Veriveljen vala

Takakansi:

Silmä silmästä,
hammas hampaasta
 

Yhdeksän kuuta sitten Torak oli takaa-ajettu. Nyt on Torakin vuoro käydä takaa-ajoon. kun hänen läheinen ystävänsä surmataan. Hurjana Torak vannoo kostavansa veriveljen kuoleman.

Surmaajan jäljet johtavat kolkkoon Sysimetsään, jota kansoittavat epäluuloiset ja keskenään riitaisat klaanit. Tuntuu kuin itse Metsä, pyhää ydintään myöten, käpristelisi vihan ja valheiden verkossa.

Torakin mukana kulkevat hänen korvaamaatomat ystävänsä: tietäjätyttö Renn, laumaveli Susi sekä nokkelat korpit Rik ja Rek. Mutta miten kestää toveruus, kun koston vala painaa Torakin mieltä?

Menestyksekkään Muinainen pimeys- sarjan viides kirja on voimakas  kertomus lupauksista ja koston hinnasta. Torakin kiehtovan todentuntuisesta seikkailusta muinaisessa maailmassa kertovat myös Suden veli, Henkivaeltaja, Sielunsyöjä ja Torakin merkki.
 

Sielunsyöjien pahuus ei anna armoa kenellekään ja Torak saa tuntea sen julmuuden. Hänen veriveljensä surmataan. Torak tuntee syyllisyyttä veriveljensä kohtalosta, koska ei ollut tämän luona kuoleman hetkellä, vaikka hän olisi voinut olla. Kosto alkaa jäytää Torakin sisintä. Enää hänen ajatuksiinsa ei mahdu mitään muuta. Kuika kosto voikaan olla niin vahva voima, että se jopa paikoin voittaa surun menetettyä henkilöä kohtaan?

Torak tietää kuka sielunsyöjistä surmasi hänen veriveljensä. Torak lupasi kostaa, joten hän päättää itsepintaisesti lähteä tämän mahtavan ja pelottavan sielunsyöjän perään, oli se sitten ansa tai ei. Sielunsyöjän johdattelema Torak ajautuu Sysimetsään, jossa kaikki ovat liian epäluuloisia ja riitaisia. Ikivanhat puut kuiskivat ja taikojen mahdin tuntee kaikkialla.

Kosto sumentaa Torakin järkeä, eikä hän ota huomioon kaikkea. Silloin varaan joutuu hänen paras ystävänsä Renn, joka kaikin keinoin yritti auttaa Torakia. Susi puolestaan ei voi ymmärtää Torakin kostonhalua. Sellainen ei vain ole susien tapaista. Kaiken tämän keskellä sielunsyöjä pitää Sysimetsää otteessaan ja aikoo vallata kaikki muutkin alueet. Hän haluaa, että kaikki noudattavat yhtä oppia ja yhtä ainutta, mahtavaa johtajaa.(Tuleeko mieleen jokunen eurooppalainen diktaattori 1900-luvulta?)

Loppujen lopuksi Torak ymmärtää tekemänsä virheet ja onnistuu pelastamaan niin ystävänsä kuin kaikki klaanitkin. Taas yksi sielunsyöjä kukistuu, mutta pahin ja voimakkain on vielä elossa. Niin kauan kuin Torak jaksaa taistella, on myös toivoa.

Kirjassa käsiteltiin paljon kostoa, joka oli sumentaa Torakin arviointikyvyn kokonaan. Onneksi hän kuitenkin tuli järkiinsä ja onnistui jälleen kerran voittamaan yhden sielunsyöjistä. Onneliset loput ovat tärkeitä.

