Takakansi:
"Kaikki tämä..."Gemma tähyili parveilevia kaloja, jotka kieppuivat värikkäinä sykloneina tai liukuivat täsmällisissä muodostelmissa. "Ikävöin täällä olemista."
Hyvä, minä ajattelin.
15- vuotias Ty-poika on ensimmäinen valtameren pohjaan perustetussa siirtokunnassa syntynyt ihminen. Gemma, maan päällä kasvanut tyttö, elää kahden maailman rajamailla vailla omaa kotia. Ty ei voi kuvitella elämää pinnan päällä, Gemma puolestaan kammoaa syviä vesiä. Pattitilanteensa keskellä Ty ja Gemma eivät osaa aavistaa, millaiseen kurimukseen heidät ollaan tempaamassa. Kun Tyn vanhemmat siepataan hänen silmiensä edessä, on pojan tartuttava toimeen, vaikka se tarkoittaisi turvautumista pahamaineisen Krottiliigan apuun. Alkaa huimaava matka vedenalaisen maailman eri kerroksiin. Mutta voiko Ty luottaa Gemman apuun? Onko kahden erilaisen maailman sittenkaan mahdollista elää rinnakkain?
Vaikuttava vedenalainen maailma vain syvenee kirjasarjan toisessa osassa, kun Tyn vanhemmat kaapataan ja vedenalla asuvat syrjät ovat entistä vihamielisempiä. Kysymys kuuluu: kuka on kaappauksen takana ja kehen tässä ekokatastrofin jälkeisessä maailmassa voi luottaa?
Aluksi kaikki oli hyvin. Gemma ja Ty saattoivat viettää aikaa toistensa kanssa ja Gemma tiesi isoveljensä olevan elossa vaikkakin tämä on Krottiliigan pahamaineinen johtaja. Veden alla viljelykset sujuvat hyvin ja kaikki vaikuttaisi olevan kunnossa. Jostain kumman syystä Gemma ei kuitenkaan yhtäkkiä uskalla sukeltaa veteen ja haluaa pysyä visusti sukellusveneen sisällä. Ty pelkää aiheuttaneensa Gemman vastahakoisuuden vettä kohtaan vaikka tyttö väittää kiven kovaa pelkäävänsä syviä vesiä. Puhuuko Gemma totta ja todella pelkää mereneläviä vai onko vedessä jotakin muutakin?
Tyn ja Gemman ollessa suuressa jätepyörteessä piilottamassa satoa varkailta, Ty löytää jotakin kamalaa: Jätepyörteen keskelle on on kiinnitetty jättimäinen syrjäalus, jonka kulkutiet on lukittu, minkä seurauksena kaikki aluksen sisällä olleet ovat jäätyneet kuoliaiksi. Näky saa vatsan muljahtamaan. Kuka voi olla niin julma, että tappaa hitaasti kiduttauen kokonaisen aluksen verran ihmisiä?
Syrjät ovat vedenalla eläviä ihmisiä, joilla ei ole kunnon viljely- taikka kalastustilaa, eivätkä he osaa puhua kieltä. He tulevat toimeen myymällä kaikkea mahdollista koristeista nahkoihin. Syrjistä liikkuu pelottavia huhuja, mutta niistä piittaamatta Tyn vanhemmat yrittävät myydä merileväsatonsa syrjille. Heitä odottaa kuitenkin väijytys ja vanhemmat kaapataan ilman syytä. Syrjät hoitivat kaappauksen, mutta joku veteli naruista kulissien takana.
Ty yrittää kaikin keinoin selvittää, mihin hänen vanhempansa ovat joutuneet. Tyn mielessä pyörii kammottavia mielikuvia siitä, kuinka hän saattaisi löytää vanhempansa kuolleina jos hän edes löytää heidät. Gemma on kuitenkin valmis auttamaan Tytä kaikin keinoin, mutta aina ne keinot eivät ole täysin laillisia. Yrittäessään löytää vanhempansa Ty joutuu taisteluihin henkensä uhalla, mutta onneksi hän on tarpeeksi taitava selvitäkseen hengissä kiperistä tilanteista. Krottiliigallakin on osuutensa etsinnöissä, mutta heidän apunsa vastaanottaminen johdattaa helposti laittomille teille.
Olen iloisesti yllättynyt, että kirjasarjan toinen osa oli vielä parempi kuin ensimmäinen.Kirjailija kuvaa upeasti merenalaisia erikoisia eläimiä ja tunnelmaa. On kuin itse uiskentelisi samalla niin viehättävässä, mutta vaarallisessa maailmassa, jossa vaarallisilta tilanteilta on vaikea välttyä.
Ajatuksia herätti erityisesti syrjät. Itse ajattelin heidän olevan jollakin tavalla samanlaisia kuin maahanmuuttajat. En tietenkään tarkoita sitä kaapaus osiota vaan pikemminkin elämää. Suomessakin elää monia maahanmuuttajia ja monesti huhut ja ennakkoluulot voivat varjostaa ihmisten mieliä. Ihmisiä me kaikki olemme elämäntilanteestamme ja kotimaastamme välittämättä. On myös surullista huomata, että kirjailian mukaan tilanne ei muutu kuvitellussakaan tulevaisuuden maailmassa, jossa ihmisten pitäisi pitää yhtä selvitäkseen ekokatastrofin aiheuttamista ongelmista.
Kirjan hallituskin tuotti ajattelua. Vedenalla elävillä ihmisillä ei ollut kunnon äänioikeutta saatikka hyvää edustajaa missään pinnan päällä. Valtion pitäisi antaa avustuksia, mutta niistä ei kuulu mitään. Nähtävästi on aina olemassa ihmisiä, jotka päättävät asioista ja elävät vaurasta elämäänsä toisten tehdessä työtä leipänsä eteen.
Paljon ajatuksia herättävä kirja oli täynnä jännitystä ja kiperiä tilanteita, mutta myös ymmärrystä ja lähimmäisenrakkautta.
Kirjan tiedot:
Kirjan nimi: Vastavirta
Englanninkileinen alkuteos:Rip Tide
Kirjoittaja: Kat Falls
Kustantaja: Tammi
ISBN: 978-951-31-5507-0
Ilmestymisvuosi (alkuperäinen teos): 2011
Ilmestymisvuosi (suomennettu teos): 2011
Sivumäärä: 339
