lauantai 6. huhtikuuta 2013

Musta liekki

Takakansi:
Musta liekki, sisälläni
oleva hirviö, on herätetty,
ja se ajaa minua eteenpäin.
 
Ever auttaa parasta ystävätärtään Havenia muuttumaan kuolemattomaksi ja yrittää samalla murtaa kirouksen,  joka uhkaa tuhota hänen ja Damenin välisen rakkauden. Hädissään Ever turvautuu mustaan magiaan, vaikka tietää, ettei taikuutta saisi käyttää itsekkäisiin tarkoituksiin. Tasapainoillessaan synkkien uhkakuvien kanssa ja taistellessaan vanhaa periviholista Romania vastaan Ever tulee vaarantaneeksi kaiken rakastamansa -jopa suhteensa Dameniin.

 
Everille kasaantu pulmia toisensa perään. Hän yrittää tarmokkaasti saada vastalääkkeen Romanilta, mutta pieleen mennyt taika pilaa kaiken. Ever yritti langettaa Romania vastaan taian, joka pakottaa Romanin antamaan vastalääkkeen Everille. Kaikki kuitenkin meni täysin suunnitelmien vastaisesti ja nyt Ever on sidoksissa Romaniin, eikä saa tuota kauheaa taikaa purettua. Samaan aikaan Ever yrittää saada juuri kuolemattomaksi muuttuneen Havenin tajuamaan, että kuolemattomuus on salaisuus, jolla Haven ei saa kerskua. Tyttöjen välit onnistuvat kuitenkin kärähtämään aika pahanpäiväisesti.

Ever yrittää purkaa asettamaansa taikaa ja ymmärtää, että on sotkenut itsensä mukaan johonkin, jota ei osaa hallita. Hän pyytää apua Judelta, entiseltä työnantajaltaan, joka kaikkien vastoinkäymistenkin jälkeen on valmis auttamaan Everiä. Vähitellen Everille selviää uusia asioita liittyen Avaan sekä Romyyn ja Rayneen.

Valhe toisensa perään Everin onnistuu jättää kertomatta möhläyksistään Damenille. Hän ei vieläkään oikein ymmärrä, että Damen rakastaa häntä virheidenkin jälkeen.Onneksi Ever alkaa ymmärtämään tämän asian siinä kirjan loppupuolella. Erityisesti tässä kirjassa pidin siitä, että Ever keksi uuden, hyvän keinon yrittää löytää yhteisymmärrys vihollisensa Romanin kanssa. Vihdoinkin Ever löytää niin sanotusti valon, oikean tavan tavoittaa Roman. Se oli todella hienoa. Pidin myös siitä, että tarinan "pahiksetkaan" eivät ole läpeensä pahoja. Heistäkin löytyy yleensä sitä hyvyyttä. Se täytyy vain tuoda esille.

Kirjan tiedot:
Kirjan nimi: Musta liekki
Englanninkielinen alkuteos: Dark Flame
Kirjoittaja: Alyson Noel
ISBN: 978-951- 1-25206-1
Kustantaja: Otava
Ilmestymisvuosi (Alkuperäinen teos): 2010
Ilmestymisvuosi (suomennettu teos): 2012 (2. painos)
Sivumäärä: 314

 

lauantai 30. maaliskuuta 2013

Sateenkaaren tuolla puolen

Takakansi:

Romanttista tenhoa ja optimismia
 
Rosie ja Alex ovat olleet pienestä pitäen kuin paita ja peppu. Ensimmäisten näppylöiden ilmestyessä naamaan nuoret tajuavat itsekin, että lapsuudenystävä voi olla myös rakas. Juuri kun he alkavat päästä deittailun makuun, elämä heittää häränpyllyä. Alexin perhe muuttaa Bostoniin, ja Rosie saa tietää olevansa raskaana. Rosien on jäätävä kotimaahansa Irlantiin.
 
Elämä tuo tullessaan monenmoista, mutta ystävykset kertovat toisilleen yhä kaiken: lapsuuden muistilaput ja nuoruuden chättäily vaihtuvat sähköpostiin ja kirjeiden vaihtoon. Heidän yhteytensä säilyy ja ystävyytensä kestää eron ja uudet liitot, mutta silti Rosien takaraivossa jyskyttää jatkuvasti kysymys siitä, oliko heidät tarkoitettu toisilleen. Pitäisikö heidän sittenkin pistää kaikki likoon todellisen rakkautensa tähden?
 
