta näkökulmasta. Kirjapari täydentää toisiaan kuin palapelin yhteen loksahtavat palat. 



Kuten esittelytekstissä jo mainittiinkin, niin nämä kirjat todella täydentävät toisiaan. Ensimmäisenä ilmestynyt Jäljellä- romaani selkiintyi, kun se sai seurakseen Toisaalla- romaanin. Tämä tarina rakentui loistavasti kahdesta eri näkökulmasta katseltuna. Lukiessani Toisaalla-kirjaa, ajattelin aina että: "Ai näin se siis tapahtui ensimmäisessä kirjassa..." ja "Tuohan selittää kaiken!". Pidän myös kirjailijan tyylistä kertoa tätä tarinaa. Huomaan, että hän osaa asiansa.

Kuten Jäljellä- romaanista muistamme, oli nuori Emmi Aalto yhtäkkiä herännyt tyhjässä maailmassa ilman ainuttakaan ihmistä. Vähitellen ihmisiä alkoi tulla vastaan parikin kappaletta, ja yhdessä he yrittivät selvittää tämän oudon maailman salaisuutta. Kaikki on niin samanlaista kuin siinä maailmassa, jossa Emmi oli elänyt ennen tätä. Ainoastaan suurin osa ihmisistä puuttui.

Maaimasta ei saanut selkoa millään. Ainostaan pienet satuviittaukset antoivat vihjeitä. Kuka niitä antoi? MIstä ne ilmestyivät? Emmi ei kuitenkaan voinut arvata olevansa osana salaista projektia, johon hänen vanhempansa olivat antaneet hyväksynnän. Projektin tarkoitus oli saada syrjäytyvät taikka muuten ongelmaiset nuoret löytämään oman vahvuutensa ja uskonsa elämään. Emmi ei kuitenkaan iloinnut tästä mahdollisuudesta saadessaan tietää kaiken.

Joku oli kuitenkin saanut seurata Emmin koko matkaa tässä oudossa projektissa. Samuel-niminen poika oli yrittänyt satuviittausten avulla auttaa Emmiä ja nyt Emmi halusi tietää kaiken tapahtuneesta.


Kirjan tiedot:
Kirjan nimi: Toisaalla
KIrjoittaja: Salla Simukka
Kustantaja: Tammi
ISBN:978-951-31-6815-5
Ilmestymisvuosi: 2012
Sivumäärä: 233


perjantai 7. joulukuuta 2012

Varjojen valtias

Takakansi:
Torakin kohtalona
on päättää se,
minkä Iso kerran aloitti.
 
Torak ei ole niin kuin muut: hän on ennustusten Kuuntelija. Hänen on vietävä päätökseen se, minkä Iso aloitti särkiessään tuliopaalin ja lyödessään sielunsyöjät hajalle.

Seikkailunsa huikeassa loppunäytösksessä Torak kohtaa sielunsyöjistä viimeisen, kammottavan Eostran. Mutta mitä mahdollisuuksia pojalla on tietäjistä väkevintä vastaan? Hyinen talvi tekee tuloaan ja koko Metsä pelkää nälkää ja outoa varjotautia. Kaiken lisäksi vuorilla vaanivat Eostran verenhimoiset luomukset.

Torakia revitään kahtaalle, kun hänen lähimpiään vastaan hyökätään ja kun menneisyyden varjot nostavat päätään. On aika kamppailla koko Metsän tulevaisuuden puolesta.

Varjojen valtias huipentaa mieleenpainuvan sarjan, jossa lukija on kulkenut kuudentuhannen vuoden takaisessa maailmassa yhdessä Torakin, Rennin ja Suden kanssa. 

 
"Bravo" sanon ja taputan käsiäni kirjailijalle, joka on onnistunut luomaan tämän mahtavan kirjasarjan. Hän on tehnyt hurjasti taustatyötä sarjan eteen ja vieraillut myös Suomessa tämän takia. Kerronta on hyvin eläväistä ja muukaansatempaavaa. Juuri siksi pidän niin kovasti tästä sarjasta. Uskon, että se on kirjoitettu suurella sydämellä, mikä tekee kirjoista niin erityisiä. Omistatuminen omaan työhönsä on upeaa!

