sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Varjojen maa

Takakansi:

Olin varma, että Damen on minun kohtaloni
-mutta entä jos kohtalolla onkin muita suunnitelmia? 
Everin ja Damenin rakkautta on koeteltu jo usean elämän ja reinkarnaation ajan. Juuri kun heidän kohtalonsa on vihdoin täyttymässä, heidän ylleen lankeaa kirouksista kauhein. Jos  he koskettavat toisiaan, Damen joutuu ikiajoiksi Varjojen maahan, synkkään kuoleman ulottuvuutteen. Damenin pelastaakseen Ever turvautuu kyseenalaiseen magiaan - ja kohtaa salaperäisen Jude Knightin. Rakkaus Dameniin joutuu kovemmalle koetukselle kuin koskaan. Mutta onko Jude valon vai pimeyden palveluksessa.
 
Ever on joutunut Damenin kanssa todellisen pulman eteen: heidän on löydettävä vastalääke, joka kumoaa tuon kauhean kirouksen, joka pitää rakastavaiset erossa toisistaan. Yksi mahdollisuus on, mutta sekään ei ole mitenkään itsestään selvyys. Roman, joka aiheutti kirouksen, omistaa myös vastalääkkeen. Hän on luvannut lääkkeen Everille, jos Ever tekee niin kuin Roman käskee. Roman ei kuitenkaan kerro vielä, mitä Everin pitää tehdä. Damen puolestaan ei halua olla missään tekemisissä Romanin kanssa.

Ongelmat tuntuvat kasaantuvan, kun Valon maassa asustaneet kaksoset, Romy ja Rayne, eivät voi palata enää takaisin. Heidän taikavoimansa ovat kadonneet, ja Everin on huolehdittava heistä, jotka eivät ole ikuisuuksiin olleet muualla kuin Valon maassa. Kaksosten nykypäivään totuttelun saa hoitaa Damen sillä välin, kun Ever hankkii itselleen kesätyön ja yrittää totutella ajatukseen siitä, että hänen huoltajansa tapailee Everin opettajaa.

Pidin tästä kirjasta, niin kuin pidin edeltäjistäkin. Aika mystisiä ja jänniä juttuja kirjailija on keksinyt tarinansa osaksi. Tämä Varjojen maa oli pelottava juttu. Ajatella nyt, että sinulla ei olisi muuta vaihtoehtoa kuin elää se koko ikuisuus, jonka kuolemattomuus on sinulle suonut, sillä jos jostain syystä kokisit tuhosi, päätyisit kurjaan ja erittäin yksinäiseen pimeyteen Varjojen maahan, missä viettäisit sen lopun ikuisuuden. Hrrr...

Kirjan tiedot:
Kirjan nimi: Varjojen maa
Englanninkielinen alkuteos: Shadowland
Kirjoittaja: Alyson Noel
Kustantaja: Otava
ISBN: 978-951-1-25205-4
Ilmestymisvuosi (alkuperäinen teos): 2009
Ilmestymisvuosi (suomennettu teos):2012
Sivummäärä: 332

lauantai 23. helmikuuta 2013

Sininen kuu

Takakansi:
Damen on minun suojamuurini. 
Minun täydellinen toinen puoliskoni.
 
Ever on alkanut päästä sisälle Damenin kiehtovaan maailmaan, jyvälle kuolemattomuuden ihmeellisestä olemuksesta ja löytämään uudet uskomattomat voimansa. Mutta yhtäkkiä Damenin käytös saa todella omituisia piirteitä ja hänen maagiset voimansa alkavat traagisesti hiipua. Ever etsii vastausta Valonmaasta, ulottuvuudesta elämän ja kuoleman välillä, ja hänelle paljastuu asioita Damenin pitkästä synkästä historiasta. Myös ajan olemuksen salaisuus paljastuu Everille. Sinosen kuun aikaan hän voi palata ajassa taaksepäin ja pelastaa perheensä. Tai hän voi pelastaa päivä päivältä heikkenevän Damenin. Molempiin hän ei kykene - on tehtävä valinta.
 