Alex ja Rosie ovat olleet ystäviä polvenkorkuisesta saakka, ja he tuntevat toisensa täydellisesti. Rosie on täysi romantikko ja haaveili aina lapsena hotellinjohtajuudesta. Alex puolestaan toteutti toiveensa sydänkirurgin urasta. Valitettavasti näiden kahden ystävyksen tiet eroavat, kun Alex joutui muuttamaan perheensä kanssa Bostoniin. Ennaltaodottamattomasti Rosie tulee samoihin aikoihin raskaaksi, eikä siten voikaan lähteä Alexin mukaan. Heidän välinsä eivät kuitenkaan katkea, vaikka valtameri erottaa heidät toisistaan.

Rosielle sattuu paljon asioita elämässä, mutta silti hän pärjää ja pääsee jopa ajoittain lähemmäs unelmaansa olla hotellinjohtaja. Hänen tyttärensä Katie kasvaa järkeväksi tytöksi ja Rosie on ylpeä itsestään äitinä. Kaikki ei kuitenkaan suju: Rosien mies ei olekaan mikään kunnollinen kaveri. Alexillakaan eivät suhteet aina toimi. Ja aina toinen ystävyksistä karsastaa toisen uutta mielittyä/ puolisoa. Syvä, sisäinen rakkaus toiseen näkyy aina välillä, mutta kestää kauan, ennenkuin he molemmat saavat tilaisuuden myöntää sen toislleen.

Tämä oli aivan ihana rakkauskirja! Niin romanttinen, mutta silti realistinen kertomus parhaista ystävyksistä, jotka läpi elämänsä rakastavat toisiaan. Ja vihdoin odotus päättyy, vaikka aikaa on kulunut todella roimasti. Kirja vangitsee. Sitä on pakko saada lukea. Halusin koko ajan tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu. Erikoista oli se, että koko kirja oli kirjoitettu kirjeiden, sähköpostien, korttien ja pikaviestien muodossa. Mahtava teos!

Kirjan tiedot:
Kirjan nimi: Sateenkaaren tuolla puolen
Englanninkielinen alkuteos: Where Rainboes End
Kirjoittaja: Cecelia Ahern
Kustantaja: Gummerrus
ISBN: 951-20-6782-X
Ilmestymisvuosi (alkuperäinen teos): 2004
Ilmestymisvuosi (suomennettu teos): 2006
Sivumäärä: 563


 

sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Varjojen maa

Takakansi:

Olin varma, että Damen on minun kohtaloni
-mutta entä jos kohtalolla onkin muita suunnitelmia? 
Everin ja Damenin rakkautta on koeteltu jo usean elämän ja reinkarnaation ajan. Juuri kun heidän kohtalonsa on vihdoin täyttymässä, heidän ylleen lankeaa kirouksista kauhein. Jos  he koskettavat toisiaan, Damen joutuu ikiajoiksi Varjojen maahan, synkkään kuoleman ulottuvuutteen. Damenin pelastaakseen Ever turvautuu kyseenalaiseen magiaan - ja kohtaa salaperäisen Jude Knightin. Rakkaus Dameniin joutuu kovemmalle koetukselle kuin koskaan. Mutta onko Jude valon vai pimeyden palveluksessa.
 
Ever on joutunut Damenin kanssa todellisen pulman eteen: heidän on löydettävä vastalääke, joka kumoaa tuon kauhean kirouksen, joka pitää rakastavaiset erossa toisistaan. Yksi mahdollisuus on, mutta sekään ei ole mitenkään itsestään selvyys. Roman, joka aiheutti kirouksen, omistaa myös vastalääkkeen. Hän on luvannut lääkkeen Everille, jos Ever tekee niin kuin Roman käskee. Roman ei kuitenkaan kerro vielä, mitä Everin pitää tehdä. Damen puolestaan ei halua olla missään tekemisissä Romanin kanssa.

Ongelmat tuntuvat kasaantuvan, kun Valon maassa asustaneet kaksoset, Romy ja Rayne, eivät voi palata enää takaisin. Heidän taikavoimansa ovat kadonneet, ja Everin on huolehdittava heistä, jotka eivät ole ikuisuuksiin olleet muualla kuin Valon maassa. Kaksosten nykypäivään totuttelun saa hoitaa Damen sillä välin, kun Ever hankkii itselleen kesätyön ja yrittää totutella ajatukseen siitä, että hänen huoltajansa tapailee Everin opettajaa.

Pidin tästä kirjasta, niin kuin pidin edeltäjistäkin. Aika mystisiä ja jänniä juttuja kirjailija on keksinyt tarinansa osaksi. Tämä Varjojen maa oli pelottava juttu. Ajatella nyt, että sinulla ei olisi muuta vaihtoehtoa kuin elää se koko ikuisuus, jonka kuolemattomuus on sinulle suonut, sillä jos jostain syystä kokisit tuhosi, päätyisit kurjaan ja erittäin yksinäiseen pimeyteen Varjojen maahan, missä viettäisit sen lopun ikuisuuden. Hrrr...