Viimeisessä osassa Torakin on yritettävä kukistaa sielunsyöjistä mahtavin, Eostra. Matkaan lähteminen voi olla pahin virhe, sillä Eostra on voinut kylvää matkan varrelle jos jonkinmoisia ansoja ja ongelmia. Torak kuitenkin uskoo, ettei muuta vaihtoehtoa ole. Renn on päättänyt auttaa Torakia ja lähtee mukaan pojan varoituksista huolimatta. Myös surun murtama Susi lähtee Torakin avuksi. Eostran pahuus koetteli Suden omaa perhettä, mutta sudet eivät koskaan jätä laumaveljeään pulaan, ei edes surun keskellä ja siksi Susi pysyy Torakin rinnalla

Hytävä talvi koettelee matkalaisia ja Eostra voi vaania missä tahansa.  Sielunsyöjällä on suuri mahti ja hänellä on mielessään kauhea suunnitelma herättää kuolleita eloon. Lopulta Torak, Renn ja Susi onnistuvat päihittämään Eostran. Yhteistyö ja ystävyys kestivät loppuun asti ja paha on lopullisesti voitettu!

Kirjan tiedot:
Kirjan nimi: Varjojen valtias
Englanninkielinen alkuteos: Ghost Hunter
Kirjoittaja: MIchelle Paver
Kustantaja: Tammi
ISBN: 978-951-31-3527-0
Ilmestymisvuosi (alkuperäinen teos): 2009
Ilmestymisvuosi (suomennettu teos): 2010
Sivumäärä: 263


sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Veriveljen vala

Takakansi:

Silmä silmästä,
hammas hampaasta
 
Yhdeksän kuuta sitten Torak oli takaa-ajettu. Nyt on Torakin vuoro käydä takaa-ajoon. kun hänen läheinen ystävänsä surmataan. Hurjana Torak vannoo kostavansa veriveljen kuoleman.

Surmaajan jäljet johtavat kolkkoon Sysimetsään, jota kansoittavat epäluuloiset ja keskenään riitaisat klaanit. Tuntuu kuin itse Metsä, pyhää ydintään myöten, käpristelisi vihan ja valheiden verkossa.

Torakin mukana kulkevat hänen korvaamaatomat ystävänsä: tietäjätyttö Renn, laumaveli Susi sekä nokkelat korpit Rik ja Rek. Mutta miten kestää toveruus, kun koston vala painaa Torakin mieltä?

Menestyksekkään Muinainen pimeys- sarjan viides kirja on voimakas  kertomus lupauksista ja koston hinnasta. Torakin kiehtovan todentuntuisesta seikkailusta muinaisessa maailmassa kertovat myös Suden veli, Henkivaeltaja, Sielunsyöjä ja Torakin merkki.
 
Sielunsyöjien pahuus ei anna armoa kenellekään ja Torak saa tuntea sen julmuuden. Hänen veriveljensä surmataan. Torak tuntee syyllisyyttä veriveljensä kohtalosta, koska ei ollut tämän luona kuoleman hetkellä, vaikka hän olisi voinut olla. Kosto alkaa jäytää Torakin sisintä. Enää hänen ajatuksiinsa ei mahdu mitään muuta. Kuika kosto voikaan olla niin vahva voima, että se jopa paikoin voittaa surun menetettyä henkilöä kohtaan?

Torak tietää kuka sielunsyöjistä surmasi hänen veriveljensä. Torak lupasi kostaa, joten hän päättää itsepintaisesti lähteä tämän mahtavan ja pelottavan sielunsyöjän perään, oli se sitten ansa tai ei. Sielunsyöjän johdattelema Torak ajautuu Sysimetsään, jossa kaikki ovat liian epäluuloisia ja riitaisia. Ikivanhat puut kuiskivat ja taikojen mahdin tuntee kaikkialla.

Kosto sumentaa Torakin järkeä, eikä hän ota huomioon kaikkea. Silloin varaan joutuu hänen paras ystävänsä Renn, joka kaikin keinoin yritti auttaa Torakia. Susi puolestaan ei voi ymmärtää Torakin kostonhalua. Sellainen ei vain ole susien tapaista. Kaiken tämän keskellä sielunsyöjä pitää Sysimetsää otteessaan ja aikoo vallata kaikki muutkin alueet. Hän haluaa, että kaikki noudattavat yhtä oppia ja yhtä ainutta, mahtavaa johtajaa.(Tuleeko mieleen jokunen eurooppalainen diktaattori 1900-luvulta?)

Loppujen lopuksi Torak ymmärtää tekemänsä virheet ja onnistuu pelastamaan niin ystävänsä kuin kaikki klaanitkin. Taas yksi sielunsyöjä kukistuu, mutta pahin ja voimakkain on vielä elossa. Niin kauan kuin Torak jaksaa taistella, on myös toivoa.

Kirjassa käsiteltiin paljon kostoa, joka oli sumentaa Torakin arviointikyvyn kokonaan. Onneksi hän kuitenkin tuli järkiinsä ja onnistui jälleen kerran voittamaan yhden sielunsyöjistä. Onneliset loput ovat tärkeitä.

