Yliluonnollisesti

Takakansi:

Evie on vihdoinkin saanut sen tavallisen elämän, josta hän on haaveillut. Järkytyksekseen hän kuitenkin huomaa, että tavallinen elämä voi olla- ja usein onkin-aika tylsää.
 

Juuri kun Evie alkaa kaivata aikoja Kansainvälisen paranormaalien hallintaviraston leivissä, hän saa mahdollisuuden palata töihin.
 

Vaan kun yksi tehtävä toisensa jälkeen epäonnistuu, Evie alkaa epäillä koko touhun järkevyyttä. Kun kaiken lisäksi Evien ex-poikaystävä Reth ilmestyy paikalle kertomaan järisyttäviä paljastuksia Evien menneisyydestä, Evielle valkenee, että alkamassa on taistelu, joka saattaa syöstä koko maailman kaokseen.
 

Ja taistelun kohteena on Evie itse.
 

Tämä kirjahan on siis oikein onnistunut jatko-osa ensimmäiselle kirjalle, Paranormaali. Kirjailija on saanut pala palalta koottua kokoon hyvän kirjan, joka ei jää edeltäjänsä varjoon. Alussa annettiin ymmärtää, että pahinta oli Evien menneisyys sen kaikkine saloineen, mutta nyt on tapahtumassa jotakin suurempaa.

Evie on siis vihdoinkin vapaa käymään koulua ja olemaan normaali. Elämä rullaa tasaista vauhtia ja mikään ei ole mitenkään ihmeellistä, ellei lukuun lasketa Evien nykyistä työpaikkaa hänen poikaystävänsä isän kuppilassa, jossa kaikki työntekijät ja asiakkaat ovat paranormaaleja. He ovat kuitenkin ystävällisiä tai niin ystävällisiä ja ihmismäisiä kuinlumousta käyttävä paranormaali voi olla. Kuppilan roskisten tyhjentäminen ja pöytien pyyhkiminen alkaa kuitenkin ärsyttää Evietä, joka tuntee olonsa liian tavalliseksi.

Kaiken kukkuraksi hänen rakas poikaystävänsä käy toista koulua, vuoden vanhempi kun on. Näin ollen Evie näkee poikaystäväänsä, Lendiä, vain viikonloppuisin.Eviellä on seuranaan vampyyrikämppiksensä Arianna, joka on ihastunut tietokonepelien kiehtovaan maailmaan.

Kieken tylsyyden keskellä Raquel saapuu Evien luokse tarjoamaan töitä KPHV:ssä. Evie haluaisi innokkaasti ryhtyä auttamaan ihmisiä sekä paranormaaleja, mutta Lend ei pidä KPHV:tä kovinkaan suuressa arvossa. KPHV:n keskuksessa on kuitenkin meneillään huonot ajat, kun mikään ei ota onnistuakseen ja Evie päättää autta heitä, kunhan ei joudu vanhingoittamaan viattomia paranormaaleja. Asia pysyy kuitenkin salaisuutena Lendille.

Evie jouttu työskentelemään ympäri maailmaa ja tarvitsee siksi avukseen keijupolut, muttei halua enää ikinä työskennellä keijujen kanssa, joten kuvioihin astuu outo Jack, joka pystyy kulkemaan keijupoluilla vaikka onkin ihminen.

Loppujen lopuksi meneillään on jotakin outoa. Paranormaalit katsovat Evietä oudosti kuin jotakin olisi suunnitteilla ja Evien ex-poikaystävä Reth paljastaa järisyttäviä tietoja Evien menneisyydestä. Kuka on Evien isä  ja onko hän ihminen ollenkaan? Kaiken kukkuraksi paljastuu ettei Jackillakaan ole täysin puhtaat jauhot pussissa.

Pidin paljon jatko-osasta ja tarina meni vain mielenkiintoisammaksi ja jännittävämmäksi, mitä pidemmälle kirja eteni. Haluaisin kuitenkin huomioida erästä asiaa, joka toistuu niin monessa tarinassa. Puhun nyt valheista. Yleensä päähenkilöllä on vierellään tärkeitä ihmisiä, jotka rakastavat ja ovat valmiita suojelemaan ja tukemaan henkilöä mikäli tarve vaatisi. Tämähän tarkoittaa siis luottamusta. Miksi kuitenkin käy niin, että henkilö kokee paremmaksi valehdella tärkeille ystävilleen/ rakkailleen? Syyksi sanotaan, että valhe ja tietämättömyys suojelee tätä tietämätöntä, mutta eikös yleensä käy niin, että juuri nämä valheet aiheuttavat ne pahimmat ongelmat. Tätä asiaa pohdittuani ymmärsin, että se on kuitenkin oiva keino saada tarinaan lisää puhtia ja jännitystä. Onneksi suurin osa valehtelevista henkilöistä parantaa käytöstään ja pystyy luottamaan ihmisiin rehellisyyttä varten.