Kirjan tiedot:
Kirjan nimi: Varjojen maa
Englanninkielinen alkuteos: Shadowland
Kirjoittaja: Alyson Noel
Kustantaja: Otava
ISBN: 978-951-1-25205-4
Ilmestymisvuosi (alkuperäinen teos): 2009
Ilmestymisvuosi (suomennettu teos):2012
Sivummäärä: 332

lauantai 23. helmikuuta 2013

Sininen kuu

Takakansi:
Damen on minun suojamuurini. 
Minun täydellinen toinen puoliskoni.
 
Ever on alkanut päästä sisälle Damenin kiehtovaan maailmaan, jyvälle kuolemattomuuden ihmeellisestä olemuksesta ja löytämään uudet uskomattomat voimansa. Mutta yhtäkkiä Damenin käytös saa todella omituisia piirteitä ja hänen maagiset voimansa alkavat traagisesti hiipua. Ever etsii vastausta Valonmaasta, ulottuvuudesta elämän ja kuoleman välillä, ja hänelle paljastuu asioita Damenin pitkästä synkästä historiasta. Myös ajan olemuksen salaisuus paljastuu Everille. Sinosen kuun aikaan hän voi palata ajassa taaksepäin ja pelastaa perheensä. Tai hän voi pelastaa päivä päivältä heikkenevän Damenin. Molempiin hän ei kykene - on tehtävä valinta.
 
Ever kummastuu Damenin yhtäkkiä hyvin oudoksi muuttunutta käytöstä. Hänen rakkaansa, oikea sielunkumppaninsa, ei vaikuta enää lainkaan sellaiselta kuin ennen. Damen on muuttunut tavanomaiseksi, ikäisekseen tyypilliseksi kundiksi, jonka itsekeskeinen olemus on kaukana siitä ihanasta Damenista, jonka Ever tunsi. Kaikkein pahinta on, ettei Damen osoita enää minkäänlaista kiinnostusta Everiin. Kaikki suuri rakkaus on pyyhkiytynyt pois Damenin  katseesta. Ever kuitenkin ymmärtää, että syypää on kouluun saapunut uusi poika, jota Ever ei voinut sietää ensinäkemisestä asti.

Kaikki tuntuu olevan täysin sekasin. Ever joutuu koulussa suureen haukkumisen ja syrjimisen kohteeksi. Hän ei enää voi puhua siskonsa kanssa, joka lopulta lähti kokonaan sinne, minen kuolleet lähtevät. Tädilleen Ever ei voi puhua. Ei tämä kuitenkaan voisi auttaa tässä salaperäisessä asiassa. Jopa Everin kaverit ovat muuttuneet samalla tavoin kuin Damen ja se kaikki on uuden tulokkaan syytä. Ever yrittää selvittää, mikä tyypin motiivi on. Kaikki on kuitenkin vaikeaa yksin ja siksi Ever päättää uskoutua Aavalle, sevänäkijälle, jonka Ever tapasi tätinsä halloween juhlissa. Onko Aava kuitenkaan salaisuuden arvoinen? Kehen Ever oikein voi luottaa tässä tilanteessa?

Täytyy sanoa, että tämä kirja jos mikä herätti erikoisen tunteen. Ennen olen kyllä nauranut ja itkenyt eri kirjojen tapahtumien vuoksi, mutta tämä kirja sai minut ahdistumaan. Everin ahdinko ja epätoivo oli niin, niin, niin (en löydä oikeaa sanaa...)tarttuvasti kirjoitettua että aloin itsekin olla ahdistunut. Oli aika outoa. Kirja itsessään oli toi lisää syvyyttä edeltäjäänsä ja jatkoi hienosti tarinaa.


Kirjan tiedot:
Kirjan nimi: Sininen kuu
Englanninkielinen alkuteos: Blue Moon
Kirjoittaja: Alyson Noel
Kustantaja: Otava
ISBN: 978-951-1-24987-0
Ilmestymisvuosi (alkuperäinen teos): 2009
Ilmestymisvuosi (suomennettu teos): 2011
Sivumäärä: 318


 

torstai 21. helmikuuta 2013

Punaiset tulppaanit

Takakansi:
Tapa, jolla hän suuteli minua, oli toisesta maailmasta. Jotain niin täydellistä ja ylivertaista kokee vain kerran elämässään.
 