Kirjan tiedot:
Kirjan nimi: Veriveljen vala
Englanninkielinen alkuteos: Oath Breaker
Kirjoittaja: Michelle Paver
Kustantaja: Tammi
ISBN: 978-951-31-3526-3
Ilmestymisvuosi (alkuperäinen teos): 2008
Ilmestymisvuosi (suomennettu teos): 2010
Sivumäärä: 271

Torakin merkki

Takakansi:

Niin suuri on salaisuuden voima
 

Muinainen pimeys- sarjan neljäs kirja on vangitseva kertomus Torakin pakomatkasta halki muinaisen Metsän. Pojan taistelu sielunsyöjiä vastaan ei suinkaan ole ohi.

Torakia painaa kauhea salaisuus. Pohjan pweukoilla hänet on pakotettu ottamaan rintaansa sielunsyöjien vihattu merkki, eikä hän tiedä, kuinka kertoisi siitä ystävilleen. Kiusanhenki Aki sysää lopulta liikkeelle onnettomien tapausten sarjan, joka johtaa Torakin karkotukseen klaanien luota.

Peloissaan Torak pakenee Hamarajärvelle, missä vastassa ovat lymykansa ja tuima vieras klaani. Nyt Torak joutuu selviytymään omin neuvoin, vailla Sutta tai sudänystäväänsä Renniä. Mutta pahin tekee vielä tuloaan, kun petosten vyyhti kasvaa. Kellä tahansa voi olla salaisuus taakkanaan.

Muinainen pimeys-sarjassa ovat aiemmin ilmestyneet Suden veli, Henkivaeltaja ja Seilunsyöjä. Suosittu seikkailu aiotaan filmatisoida.
 

Seikkailu jatkuu siitä, mihin se viimeksi jäi. Torak ja Renn ovat palanneet Pohjan perukoilta ja kukistaneet yhden sielunsyöjistä. Kolme heistä on kuitenkin yhä vapaalla jalalla ja osa tuliopaalista on teillä tietämättömillä. Metsässä on tällä erää rauhallista, mutta Torak ei kuitenkaan voi iloita Metsän kanssa. Hänellä on nimittäin salaisuus, jota hän ei ole kertonut kenellekkään. Sielunsyöjät pakottivat Torakin ottamaan rintaansa sielunsyöjien merkin. Torak elättelee toiveita merkin poistamisesta ilman, että hänen tarvitsisi hiiskua siitä kenellekään. Sattumusten kautta kuitenkin eräs Aki niminen poika näkee Torakin rinnassa paistavan tatuoinnin haastettuaan Torakin taisteluun. Salaisuus ei ole enää Torakin. Kohta kaikki saavat kuulla siitä.

Klaanien yhteisestä toimesta Torakista tehdään hylkiö ja hän joutuu lähtemään pakoon. Kuka tahansa voi tappaa hylkiön. Torakista tulee riistaa, jota jotkut jahtaavat jopa yötä päivää. Torak pakenee tuntemattomille seuduille ja yrittää Renniltä saamiensa opastusten avulla poistaa tatuoinnin ja samalla sen mahdin. Myös Torakin sukulainen Bale yrittää auttaa Torakia. Vaara kuitenkin vaanii kaikkialla. Torak ei ole turvassa eteenkään sielunsyöjiltä nyt kun hän on yksin.

Jokaisella on salaisuuksia, joita ei ole kerrottu edes parhaalle ystävälle. Kysymys kuitenkin kuuluu: Voiko salailun antaa anteeksi?

Torakin merkki- kirja on yhtä mahtava kuin edeltäjänsäkin. Ystävyys on aina näissä kirjoissa tärkeässä osassa, eikä sitä todellakaan voi unohtaa eteenkään nyt, kun Torak karkotetaan. Silloin ystävien apu on hurjan tärkeää. Kirjassa on myös yllätys, jota ei osaisi edes kuvitella. Olen aina rakastanut kirjailijan tapaa tehdä tuosta kuudentuhannen vuoden takaisesta maailmasta jännittävä sekoitus henkimaailmaa ja tavallista elämää.