Itse tarina oli kiinnostavaa luettavaa ja nostan jälleen kerran hattua kaikille kirjailijoille siitä, että heillä on mielikuvitusta ja päätä kirjoittaa tälläisia teoksia. Vaikka kriitikot sanoisivat, ettei nuortenkirjoista mitään maailmanhistotiaan järisyttävää teosta  syntyisi, niin rohkenen silti ylistää näitä tarinoita. Tärkeintä on, että niissä on hienosti rakennettu kertomus johon on lisätty sopivalla suhteella ajatuksia ja ongelmia, jotka ratkaistaan. Niin pitäisi käydä myös oikeassa elämässä.Pyrkiä luomaan oma tarinansa siihen suuntaan kuin haluaa.


Kirjan tiedot:
Kirjan nimi: Yliluonnollisesti
(2. osa)
Englanninkielinen alkuteos: Supernatrually
Kirjoittaja: Kiersten White
Kustantaja: Gummerus
ISBN: 978-951-20-8849-2
Ilmestymisvuosi (alkuperäinen teos): 2011
Ilmestymisvuosi (suomennettu teos): 2012
Sivumäärä: 331

 

 

 

Paranormaali

Takakansi:

Kuusitoistavuotias Evie on aina piänyt itseään ihan tavallisena nuorena -huolimatta siitä, että hän työskentelee Kansainvälisen paranormaalien hallintaviraston leivissä, hänen ex-poikaystävänsä on keiju, hän on kovaa vauhtia retkahtamassa mudonmuuttajaan ja on kenties ainoa ihminen, joka näkee paranormaalien olentojen lumouksen läpi.

Kaiken lisäksi Evie saataa olla muinaisen, kaikkien yliluonnollisten olentojen tuhoa povaavan ennustuksen keskiössä.

 Se siitä normaalista.

Jo heti aluksi kiinnostava kirja vei mukanaan paranormaalien olentojen maailmaan. Näihin kirjoihin ei kyllästy ikinä. Voi  lukea vaikka sata tarinaa vampyyreistä ja aina ne ovat yhtä kiehtovia.

Evie siis asuu KPHV:n ( Kansainvälinen paranormaalien hallintavirasto) keskuksessa, eikä voi niin ollen käydä tavallista lukiota saati edes poistua rakennuksesta muulloin kuin tehtäviinsä. Tehtäviin kuuluu paranormaalien rengastus, jolloin KPHV pystyy seuraamaan rengastetun paranormaalin liikkeitä. Evie tyytyy tehtäväänsä,  mutta on kyllästynyt ainaiseen neljän seinän sisällä oleskeluun. Hän haluaisi elää normaalimmin.

Eviellä ei ole perhettä ja nuorena hän kiersi sijaiskoteja ympäriinsä. Nyt hänellä on paikka, missä elää, mutta hänellä ei ole juurikaan ystäviä, paitsi Lish- merenneito.

Kesken kaiken tavallisuuden, KPHV:n keskukseen ilmestyy täysin tuntematon paranormaali. Evie on ainoa, joka näkee sen lumouksen läpi. Outo paranormaali poika murtautui keskukseen aikeissaan tehdä jotakin, mutta se ei susotunut kertomaan mitään. Evie kuitenkin alkaa viettää aikaa tämän olennon kanssa ja pikku hiljaa heidän välinsä muuttuvat läheisimmiksi ja Evie ihastuu.

Jotakin kummallista on kuitenkin tekeillä. Tavallisesti paranormaaleja on vaikea tappaa, mutta nyt niitä kuolee ennennäkemättömiä määriä. Evie ja KPHV yrittävät selvittää, mitä on tekeillä ja Evielle alkaa selvitä, että hän ei todellakaan ole aivan tavallinen tyttö.

Kirja oli todella hyvin kirjoitettu. Teksti vei koko ajan mukanaan. Mielikuvitusta oli käytetty hienosti paranormaalien olentojen kuvailussa. Jännittävä sekkailu höystettynä rakkaudella.
Ainoa asia joka häiritsi oli se, että Evie ihkutti ainakin alussa vaaleanpunaisesta etälamauttimestaan ja vaaleanpunaisista vaatteista sekä Easton Heights- televisiosarjasta.