Ever on menettänyt kaiken, perheensäkin, mutta saanut mystisen kyvyn: hän kuulee ihmisten ajatukset, näkee heidän auransa ja aistii heidän elämäntarinansa pelkästä kosketuksesta. Kyky sulkee tytön yksinäisyyteen. Tai niin hän luulee, kunnes kouluun ilmestyy Damen, jonka ajatuksia ja auraa Ever ei yllättäen pysty näkemään. Komea, salaperäinen poika vetää Everiä vastuttamattomasti puoleensa, pois kaliornialaisesta high school -elämästä ja yhä syvemmälle mukaansa toiseen todellisuuteen: mysteerien ja taikuuden kiehtovaan maailmaan, missä mikään ei näytä olevan ei näytä olevan mahdotonta. Mutta kuka tai mikä Damen oikeastaan on?
 
Ever menetti hiljalleen perheensä onnettomuudessa. Itse hän kävi niin lähellä kuolemaa, että jotakin tarttui hänen mukaansa. Ever nimittäin pystyy aistimaan ihmisten ajatuksia ja auroja. Kiinnostavalta kuulostava kyky ei ole Everistä lainkaan hieno taikka  upea asia. Ainoa kyvyn tuoma etu on se, että Ever pystyy näkemään yhä maan päällä vaeltavan kuolleen siskonsa haamun. Everin on kuitenkin pakko ymmärtää yksi kysymys: Kuuluuko Riley- siskon yhä olla maan päällä?

Ever saa tavallisuudesta poikkeavaa ajateltavaa, kun ihmeellisen salaperäinen Damen ilmestyy kouluun. Ever kummastuu ymmärtäessään, ettei pysty  näkemään tulokkaan auraa saati kurkistamaan tämän ajatuksiin. Sellaista on tapahtunut vain kuolleiden kohdalla, eikä Damen vaikuta kuolleelta sen enempää kuin tavalliseltakaan.

Jännittävä ja kiehtova kirja vetää mukaansa. Aiheena aurat ja ajatusten lukeminen onkin hyvin kiinnostava ja kirjailija on onnistuneesti kirjoittanut menevää tarinaa. Eipä tästäkään romantiikkaa ja rakkautta puuttunut. Itse luin kirjan jo toistamiseen ja se oli yhtä kiinnostava, jännittävä ja ihana kuin edelliselläkin kerralla.Mitään ei puuttunut: kaikki oli niin mystistä ja kummallista, mutta samaan aikaan myös surulliset muistot kertoivat Everin elämäntarinaa. En varmasti koskaan lakkaa ihmettelemästä kirjailijoiden taitoa tehdä tarinoistaan niin täysin mahtavia. Monesti sitä vain uppoutuu tarinaan, joka kuljettaa eteenpäin ja saa tuntemaan surua, iloa, vihaa tai mitä ikinä niiden tarkoitus onkaan saada lukija tuntemaan.

Kirjan tidot:
Kirjan nimi: Punaiset tulppaanit
Englanninkielinen alkuteos: EVERMORE
Kirjoittaja: Alyson Noel
Kustantaja: Otava
ISBN: 978-951-1-24985-6
Ilmestymisvuosi (alkuperäinen teos): 2009
Ilmestymisvuosi (suomennetty teos): 2011
Sivumäärä: 335

 

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Me kolme ja jengi, Olimme kuin veljet, Taistelukala

Takakansi:
Väkivaltaa, huumeita, pelkoa, vihaa
-mutta myös lujaa ystävyyttä ja
kovuuden alla piilevää hellyyttä
 
S. E. Hintonin rajujen jengikuvausten
nuoret hurjapäät ovat jääneet aina toisiksi.
He tuntevat systeemit: kun opettelee kovanaamaksi,
mikään ei pysty satuttamaan.
 
Ihastuin S. E. Hintonin kirjoitustyyliin lukiessani hänen Vampyyrin palvelija -teostaan. Siksi en epäröinyt hetkeäkään löytäessäni kirjastosta tämän teoksen. Näissä kolmessa tarinassa oli kaikissa paljon sanottavaa. Ne kyllä kertoivat paljon jengitappeluista sun muista, mutta jokaisella niistä oli jotain sanottavaa. Ne kertoivat millaista siihen aikaan eläneiden vähäosaisten nuorten elämä saattoi olla. Ja minä kuvailisin näitä kaikkia kolmea kirjaa loppujen lopuksi aika herkiksi. Itseni ne ainakin saivat itkun partaalle.