Kirjan tiedot:
Kirjan nimi: Torakin merkki
Englanninkielinen alkuteos: Outcast
Kirjoittaja: Michelle Paver
Kustantaja: Tammi
ISBN: 978-951-31-3525-6
Ilmestymisvuosi (alkuperäinen teos): 2007
Ilmestymisvuosi (suomennettu teos): 2008
Sivumäärä: 284

Sielunsyöjä

Takakansi: 

Et ikinä pääse meistä eroon…

Torakin seikkailu Metsässä saa karmivan käänteen, kun hänen uskollinen kumppaninsa Susi ei palaakaan saalisretkeltään. Jäljet hangessa paljastavat, että Susi on uteliaisuuttaan käynyt ansaan. Epätoivoinen pelastusretki johtaa Torakin ja hänen ystävänsä Rennin pohjan perille, aina jäätikköklaanien hyisille kotiseuduille saakka.

Pian paljastuu, ketkä Suden kaappasivat: sielunsyöjät. Mitä nämä Torakin mahtavat viholliset tahtovat Sudesta? Entä mitä tarkoittavat Naalien klaanin merkilliset näyt ja varoitukset? Ikuisen lumen keskellä Torak ottaa mittaa paitsi jääkarhusta myös pahuudesta, jota löytyy hitunen kaikkialta.

Torak ja  Susi ovat laumaveljiä, mutta nyt Torakin on todistettava, kuinka vahva tuo side on. Hänen on mentävä likemmäs sielunsyöjiä kuin koskaan ennen.

Muinainen pimeys-sarjan kolmas osa on kihelmöivän jännittävä kertomus ystävyydestä ja uskollisuudesta. Sarjassa ovat aiemmin ilmestyneet Suden veli (2006) ja Henkivaeltaja (2006).

Seikkailu muuttuu aina vain yhä jännittävämmäksi. Sielunsyöjien pelottavat hahmot ovat kuin pahimmista unista. He jopa toteuttavat vastaan klaanien lakia: he surmaavat saalistajaeläimiä. Nämä olennot uskovat voivansa hallita riivaajia ja henkiä, mutta Torak käsittää, ettei se ole turvallista. Yksikin väärä askel saattaa vapauttaa kauheat tuonpuoleiset olennot ja syöstä niin Metsän kuin Jäätikön tuhoon. Ainoa keino on pysäyttää nuo sielujen kaameimmat vaarat, sielunsyöjät.

                             Kaikki alkaa hyvin tavallisissa merkeissä. Torak ja Renn ovat metsällä Susi seuranaan, mutta Susi lähteekin  oudon riistan perään, eikä palaa takaisin. Torak on aivan sairas huolesta ja lähtee heti jäljittämään laumaveljeään. Renn on hänen mukanaan, mutta heidän matkansa Suden sieppaajine jälkiä seuraten, vie heidät  Pojan perille saakka, eikä siellä ole pärjäämistä ellei tunne jäätikön vaaroja.

                             Kuolema vaanii kaikkialla. Epävakaa lumi ja jää saatavat hetkenä minä hyvänsä syöksyä Torakin ja Rennin päälle, eikä kukaan tietäisi heidän olevan siellä. Kuin ihmeen kaupalla heidän avukseen ryntää mies Naalin klaanista. Torakista ja Rennistä huolehditaan, mutta näkyjen takia heidät aiotaan käännyttää takaisin Metsään.  Lopulta yksi Naalien miehistä auttaa heidät matkaan ja se matka on vaarallisempi kuin koskaan. Torak ja Renn joutuvat suoraan sielunsyöjien armoille. Torakilla on kuitenkin apunaan salainen henkivaeltamisen taito.

Kirjan kolmas osa ei jää edellisten varjoon. Päinvastoin se kasvattaa seikkailua yhä suuremmaksi luku luvulta. Yhä saamme todistaa ystävyyden mahtia, joka ei vahvimmillaan petä edes kuoleman uhatessa. Jännitystä tuovat Jäätikön vaarat, kaameat sielunsyöjät sekä tuonpuoleiset henget. Kaikki on aina mahdollista ja siksi erityisesti lopussa huomataan, etteivät kaikki sielunsyöjät ole läpeensä pahoja.