Kirjan tiedot:
Kirjan nimi: Paranormaali
Englanninkielinen alkuteos: Paranormalcy
Kirjoittaja: Kiersten White
Kustantaja: Gummerus
ISBN: 978-951-20-8595-8
Ilmestymisvuosi (alkuperäinen teos): 2010
Ilmestymisvuosi (suomennettu teos): 2011
Sivumäärä: 342

Sinun tähtesi, Allstar

Takakansi:

Pitkin Uuden-Australian taivasta kyntää Allstar-satelliitti. me kuuntelimme sen lähetyksiä, nauroimme ja lauloimme sen mukana. Sitten sen todellinen luonto paljastui kaikessa pelottavuudessaan. Mutta minä, Joke ja Miki tiesimme silloin jo liikaa -sen kuka todella tuhosi maailman ja ketkä olivat voittajia, ketkä häviäjiä. Luusuan luontokaupungista oli päästävä pois. Mutta miten, kun ympärillä oli meri ja ydinsodan jälkeenjättämät saastuneet alueet.

Tulevaisuudessa itsekkäät ihmiset vain kuluttivat maailman luontovaroja. Asiasta syttyi kuitenkin sota. Eklogit vastaan kuluttajat. Sodassa ydinaseiden jälkeen maailmassa oli hirveästi saastuneita alueita, mutta annettiin ymmärtää, että eklogit voittivat sodan, ja maan päällä vallitsi tasa-arvo ja rauha. Asian oikea laita alkaa kuitenkin selvitä Joelle, Jokelle ja Mikille. Kaikki ei ole niin kuin suuremmat tahot väittävät.

Joen isoisoisä muistelee vanhuuden päivillään sotaa. Hän alkaa vähitellen muistaa jotakin hyvin tärkeää ja epävarmuus iskee. Oliko isoisoisä sittenkään eklogien puolella? Hän muistelee nyt vasta olleensa sittenkin häviäjien puolella, mutta eklogithan voittivat, vai kuinka? Isoisoisä ehtii kuitenkin kuolla, mutta ymmärtää silti kuolinvuoteellaan asian oikean laidan. Hän ei kuitenkaan ehtinyt kertoa siitä kenellekkään.

Nykyään kaikkialla pitäsi vallita tasa-arvo, mutta niin ei kuitenkaan ole. Salassa kaikilta hallituksen virkailijat kohtelevat arvoasteikossa ylempänä olevia paremmin, mutta sitä ei kerrota kenellekkään. Pojat kuitenkin lähtevät Joken suostuttelemina kielletylle alueelle, jossa väitetään olevan vain saastunutta, pilaantunutta luontoa, mutta yllätyksekseen he huomaavat joutuneensa keskelle salaisuutta. Kielletty alue on huijausta, jottei kukaan tavallinen tallaaja eksyisi sinne.

Esiripun takaa paljastuu aivopesua, tasa-arvottomuutta ja luonnonvarojen tuhlausta. Nyt kun pojat tietävät, heidän on päästävä pois Luusuan kaupungista, mutta minne he menisivät?

Kirjoja joissa puhutaan tulevaisuudesta, on kiinnostava lukea. Niissä esiintyy kiinnostavia kuvitelmia maapallomme ja ihmiskunnan tulevaisuuden suhteen. Tässä kirjassa ajateltiin, että tulevaisuus toisi tullessaan sodan. Toistaako historia itseään? Aina uusia sotia ja lupauksia paremmasta, mutta kuitenkin ajaudutaan vain uusiin sotiin.

Onko aina olemassa niitä, jotka toimivat vain oman etunsa vuoksi? He pitävät yllä näytelmää, joka kertoo tasa-arvosta ja hyvinvoinnista, mutta kaiken sen takana yläarvoiset virkailijat polttavat sikareitaan ja rahaa. Jos joku kenties pyrkisi kurkistamaan sen näytelmän taakse ja ymmärtämään tosiasiat, niin silloin hänet olisi vaiennettava. Hänestä tulisi hiljainen ja kuuliainen kansalainen, koska hänet oltaisiin aivopesty. Ajatuskin on kauhea.

Tämä oli hyvä kirja ja pidin siitä, mutta koko idea alkoi selkeytyä vasta jälkeenpäin. Olin vähän pihalla, kun luin kirjaa, mutta lopussa aloin ymmärtämään, sain kaikki palaset paikoilleen päässäni. Ehkä se johtuu siitä, että kirjan kieli oli hiukan erilaista kuin mihin olen tottunut. Oli teksti silti suurimmaksi osaksi ymmärrettävää ja selkeää.

Itselleni jäi kuitenkin tunne, että olin odottanut jotakin muuta kirjalta. Oli kuin jotakin olisi jäänyt puuttumaan, jokin kohokohta jäisi varjoon, mutta voin silti sanoa, että tämä oli oikein hyvä kirja ja odotuksia voi aina olla, mutta kirjailija itse päätti, millainen tarina tästä kehkeytyi. Arvostan aina kirjailijoiden mielikuvitusta.

Kirjan tiedot:

Kirjan nimi: Sinun tähtesi, Allstar
Kirjoittaja: Jukka Parkkinen
Kustantaja: WSOY
ISBN:951-0-19499-9
Ilmestymisvuosi: 1994
Sivumäärä: 240

Ikuisuus

Takakansi:

Ihmisusisagan  

     jännittävä  

viimeinen osa

Samin ja Gracen tarina alkoi katseesta, metsän ja asutuksen rajasta.  