Kaikissa kolmessa teoksessa päähenkilönä on poika, joka elää elämäänsä ystävien, vihollisten ja koko maailman joukossa. Ja he ovat oppineet, että jos haluaa pärjätä, niin pitää olla kova kasvo. Tappelusta ei kieltäydytä. Maine on pakko säilyttää, vaikkei aina huvittaisi ryhtyä tappeluun, jonka lopputulos ei ole nätti.

Hyvin kiinotoisaa on myös lukea ajasta, jolloin en ole itse elänyt. Kaikki kolme kirjaa on julkaistu ennen syntymääni, joten en itse ole ollut täällä silloin, kun kirjat ovat ilmestyneet. Siksi kirjat ovat niin tärkeitä: kirjoissa välitetään mahtavien tarinoiden lisäksi tietoa menneistä ajoista. Ne ovat kuin aikamatkoja ja niiden kuvausten avulla voi eläytyä hetkeen, ymmärtää silloista maailmaa.

Itse ihan todella paljon pidin näistä tarinoista. Niissä oli sitä jotakin.


Kirjan tiedot:
Kirjan nimi: Me kolme ja jengi, Olimme kuin veljet, Taistelukala
Englanninkielinen alkuteos: The Outsiders (1967)
                                              That Was Then, This Is Now (1971)
                                              Rumble Fish (1975)
Kustantaja: Otava
ISBN: 951-1-14298-4
Ilmestymisvuosi: 1996
Sivumäärä: 399

lauantai 2. helmikuuta 2013

Tilastollinen todennäköisyys kohdata se ainoa oikea

Takakansi:

"Mitä sinä oikeasti tutkit?"
Oliver nojautui taaksepäin ja katsoo Hadleya.
"Ensi silmäyksellä rakastumisen tilastollista todennäköisyyttä."
Seitsemäntoistavuotiaan Hadleyn vanhemmat ovat eronneet, ja isä on muuttanut Connecticutin- kodista Englantiin. Kesäloman alussa Hadley joutuu matkustamaan Lontooseen isänsä ja uuden äitipuolensa häihin, vaikka mikään ei ole hänestä vastenmielisempää. 
Sattuman oikusta Hadley tapaa New Yorkin kentällä salaperäisen brittipojan, Oliverin, ja nuoret päätyvät lentokoneessa yllättäen vierekkäisille paikoille. Yli seitsentuntisen lennon aikana Hadley ja Oliver tutustuvat, ja tuntuu kuin he ilmiömäisesti täydentäisivät toisiaan. 
Lentokentän tungoksessa Hadley kuitenkin kadottaa Oliverin. Kiiruhtaessaan kohti vihkikirkkoa Hadleyn mielessa on vain Oliver ja lentokentällä vaihdettu taianomainen suudelma. Hadley ei tiedä edes Oliverin sukunimeä, mutta hänet on pakko löytää.
 
Oi voi, olipa ihanainen tarina! Jännittävä tuo ajatus siitä, että voisi rakastua johonkuhun ensi silmäyksellä, on aika hauska. Sitten päästäänkin siihen kysymykseen, että mitä jos jokin olisi mennyt toisin. Jos Hadley olisikin kirjassa ehtinyt ensimmäiselle lennolleen, jolta hän kuitenkin myöhästyi, olisiko hän silti jollain tavoin kohdannut Oliverin vai ei. Jos, jos ja jos. Tälläisellä ajattelulla ei pitkälle pötki, mutta sitä aina välillä kiva vähän jossitellakin. Olipa kohtalolla sormensa pelissä tahi ei, niin silti Oliver ja Hadley rakastuivat toisiinsa.

Hadley ajattelee, että lentokentällä ja lentokoneessa tavataan ihmisiä, joiden kanssa puhutaan ja joille kerrotaan salaisuuksia, mutta matkan jälkeen heitä ei enää ikinä nähdä. Oliveria Hadley ei kuitenkaan halua menettää. Poika tuntuu ymmärtävän Hadleyta ja saa Hadleyn jopa unohtamaan kammonsa lentokeeseen, paikkaan, josta ei voi paeta, sillä sitä ympäröi vain valtaisa taivas. Siksi Hadley yrittä kaikkensa löytääkseen Oliverin uudelleen Lontoosta sen jälkeen, kun he kadottivat toisensa lentokentällä.

Tarina oli ihana. Hadleyn ihmismäärien kammo ja isäsuhde oli hienosti kuvattu. Tykkään aina, kun kirjoissa on tälläisiä asioita, jotka pistävät miettimään. Kun tälläisen kirjan näkee esimerkiksi kirjastossa, niin on vaikea olla katsomatta, että mitä se oikein sisältää.