 

Kirjan tiedot:
Kirjan nimi: Sielunsyöjä
Englanninkielinen alkuteos: Soul Eater
Kirjoittaja: Michelle Paver
Kustantaja: Tammi
ISBN: 978-951-31-3524-9
Ilmestymisvuosi (alkuperäinen teos): 2006
Ilmestymisvuosi (suomennettu teos): 2007
Sivumäärä: 291

 

Henkivaeltaja

Takakansi:

Kuka on tosi ystäväsi,
kuka petturi?
 

Eletään yöttömän yön kuuta ja keskikesän juhlan aikaa, kun Metsään ja sen klaanien keskuuteen leviää outo vitsaus. Rutto, joka vie uhreiltaan järjen. Huhun mukaan tautiin on parannuskeino, ja Torak lähtee uhmakkaasti etsimään lääkettä. Samalla hän jättää ystävänsä Rennin ja uuden kotinsa Korppien luona.

Yksinäinen taival halki pelon piinaaman Metsän osoittautuu vaarallisemmaksi kuin Torak on osannut kuvitellakkaan. Hän kaipaa kovasti rinnalleeen Sutta, vaikka tietääkin sen nyt kulkevan muiden susien joukossa. Tekee niin kipeää olla erossa omasta laumaveljestään.

Matka vie Torakin kauas armottomalle Merelle ja tuntemattomaan maailmaan, jossa määrää Hylkeiden omapäinen, vihamielinen heimo. Siellä Torakin on opittava tunnistamaan ystävät pettureista ja oivallettava, mihin itse kykenee. Onnistuuuko hän pelastamaan klaanit?

Kiehtovassa Muinainen pimeys-sarjassa herää eloon pohjoinen, kuudentuhannen vuoden takainen maailma. Tämän suuren seikkailun aloitti Suden veli (2006)
 

Tässä kirjassa jännittävä tarina jatkuu saaden lisää salaperäisyyttä sivuihinsa. Mikä parasta, maisema vaihtuu. Nyt Torak, Renn ja Susi kokevat seikkailunsa omituisella hyljesaarella, jota ympäröivässä Meressä uiskentelevat vaaralliset Jahtaajat.

Torak törmää mieheen, joka on sairastunut oudolla tavalla. Tämä ei enää ole ihminen tai siltä  ei ainakaan vaikuta. Mihen puheet ova yhtä epäselvää pelkoa ja hulluus kuvastuu silmistä. Torak lähtee heti kertomaan Korppien klaanille uhkaavasta sairaudesta, mutta silloin on jo myöhäistä. Yksi klaanin jäsenistä on jo sairastunut. Torak tietää, että hänen on lähdettävä etsimään lääkettä, jotta Metsä pelastuisi, mutta hänen on lähdettävä salaa, jottei Renn lähtisi mukaan ja vaarantaisi henkeään. Torak lähtee siis yksin, vähin äänin, sillä Susikaan ei nyt ole hänen seuranaan. Susi on löytänyt kaukaa vuorilta lauman, jonka kanssa se saalistaa.

Torak huomaa kuitenkin pian, ettei olekaan yksin. Joku seuraa häntä piileskellen puiden ja pensaiden suojissa. Tuo joku haluaa pahaa Torakille ja hän on yksinään sen armoilla. Pahaenteinen nauru raikaa yössä ja terävät kynnet raapivat maata tuon pienen ja kauhean olion seuratessa. Vaikka Torak yrittää pysyä varuillaan, tuntuu kuin tuo olio omaisi voimia jotka tulevat vain pahoilta hengiltä.

Astuttuaan aluksi harhaan matkallaan löytää lääke, saapuu Torak lopulta Merelle. Hän ei ole koskaan elänyt klaanien keskuudessa eikä sen takia ymmärrä rahtustakaan Metsän ja Meren sekoittamisen rangaistavuudesta. Täysin tietämättömänä laista, hän laskee Metsää Mereen, mistä rannalle saapuneet, nuoret Hyljeklaanin miehenalut vimmastuvat. Torak yrittäää taistella vastaan, mutta joutuu lopulta alistumaan, kun hänet pakotetaan Merelle kohti Hylkeiden saarta saadakseen tuomionsa.