Ever kummastuu Damenin yhtäkkiä hyvin oudoksi muuttunutta käytöstä. Hänen rakkaansa, oikea sielunkumppaninsa, ei vaikuta enää lainkaan sellaiselta kuin ennen. Damen on muuttunut tavanomaiseksi, ikäisekseen tyypilliseksi kundiksi, jonka itsekeskeinen olemus on kaukana siitä ihanasta Damenista, jonka Ever tunsi. Kaikkein pahinta on, ettei Damen osoita enää minkäänlaista kiinnostusta Everiin. Kaikki suuri rakkaus on pyyhkiytynyt pois Damenin  katseesta. Ever kuitenkin ymmärtää, että syypää on kouluun saapunut uusi poika, jota Ever ei voinut sietää ensinäkemisestä asti.

Kaikki tuntuu olevan täysin sekasin. Ever joutuu koulussa suureen haukkumisen ja syrjimisen kohteeksi. Hän ei enää voi puhua siskonsa kanssa, joka lopulta lähti kokonaan sinne, minen kuolleet lähtevät. Tädilleen Ever ei voi puhua. Ei tämä kuitenkaan voisi auttaa tässä salaperäisessä asiassa. Jopa Everin kaverit ovat muuttuneet samalla tavoin kuin Damen ja se kaikki on uuden tulokkaan syytä. Ever yrittää selvittää, mikä tyypin motiivi on. Kaikki on kuitenkin vaikeaa yksin ja siksi Ever päättää uskoutua Aavalle, sevänäkijälle, jonka Ever tapasi tätinsä halloween juhlissa. Onko Aava kuitenkaan salaisuuden arvoinen? Kehen Ever oikein voi luottaa tässä tilanteessa?

Täytyy sanoa, että tämä kirja jos mikä herätti erikoisen tunteen. Ennen olen kyllä nauranut ja itkenyt eri kirjojen tapahtumien vuoksi, mutta tämä kirja sai minut ahdistumaan. Everin ahdinko ja epätoivo oli niin, niin, niin (en löydä oikeaa sanaa...)tarttuvasti kirjoitettua että aloin itsekin olla ahdistunut. Oli aika outoa. Kirja itsessään oli toi lisää syvyyttä edeltäjäänsä ja jatkoi hienosti tarinaa.


Kirjan tiedot:
Kirjan nimi: Sininen kuu
Englanninkielinen alkuteos: Blue Moon
Kirjoittaja: Alyson Noel
Kustantaja: Otava
ISBN: 978-951-1-24987-0
Ilmestymisvuosi (alkuperäinen teos): 2009
Ilmestymisvuosi (suomennettu teos): 2011
Sivumäärä: 318


 

torstai 21. helmikuuta 2013

Punaiset tulppaanit

Takakansi:
Tapa, jolla hän suuteli minua, oli toisesta maailmasta. Jotain niin täydellistä ja ylivertaista kokee vain kerran elämässään.
 
Ever on menettänyt kaiken, perheensäkin, mutta saanut mystisen kyvyn: hän kuulee ihmisten ajatukset, näkee heidän auransa ja aistii heidän elämäntarinansa pelkästä kosketuksesta. Kyky sulkee tytön yksinäisyyteen. Tai niin hän luulee, kunnes kouluun ilmestyy Damen, jonka ajatuksia ja auraa Ever ei yllättäen pysty näkemään. Komea, salaperäinen poika vetää Everiä vastuttamattomasti puoleensa, pois kaliornialaisesta high school -elämästä ja yhä syvemmälle mukaansa toiseen todellisuuteen: mysteerien ja taikuuden kiehtovaan maailmaan, missä mikään ei näytä olevan ei näytä olevan mahdotonta. Mutta kuka tai mikä Damen oikeastaan on?
 
Ever menetti hiljalleen perheensä onnettomuudessa. Itse hän kävi niin lähellä kuolemaa, että jotakin tarttui hänen mukaansa. Ever nimittäin pystyy aistimaan ihmisten ajatuksia ja auroja. Kiinnostavalta kuulostava kyky ei ole Everistä lainkaan hieno taikka  upea asia. Ainoa kyvyn tuoma etu on se, että Ever pystyy näkemään yhä maan päällä vaeltavan kuolleen siskonsa haamun. Everin on kuitenkin pakko ymmärtää yksi kysymys: Kuuluuko Riley- siskon yhä olla maan päällä?