Kirjan tiedot:
Kirjan nimi: Tilastollinen todennäköisyys kohdata se ainoa oikea
Englanninkielinen alkuteos: The Statistical Probability of Love at First Sight
Kirjoittaja: Jennifer E. Smith
Kustantaja: Otava
ISBN: 978-951-1-25687-8
Ilmestymisvuosi (alkuperäinen teos): 2012
Ilmestymisvuosi (suomennettu teos): 2012
Sivumäärä: 203

sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Verenvahti

Takakansi:

Koko elämäni ajan huoneeni ikkunan alla oli muhinut salaisuus. Tiesin, että minun olisi pitänyt luoda kirouksen karkottava loitsu, muuttaa ruusut tuhkaksi ja sirotella ne tuuleen ja jokeen.
Niin Arthur käski minun tehdä.
Mutta minä valitsin toisin.

Veritaiat ovat Mab Prowdille toinen luonto: väkevät taiat, joilla voisi hallita koko maailmaa - valtava voima, jota olisi helppo käyttää väärin. Mabin äiti teki niin. Mab itse haluaa vain pitää taian elävänä ja vartioida sen salaisuuksia, purkaa kirouksia ja puhdistaa.

Eräänä aamuna Mab tapaa Willin, joka yrittää karkottaa omia henkilökohtaisia aaveitaan. Ja äkkiä valloillaan ovat vaaralliset voimat - voimat, joista kukaan ei kertonut Mabille.
 
Oi, tämä oli oikein hyvä teos, eikä todellakaan jäänyt edeltäjänsä varjoon. Tässä riitti vauhtia ja vaarallisia tilanteita ja erikoiset ja joskin myös pelottavat taiat toivat tarinan aivan omalle tasolleen. Tunteellinen teos selitti nykyisyyttä menneisyydellä ja kirjailija on onnistunut luomaan oman kauniin maailman näille veritaioille, joilla on mahdollista tehdä niin hyviä kuin pahojakin asioita.

Mab yrittää tehdä mahdollisimman paljon hyvää taikojensa avulla, mutta onnistuu myös siinä samassa vapauttamaan kirouksen, jonka olisi pitänyt pysyä vankilassaan. Aluksi tekonsa laajuus ei edes avaudu Mabille, mutta kun Will-niminen poika pysäyttää Mabin vahingossa vapauttaman kirouksen, Mab tulee huomaamaan, että Will joutuu kärsimään. Mab yrittää kaikin keinoin tehdä jotain asialle ja hoitaa samalla muut työnsä. Se ei ole helppoa, mutta Mab ei lakkaa yrittämästä.

Tykkäsin paljon siitä, että menneisyys oli myös tuotu mukaan tarinaan. Se luo aivan omanlaista näkökulmaa asioihin. Ihmisen erehtyväisyys tuli myös hyvin esille: Mabin piti tuhota ruusut, joissa kirous lepäsi, mutta hän oli liian utelias ja halukas tietämään, mitä ruusujen kätköissä piilotteli. Sitten oli vielä Willin ongelma. Will ei nimittäin halunnut uraa, johon hänen oletettiin ryhtyvän. Will yritti kertoa oman mielipiteensä perheelleen, vaikkei se ollut heille se, mitä he olivat kuvitelleet. On hyvä käsitellä näitä asioita.

Kirjan tiedot:
Kirjan nimi: Verenvahti
Englanninkielinen alkuteos: The Blood Keeper
Kirjoittaja: Tessa Gratton
Kustantaja: WSOY
ISBN: 978-951-0-39223-2
Ilmestymisvuosi (suomennettu teos):  2012

Sivumäärä: 387


 

lauantai 26. tammikuuta 2013

Kodittomien kaupunki

Takakansi:
Lilja on 15-vuotias. Kun hän syntyi vuonna 2035, hänen perheensä joutui muuttamaan pois Helsingistä. Helsinki, kuten suurin osa maapalloa on peittynyt veden alle: kaikki kantasuomalaiset asustavat turvatuissa, aidatuissa ja hyvissä oloissa Keski-Suomessa, veden ulottumattomissa. Lilja saa selville, että hänen tätinään  pitämänsä nainen- joka jäi tulvehtivaan Helsinkiin- onkin hänen oikea äitinsä. Lilja päättää karata kotoa ja etsiä naisen.

Mutta entinen pääkaupunki on muuttunut suurilta osin vedenalaiseksi kaupungiksi, jonka ovat asuttaneet vedennousun  kodittomiksi jättämät ihmiset ympäri maailmaa. Helsinki, tai oikeastaan Halsingih, on tätä nykyä intialaisten ja kiinalaisten kansoittama vesikaupunki, jonne Lilja matkustaa sattumalta tapaamiensa intialaisveljesten mukana. Veljekset antavat Liljan pikkusiskonsa Manjun hoiviin. Lilja ja Manju ystävystyvät, mutta elämä Halsingihissa ei ole helppoa, eikä äidin löytäminen ole ainoa ongelma, johon tytön törmäävät.