Samalla hetkellä Renn on jo hyvää vauhtia Torakin perässä. Susikin on löytänyt tiensä Rennin matkaan ja yhdessä he jäljittävät Torakia. Sairaus on jo levinnyt kaikkialle metsään. Voiko Torak tosiaankin löytää lääkkeen tarpeeksi ajoissa?

Hylkeiden saarella Torakille paljastuu jotain ihmeellistä hänestä itsestään. Hän omaa nimittäin kyvyn, joka pelottaa häntä. Torakilla on suuri kohtalonsa, joka tulee viemään häntä aina lähemmäs ja lähemmäs vihollisiaan, joiden ansiosta hänen isänsäkin kuoli.

Tämä kirja todella pelottaa minua aina, kun luen sen. Tuo pieni olio, joka Torakia seuraa, saa kylmät väreet kulkemaan selkäpiitäni pitkin vaikka tiedän mitä tulee tapahtumaan. Siinä kirjailija on onnistunut pitä parhaiten. Hän kuvaa pelottavia henkiä ja riivaajia niin todentuntuisesti, että itseänikin alkaa pelottaa. Täytyy vielä mainita, että kirjailija on tehnyt huimasti taustatyötä voidakseen kirjoittaa teostaan. Aluksi hänen on tutustuttava kuudentuhannen vuoden takaiseen elämään ja eläimistöön. Hän hankkii paljon tietoa susista voidakseen luoda Sudesta mahdollisimman tidellisen. Lisäksi hän on tutkinut kansojen perinteitä uhrata hengille ja suojelioille. Kiitän nyt erityisen lukunautinnon lisäksi hienosta panostuksesta kirjan tekemiseen!

Kirjan tiedot:
Kirjan nimi: Henkivaeltaja
Englanninkielinen alkuteos: Spirit Walker
Kirjoittaja: Michelle Paver
Kustantaja: Tammi
ISBN: 978-951-31-3523-2
Ilmestymisvuosi (alkuperäinen teos): 2005
Ilmestymisvuosi (suomennettu teos): 2007
Sivumäärä: 320

 

Suden veli

Takakansi:

Matka metsän pimentoihin, tuhansien vuosien taa.

 

Torak on elänyt kaksitoista kesää kahdestaan isänsä kanssa Metsässä, kaukana omasta klaanistaan ja muista ihmisistä. Äkkiarvaamatta kaikki muuttuu, kun Ison kimppuun hyökkää valtava, silmitöntä tuhoa tekevä karhu. Torak jää yksin.
     Karhun raatelema Iso kertoo Torakille ennen lähtöään kuolonmatkalle, että karhu on pahan hengen riivaama ja väkevä kuin mikä. Torakin on tehtävä kaikkensa, niin Iso vannottaa, jotta Metsä ja sen klaanit pelastuisivat vimmaisen karhun kourista.
     Torak on epätoivoinen, kunnes hän löytää orvon suden poikasen, josta tulee hänen tosi ystävänsä ja nokkela oppaansa. Parivaljakon yhteinen määränpää on salaperäinen, valloittamaton Maailmanhengen vuori -mutta matka sinne käy läpi hurjien vaarojen, ansojen ja arvoitusten.

Suden veli vie lukijansa yli kuudentuhannen vuoden takaiseen esihistorialliseen aikaan ja luonnonhenkien hallitsemaan maagiseen maailmaan. Se aloittaa kuusiosaisen sarjan nimeltä Muinainen pimeys.
 