Molemmilla rintamilla he ovat taistelleet mahdollisuudesta olla yhdessä, vuoroin sutena, vuoroin ihmisenä. Nyt he toivovat näkevänsä toisensa vielä joskus.

Samalla kun Isabel ja Cole käyvät ylpeyden ja anteeksiannon julmaa taistelua, ottaa suden muoto Gracen valtaansa yhä useammin. Hänen ja Samin  lyhyet jälleennäkemiset voisivat olla iloisia. Ne voisivat olla suloisia, mutta niissä on jäähyväisten surullinen tuoksu. 

Kun kylässä julistetaan sota susia vastaan, Grace ei voisi olla metsässä huonompaan aikaan. Hänet on saatava sieltä takaisin.

Ikuisesti.

Ikuisuus on ihmissusi legendaa raikkaasti hyödyntävä saagan päätösosa, joka virtaa kuulaana kohti putouksen lailla yllättävää loppua. 

Trilogian päättävä kirja, Ikuisuus, piti sisällään monenmoista taistelua. Taistelu kohtaloa ja muuttumista vastaan. Taistelu ihmisten ja ihmissusien välillä. Taistelu pitää minuutensa vaikka sutena oleminen kadottaa sen. Taistelu rakkaistaan. Tämä kirja siis todellakin piti sisällään paljon tasitelua, ja ilman sitä kaikki olisivat luovuttajia.

Nyt kun viimein Sam pysyy ihmisenä, on sää sitten kylmä tai ei, joutuu Grace muuttamaan muotoaan ihmisestä sudeksi ja sudesta ihmiseksi. Sam joutuu elämään päiviä ilman Gracea, tietämättä onko tyttö turvassa. Grace taas autuaan tietämättömänä ihmiselämästään, juoksentelee ympäri metsää ja muuttu aina vähän väliä. Samin ja Gracen on vaikea tavata toisiaan kesken Gracen muuttumisten, sillä Grace ehtii muuttua takaisin sudeksi ennen kuin Sam ehtii hänen luokseen.

Gracea pidetään kadonneena ja epäilykset kohdistuvat Samiin. Varsinkin Gracen vanhemmat pitävät Samia syyllisenä tämän vaikean nuoruuden takia. Vaikkei kukaan sano sitä ääneen, silti Sam tietää kaikkien ajattelevan samaa: He uskovat Samin tappaneen Gracen.

Grace pystyy kuitenkin pysymään jo vähän kauemmin ihmishahmossa ja alkaa olla aika kertoa vanhemmille, ettei hätää ole, mutta salaisuutta ei kuitenkaan paljasteta.

Ihmiset ovat jo kauan olleet varuillaan susien takia. Viimeinen pisara on, kun susien raatelema tyttö löydetään metsästä. Alkaa suunnittelu susien tappamisesta ilmasta käsin. Silloin susilla ei ole pienintäkää mahdollisuutta suojautua. On kuitenkin pakko pelastaa ne jollain tavalla ja silloin apua löytyy onneksi myös erään poliisin luota. Yhdessä Sam, Grace ja Cole pyrkivät pelastamaan sudet varmalta kuolemalta.

Koskaan ei ole kivaa, kun henkilö kuolee kirjassa. Jotenkin kirjat vain samaistuttavat lukijan sisälle siihen hetkeen, jossa joku menetetään. Se pistää miettimään. Varsinkin jos menetys tapahtuu niin, että jokin asia jäi selvittämättä. Silloin alkaa pohtia asiaa ja tuntee saman surun kuin kirjan henkilötkin. Samaa voin sanoa iloisista asioista. Yleensä en välty nauramasta jotakin asiaa kirjassa. Hyvät kirjat vaikuttavat tunteisiin ja se on aika mahtava asia. Vainko teksti saa meidät surullisiksi tahi iloisiksi?

Trilogian päätös oli niin hyvä kuin odotinkin. On aina hienoa huomata, että kirjailijat saavat  tehtyä esimerkiksi kolme teosta samasta aiheesta. Millainen mielikuvitus täytyykään löytyä, jotta saa niin pitkän tarinan lopulta niin yksinkertaisesta aiheesta. Hienoa työtä kirjailijalta. Mieleenpainuva tarina.

Kirjan tiedot:
Kirjan nimi: Ikuisuus
Englanninkielinen alkuteos: Forever
Kirjoittaja: Maggie Stiefvater
Kustantaja: WSOY
ISBN: 978-951-0-38203-5
Ilmestymisvuosi (alkuperäinen teos): 2011
Ilmesymisvuosi (suomennettu teos): 2011
Sivumäärä: 442