 
Kiinnostava kirja kertoi jännittävllä tavalla tulevaissudesta. Nuoren tytön halu löytää oikea äitinsä vesikaupungista, johdatti tarinaa hienosti eteenpäin. Sääli vain, ettei Lilja löytänyt sellaista äitiä kuin halusi, mutta lopulta hän ymmärtää, että kasvattivanhempansa olivat koko ajan hänen oikeat vanhempansa. Oli myös hauskaa, että Lilja puhui paljon englantia uusien ystäviensä kanssa joita hän tapasi Helsinkiin päästyään.

Hienoa oli se, että Helsingissä elämä jatkui vedennousunkin jälkeen. Kirjaa lukiessani pääsin myös kurkistamaan hiukan sisälle kiinalaiseen ja eteenkin intialaiseen kulttuuriin, jossa varsinkin uskonto on hyvin keskeisessä asemassa.

Kirja ei ollut aivan sellainen kuin odotin, mutta se ei lainkaan haitannut. Oli jänniä tilanteita ja ongelmia, mutta onneksi ratkaisu löytyi. Kirjassa oli myös kaikenlaista rakkautta: oli ystävien välistä ymmärrystä ja rakkautta, perheen rakkautta ja välittämistä ja sitten oli tietenkin ihastumisrakkautta Liljan ja Manjun kohdalla. Kaiken kaikkiaan oikein hieno teos!


  Kirjan tiedot:
Kirjan nimi: Kodittomien kaupunki
Alkuteos: De hemlösas stad
Kirjoittaja: Annika Luther
Kustantaja: Teos & Söderströms
ISBN: 978-951-851-404-9
Ilmestymisvuosi (alkuperäinen teos): 2011
Ilmestymisvuosi (suomennettu teos): 2011
Sivumäärä: 237

sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Karikko

Takakansi:

Oletetaan että toinen teistä nyt kuitenkin putoaa sen katon läpi ne kymmenen metriä alhaalla odottavalle asfaltille eikä häntä enää ole. Tähdet eivät silti sammu eivätkä kaupungit luhistu. Ihmiset jatkavat koneiston tavoin pyörimistä. Sen yön jälkeen, niin voidaan sanoa, et halua tulla ulos pimeästä. Sen yön jälkeen sinun täytyy päästäksesi pimeästä kertoa siitä tarina. 

Karikko on tarina perheestä, joka ajaa leirintäalueelle ja juuttuu sinne kuin karille. Se on kertomus nuoruudesta, elämän rajallisuudesta ja kaiken tukahduttavasta surusta. Tragedian keskelle joutunut nuori Mitja etsii äitinsä ja veljensä kanssa uusia maamerkkejä kaukaa kotoa. Päämäärätttömästi vaeltava kolmikko luulee päätyvänsä Lands End- leirintäalueelle sattumalta. Mutta kun Mitja törmää rannalla villien rantapoikien yhteisöön ja kiehtovimpaan tapaamaansa tyttöön, hänen roolinsa seikkailussa tuntuu valmiiksi käsikirjoitetulta. Mysteeri avautuu mestarillisesti kerros kerrokselta.
 
Tässä kirjassa oli niin paljon kaikkea. Se oli huima kertomus ja pidin erityisesti siitä, ettei kaikki ollut aluksi alkuunkaan sitä miltä näytti. Mutta kerrotaanpa nyt, miltä se aluksi sitten näytti:

Mitjaa on kohdannut kauhea onnettomuus: hänen ystävänsä kuoli pudotessaan kymmenisen metriä päin kovaa asfaltia. Koko muisto on sumuinen ja epätarkka Mitjalle. Hän kuitenkin lähtee perhennsä, veljensä ja äitinsä, kanssa lomamatkalle. Isä ei kuitenkaan ota osaa matkaan. Aina hänellä on jotain estettä. Mitja päätyy omille teilleen äidin touhutessa lomapaikalla ja hiljaisen veljen oleskellessa omissa oloissaan.

 Mitja tapaa erikoisen tytön, johon hän ihastuu sekä joukon poikia, joiden mukaan hän pääsee. Kaikki on varsin outuoa. Muilla pojilla sekä tytöllä on meneillään jokin kummallinen riidantapainen. Kaiken lisäksi pojat asustavat rannalla omassa paikassaan, eikä kukaan mainitse halaistua sanaakaan perheestään tai aikaisemmasta elämästään. Mitja yrittää selvittää aisioita samalla kun hänen veljensä muuttuu erilaiseksi kuin ennen. Lopulta Mitjalle selviää tytön salaisuus ja poikien entinen elämä.