Ever saa tavallisuudesta poikkeavaa ajateltavaa, kun ihmeellisen salaperäinen Damen ilmestyy kouluun. Ever kummastuu ymmärtäessään, ettei pysty  näkemään tulokkaan auraa saati kurkistamaan tämän ajatuksiin. Sellaista on tapahtunut vain kuolleiden kohdalla, eikä Damen vaikuta kuolleelta sen enempää kuin tavalliseltakaan.

Jännittävä ja kiehtova kirja vetää mukaansa. Aiheena aurat ja ajatusten lukeminen onkin hyvin kiinnostava ja kirjailija on onnistuneesti kirjoittanut menevää tarinaa. Eipä tästäkään romantiikkaa ja rakkautta puuttunut. Itse luin kirjan jo toistamiseen ja se oli yhtä kiinnostava, jännittävä ja ihana kuin edelliselläkin kerralla.Mitään ei puuttunut: kaikki oli niin mystistä ja kummallista, mutta samaan aikaan myös surulliset muistot kertoivat Everin elämäntarinaa. En varmasti koskaan lakkaa ihmettelemästä kirjailijoiden taitoa tehdä tarinoistaan niin täysin mahtavia. Monesti sitä vain uppoutuu tarinaan, joka kuljettaa eteenpäin ja saa tuntemaan surua, iloa, vihaa tai mitä ikinä niiden tarkoitus onkaan saada lukija tuntemaan.

Kirjan tidot:
Kirjan nimi: Punaiset tulppaanit
Englanninkielinen alkuteos: EVERMORE
Kirjoittaja: Alyson Noel
Kustantaja: Otava
ISBN: 978-951-1-24985-6
Ilmestymisvuosi (alkuperäinen teos): 2009
Ilmestymisvuosi (suomennetty teos): 2011
Sivumäärä: 335

 

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Me kolme ja jengi, Olimme kuin veljet, Taistelukala

Takakansi:
Väkivaltaa, huumeita, pelkoa, vihaa
-mutta myös lujaa ystävyyttä ja
kovuuden alla piilevää hellyyttä
 
S. E. Hintonin rajujen jengikuvausten
nuoret hurjapäät ovat jääneet aina toisiksi.
He tuntevat systeemit: kun opettelee kovanaamaksi,
mikään ei pysty satuttamaan.
 
Ihastuin S. E. Hintonin kirjoitustyyliin lukiessani hänen Vampyyrin palvelija -teostaan. Siksi en epäröinyt hetkeäkään löytäessäni kirjastosta tämän teoksen. Näissä kolmessa tarinassa oli kaikissa paljon sanottavaa. Ne kyllä kertoivat paljon jengitappeluista sun muista, mutta jokaisella niistä oli jotain sanottavaa. Ne kertoivat millaista siihen aikaan eläneiden vähäosaisten nuorten elämä saattoi olla. Ja minä kuvailisin näitä kaikkia kolmea kirjaa loppujen lopuksi aika herkiksi. Itseni ne ainakin saivat itkun partaalle.

Kaikissa kolmessa teoksessa päähenkilönä on poika, joka elää elämäänsä ystävien, vihollisten ja koko maailman joukossa. Ja he ovat oppineet, että jos haluaa pärjätä, niin pitää olla kova kasvo. Tappelusta ei kieltäydytä. Maine on pakko säilyttää, vaikkei aina huvittaisi ryhtyä tappeluun, jonka lopputulos ei ole nätti.

Hyvin kiinotoisaa on myös lukea ajasta, jolloin en ole itse elänyt. Kaikki kolme kirjaa on julkaistu ennen syntymääni, joten en itse ole ollut täällä silloin, kun kirjat ovat ilmestyneet. Siksi kirjat ovat niin tärkeitä: kirjoissa välitetään mahtavien tarinoiden lisäksi tietoa menneistä ajoista. Ne ovat kuin aikamatkoja ja niiden kuvausten avulla voi eläytyä hetkeen, ymmärtää silloista maailmaa.