Muistan, että tämä oli yksi ensimmäisistä kunnon kirjoista, joita aloin lukea, kun opin kunnolla lukemaan. Juuri tämän ensimmäisen osan olen lukenut tähän mennessä jo neljä kertaa, enkä koskaan kyllästy sen jännittävään juoneen. Itse olen aina ihaillut kirjan sujuvaa kerrontaa ja laajaa tietämystä sen aikaisten ihmisten elämästä. Olen aina ihmetellyt kirjan hahmojen taitoa nähdä Metsä sekä eläimet tavalla jota emme osaa kuvitella.

Nuori, vasta kaksitoista kesää elänyt Torak joutuu suuren haasteen eteen: hänen on pelastettava koko metsä. Tuntuu mahdottomalta taistella jotakin sellaista vastaan, jollaista ei ole osannut kuvitella todeksi edes villeimmissä ja pelottavimmissa unissakaan. Kaikkien kohtalo lepää nyt kuitenkin Torakin harteilla, mutta hän ei onneksi ole yksin. Hän saa nimittäin avukseen Suden ja heidän kahden välille syntyy vahva side. Torak saa myös apua Renniltä, tytöltä joka vastoin klaaninsa tahtoa auttoi Torakia, jonka klaani oli vanginnut  erään ennustuksen nojalla.

Torak, Renn ja Susi taittavat matkaa läpi vaarojen hurjistunut karhu kintereillään. He noudattavat vanhan ennustuksen viestiä, jonka mukaan Maailmanhengen vuorelle mentäessä, on mukanansa tuotava kolme erityistä kiteytymää, joiden löytäminen on hankalaakin hankalampaa. Yhdessä he silti löytävät keinot selvitä, vaikka itse kuolema seuraa perässä.

Kirjoittaja kuvaa niin onnistuneesti Metsää, että melkein itse tuntee kävelevänsä keskellä tuota mahtavaa luontoa. Se muistuttaa jollain tavalla Suomen metsiä vaikka harppaisimmekin kuusituhatta vuotta taaksepäin. Tämä tarina on uskollinen ystävyyden ja luottamuksen vahvoihin voimiin. Lopuksi vielä nostaisin hattua kirjan sisäkansissa oleviin, taitavasti piirrettyihin karttoihin, jotka omalla osallaan avittavat tarinaa.

Kirjan tiedot:
Kirjan nimi: Suden veli
Englanninkielinen alkuteos: Wolf Brother
Kirjoittaja: Michelle Paver
Kustantaja: Tammi
ISBN-10: 951-31-3522-5
ISBN-13: 978-951-31-3522-5
Ilmestymisvuosi (alkuperäinen teos): 2004
Ilmestymisvuosi (suomennettu teos): 2006
Sivumäärä: 256

 

Harmaata valoa

Takakansi:

"Oletko koskaan miettinyt,

minkä arvoinen on ihmishenki?

Tuona aamuna veljeni henki oli taskukellon arvoinen."

 

14. kesäkuuta 1941 Neuvostoliiton salainen poliisi jyskyttää ovelle ja antaa kaksikymmentä minuuttia aikaa pakata. Taidekoulusta haaveillut 15-vuotias liettualainen Lina, hänen pikkuveljensä Jonas ja äitinsä Jelena pakotetaan yötä vasten junaan kohti tuntematonta määränpäätä. Tärkeintä on pysytellä yhdessä, sillä perheen toisaalla vangittu isä on jo matkalla kuolemanleirille.

     Viikkojen nöyryyttävä ja uuvuttava matka jatkuu Uralvuorten halki aina kaukaisen Siperian tundrille. Elämä työleirillä on epäinhimillisen raskasta, mutta Lina ja hänen kohtalotoverinsa taistelevat säilyttääkseen paitsi henkensä ja järkensä myös arvokkuutensa rippeet. Hiljaisina hetkinä Lina takertuu ruostuneisiin unelmiinsa ja taltioi näkemäänsä salaa voidakseen jonain päivänä kertoa tuhansien karkotettujen tarinan.
 