 Aluksi kiinnostuin kirjasta heti jo kannen vuoksi. Se enteili jotakin jännittävää ja syvällistä kertomusta. Lukiessani tarkemmin selostusta kirjailijasta sekä hänen aikaisemmistaan kirjoista, tylsistyin. Ajattelin: Ei kai tämäkin ole taas sellainen "me aikuiset kirjailijat kirjoitetaan nuorten ongelmista..angst, angst ja angst". Kaikesta huolimatta kuitenkin aloitin kirjan lukemisen ja onnekseni huomasin, ettei tylsistymiselleni olisi ollut pienintäkään aihetta. Kirja oli valtavan tunteikas ja syvällinen. Se on tällä erää yksi parhaimmista lukemistani kirjoista. Kiitos siitä!

Kirjan tiedot:
Kirjan nimi: Karikko
Kirjoittaja: Seita  Vuorela
Kustantaja: WSOY
ISBN: 978-951-0-38640-8
Ilmestymisvuosi: 2012
Sivumäärä: 357  

perjantai 11. tammikuuta 2013

Perhosen varjo

Takakansi:
Linnean lapaluussa on luomi, kuin pieni liekki tai siipi. Isoäidin mukaan se on kohtalon ratkaisijan merkki. Mitä se tarkoittaa, siitä ei puhuta.
 
Kesälomalla Usvalassa suvun salaisuudet tihentyvät Linnean ympärillä päivä päivältä. Toisinaan ne tuntuvat yhtä painavilta kuin kilot, joita Linnea yrittää karistaa itsestään. Mutta on myös ihanan keveitä salaisuuksia, sellaisia kuin Mikael, poika jonka kanssa Linnea voisi kulkea vaikka metsän ääriin.
 
Linnea saa kutsun isöäidiltään. Hänet on kutsuttu kesänviettoon Usvalaan, paikkaan jonne Linnean äiti ei millään haluaisi tytärtään päästää. Linnea lähtee silti isoäitinsä luokse pieneen maalaiskylään, jossa hän saa kokea isoäidin innokkuuden kaikkiin maailman kukkasiin. Talossa jossa isoäiti asuu, on kirjastohuone, josta Linnea löytää kiinnostovia tekstejä. Myös salaperäinen ja kaunis valkoinen perhonen kiinnostaa Linneaa ja tämän uutta ystävää Valeriaa. Kerrankin Linnealla on oikein kunnon ystävä ja hän nauttii olostaan.

Tai no, kaikki vois olla mahtavaa, ellei Linnea näännyttäisi itseään nälkään. Alipainoinen nuorukainen näkee ainoastaan "liian ison" kehonsa ja tyrehdyttää sen vuoksi murisevan vatsansa avunhuudon. Se on erityisen hankalaa, kun isoäiti tarjoaa aina kaikkea supermakeaa ja herkullista.

Yrittäessään karistaa kilojaan juoksemalla metsässä, Linnea tapaa musikaalisen ja komean Mikaelin, johon hän ihastuu aivan korviaan myöten. Paljastamattomat salaisuudet eivät silti unohdu. Linnea päättää löytää vastauksen itse, koska kukaan muu ei niitä suostu kertomaan. Kaunis lähimetsä ei kuitenkaan ole aina vaaraton paikka.

Pidin kirjasta. Luonto oli onnistuttu kuvaamaan kauniina ja ihanana asiana. Myös Linnean sairaalloinen painontarkkailu oli uskoakseni hyvinkin realistinen  näkemys asiasta, mikä kuitenkin on surullista. Kumpa kenenkään ei tarvitsisi kärsiä sellaisesta sairaudesta. Siitä mitä kirjan tapahtumapaikkaan ja henkilöihin tulee, niin se muistutta kovasti Michelle Harrisonin 13 lahjaa- kirjaa. Jos piti tästä kirjasta, niin pitää myös aika varmasti äsken mainitusta. Huonona puolena oli kuitenkin se, että jäin odottamaan hiukan jännittävämpää ja toiminnallisempaa tarinaa. Tämä oli hiukan liian verkkaista minun makuuni.

Kirjan tiedot:
Kirjan nimi: Perhosen varjo
Kirjoittaja: Mila Teräs
Kustantaja: Otava
ISBN: 978-951-1-26515-3
Ilmestymisvuosi: 2012                                                                                                           
Sivumäärä: 252