Kirjan tiedot:
Kirjan nimi: Veriveljen vala
Englanninkielinen alkuteos: Oath Breaker
Kirjoittaja: Michelle Paver
Kustantaja: Tammi
ISBN: 978-951-31-3526-3
Ilmestymisvuosi (alkuperäinen teos): 2008
Ilmestymisvuosi (suomennettu teos): 2010

Sivumäärä: 271

lauantai 1. joulukuuta 2012

Torakin merkki

Takakansi:
Niin suuri on salaisuuden voima
 
Muinainen pimeys- sarjan neljäs kirja on vangitseva kertomus Torakin pakomatkasta halki muinaisen Metsän. Pojan taistelu sielunsyöjiä vastaan ei suinkaan ole ohi.

Torakia painaa kauhea salaisuus. Pohjan pweukoilla hänet on pakotettu ottamaan rintaansa sielunsyöjien vihattu merkki, eikä hän tiedä, kuinka kertoisi siitä ystävilleen. Kiusanhenki Aki sysää lopulta liikkeelle onnettomien tapausten sarjan, joka johtaa Torakin karkotukseen klaanien luota.

Peloissaan Torak pakenee Hamarajärvelle, missä vastassa ovat lymykansa ja tuima vieras klaani. Nyt Torak joutuu selviytymään omin neuvoin, vailla Sutta tai sudänystäväänsä Renniä. Mutta pahin tekee vielä tuloaan, kun petosten vyyhti kasvaa. Kellä tahansa voi olla salaisuus taakkanaan.

Muinainen pimeys-sarjassa ovat aiemmin ilmestyneet Suden veli, Henkivaeltaja ja Seilunsyöjä. Suosittu seikkailu aiotaan filmatisoida.
 
Seikkailu jatkuu siitä, mihin se viimeksi jäi. Torak ja Renn ovat palanneet Pohjan perukoilta ja kukistaneet yhden sielunsyöjistä. Kolme heistä on kuitenkin yhä vapaalla jalalla ja osa tuliopaalista on teillä tietämättömillä. Metsässä on tällä erää rauhallista, mutta Torak ei kuitenkaan voi iloita Metsän kanssa. Hänellä on nimittäin salaisuus, jota hän ei ole kertonut kenellekkään. Sielunsyöjät pakottivat Torakin ottamaan rintaansa sielunsyöjien merkin. Torak elättelee toiveita merkin poistamisesta ilman, että hänen tarvitsisi hiiskua siitä kenellekään. Sattumusten kautta kuitenkin eräs Aki niminen poika näkee Torakin rinnassa paistavan tatuoinnin haastettuaan Torakin taisteluun. Salaisuus ei ole enää Torakin. Kohta kaikki saavat kuulla siitä.

Klaanien yhteisestä toimesta Torakista tehdään hylkiö ja hän joutuu lähtemään pakoon. Kuka tahansa voi tappaa hylkiön. Torakista tulee riistaa, jota jotkut jahtaavat jopa yötä päivää. Torak pakenee tuntemattomille seuduille ja yrittää Renniltä saamiensa opastusten avulla poistaa tatuoinnin ja samalla sen mahdin. Myös Torakin sukulainen Bale yrittää auttaa Torakia. Vaara kuitenkin vaanii kaikkialla. Torak ei ole turvassa eteenkään sielunsyöjiltä nyt kun hän on yksin.

Jokaisella on salaisuuksia, joita ei ole kerrottu edes parhaalle ystävälle. Kysymys kuitenkin kuuluu: Voiko salailun antaa anteeksi?

Torakin merkki- kirja on yhtä mahtava kuin edeltäjänsäkin. Ystävyys on aina näissä kirjoissa tärkeässä osassa, eikä sitä todellakaan voi unohtaa eteenkään nyt, kun Torak karkotetaan. Silloin ystävien apu on hurjan tärkeää. Kirjassa on myös yllätys, jota ei osaisi edes kuvitella. Olen aina rakastanut kirjailijan tapaa tehdä tuosta kuudentuhannen vuoden takaisesta maailmasta jännittävä sekoitus henkimaailmaa ja tavallista elämää.

Kirjan tiedot:
Kirjan nimi: Torakin merkki
Englanninkielinen alkuteos: Outcast
Kirjoittaja: Michelle Paver
Kustantaja: Tammi
ISBN: 978-951-31-3525-6
Ilmestymisvuosi (alkuperäinen teos): 2007
Ilmestymisvuosi (suomennettu teos): 2008
Sivumäärä: 284