Itse ihan todella paljon pidin näistä tarinoista. Niissä oli sitä jotakin.


Kirjan tiedot:
Kirjan nimi: Me kolme ja jengi, Olimme kuin veljet, Taistelukala
Englanninkielinen alkuteos: The Outsiders (1967)
                                              That Was Then, This Is Now (1971)
                                              Rumble Fish (1975)
Kustantaja: Otava
ISBN: 951-1-14298-4
Ilmestymisvuosi: 1996
Sivumäärä: 399

lauantai 2. helmikuuta 2013

Tilastollinen todennäköisyys kohdata se ainoa oikea

Takakansi:

"Mitä sinä oikeasti tutkit?"
Oliver nojautui taaksepäin ja katsoo Hadleya.
"Ensi silmäyksellä rakastumisen tilastollista todennäköisyyttä."
Seitsemäntoistavuotiaan Hadleyn vanhemmat ovat eronneet, ja isä on muuttanut Connecticutin- kodista Englantiin. Kesäloman alussa Hadley joutuu matkustamaan Lontooseen isänsä ja uuden äitipuolensa häihin, vaikka mikään ei ole hänestä vastenmielisempää. 
Sattuman oikusta Hadley tapaa New Yorkin kentällä salaperäisen brittipojan, Oliverin, ja nuoret päätyvät lentokoneessa yllättäen vierekkäisille paikoille. Yli seitsentuntisen lennon aikana Hadley ja Oliver tutustuvat, ja tuntuu kuin he ilmiömäisesti täydentäisivät toisiaan. 
Lentokentän tungoksessa Hadley kuitenkin kadottaa Oliverin. Kiiruhtaessaan kohti vihkikirkkoa Hadleyn mielessa on vain Oliver ja lentokentällä vaihdettu taianomainen suudelma. Hadley ei tiedä edes Oliverin sukunimeä, mutta hänet on pakko löytää.
 
Oi voi, olipa ihanainen tarina! Jännittävä tuo ajatus siitä, että voisi rakastua johonkuhun ensi silmäyksellä, on aika hauska. Sitten päästäänkin siihen kysymykseen, että mitä jos jokin olisi mennyt toisin. Jos Hadley olisikin kirjassa ehtinyt ensimmäiselle lennolleen, jolta hän kuitenkin myöhästyi, olisiko hän silti jollain tavoin kohdannut Oliverin vai ei. Jos, jos ja jos. Tälläisellä ajattelulla ei pitkälle pötki, mutta sitä aina välillä kiva vähän jossitellakin. Olipa kohtalolla sormensa pelissä tahi ei, niin silti Oliver ja Hadley rakastuivat toisiinsa.

Hadley ajattelee, että lentokentällä ja lentokoneessa tavataan ihmisiä, joiden kanssa puhutaan ja joille kerrotaan salaisuuksia, mutta matkan jälkeen heitä ei enää ikinä nähdä. Oliveria Hadley ei kuitenkaan halua menettää. Poika tuntuu ymmärtävän Hadleyta ja saa Hadleyn jopa unohtamaan kammonsa lentokeeseen, paikkaan, josta ei voi paeta, sillä sitä ympäröi vain valtaisa taivas. Siksi Hadley yrittä kaikkensa löytääkseen Oliverin uudelleen Lontoosta sen jälkeen, kun he kadottivat toisensa lentokentällä.

Tarina oli ihana. Hadleyn ihmismäärien kammo ja isäsuhde oli hienosti kuvattu. Tykkään aina, kun kirjoissa on tälläisiä asioita, jotka pistävät miettimään. Kun tälläisen kirjan näkee esimerkiksi kirjastossa, niin on vaikea olla katsomatta, että mitä se oikein sisältää.

Kirjan tiedot:
Kirjan nimi: Tilastollinen todennäköisyys kohdata se ainoa oikea
Englanninkielinen alkuteos: The Statistical Probability of Love at First Sight
Kirjoittaja: Jennifer E. Smith
Kustantaja: Otava
ISBN: 978-951-1-25687-8
Ilmestymisvuosi (alkuperäinen teos): 2012
Ilmestymisvuosi (suomennettu teos): 2012
Sivumäärä: 203