 En muista, milloin viimeksi olisin itkenyt näin paljon lukiessani jotakin kirjaa. Tuskin koskaan. Oli hurjan koskettavaa lukea tarinaa, joka loppujen lopuksi kuitenkin perustuu kirjailijan isosedän perheen vaiheisiin Baltian neuvostomiehityksen aikana. Kuvitella, että kaikki ne kirjan kauheudet olivat totta siihen aikaan, ja joku todella joutui elämään ja kuolemaan kärsiessään tuomiota, jota ei ollut ansainnut.

Linankin perhe pakotetaan matkaan ja kurjat olot alkavat heti. He joutuvat viettämään suurimman osan ajastaan hyvin pienessä ja epähygieenisessä junavaunussa, syöden vain harmaata ja laihaa velliä, joka hyvällä onnella riittää pitämään heidät elossa. Vartijat ovat julmia ja kohtelevat vankejaan sen mukaisesti. Armoa ei anneta. Jopa äidit, jotka saavat surukohtauksen lapsensa kuollessa, ammutaan kuoliaaksi.

Tämä tarina on todellista selviytymistä. On pakko voida uskoa parempaan tulevaisuuteen vaikka kaikki tuttu murenisi ympärillä. Pitää ymmärtää ne lait, jotka ovat silloin voimassa. Pitää taistella vastaan ja varoa samalla, ettei joudu vastaamaan mielipiteistään hengellään. Tarinassa jouduttiin taistelemaan niin tauteja kuin ihmisiäkin vastaan ja yhteistyö on voimaa silloin. Sellaisessa taistelussa luovuttajien ja taistelijoiden ero on vahva.

Jos haluaa lukea jotakin tunnerikasta, niin tämä kirja on mainio valinta. Vaikka se oli surullinen, löytyi myös iloa ja rakkautta, joka on ylläpitävä voima jokapäiväisessäkin elämässä. Kirjailijalla oli paljon sanottavaa ja hän sai sen sanotuksi.

Kirjan tiedot:
Kirjan nimi: Harmaata valoa
Englanninkielinen alkuteos: Between Shades of Gray
Kirjoittaja: Ruta  Sepetys
Kustantaja: WSOY
ISBN: 978-951-0-37239-5
Ilmestymisvuosi (alkuperäinen teos): 2011
Ilmestymisvuosi (suomennettu teos): 2011
Sivumäärä: 354

Jäljellä

Esittelyteksti:

Emmi Aalto on 15-vuotias tyttö, josta tuntuu, ettei hän ole mitään. Koulussa hän ei ole löytänyt omaa lahjakkuusaluettaan, vaan on yhä pelkkä Potentiaali. Kotona perhe ei tunnu huomaavan häntä. Ystäviä hänellä ei ole  koskaan ollutkaan. Emmi päättää karata, jotta hänestä tulisi edes tyttö, joka katosi. Mutta kun hän palaa karkumatkaltaan, kotona ei ole ketään. Eikä naapuritaloissa. Eikä koko kaupungissa. Kaikki ihmiset ovat kadonneet, vai ovatko?
 

Miltä tuntuisi, jos maailmassa ei olisi ketään mutta kuin vain sinä? Aluksi se saattaisi olla uskomatonta ja koko asia olisi kuin unta. Vähitellen totuus iskeytyy tajuntaan: täällä ei ole enää ketään. Päivät alkaisivat seurata toisiaan. Olisit vain sinä omine ajatuksinesi ja koko muu maailma vain ympäröisi sinua, hiljaisena ja  yksinäisenä.

Emmi palaa karkumatkaltaan ja kummastuu, kun ketään ei tosiaankaan näy missään. Puhelimet vain rätisevät aavemaista ääntään eivätkä televisiot saati radiot toimi. Missään ei näy merkkiäkään muista. Emmi pohtii tilanetta ja yrittäää pelkonsa keskellä tajuta edes jotakin. Onko koko alue evakoitu? Miksei kukaan tule hakemaan minua? Emmi on yksin ajatustensa kanssa. Hän yrittää antaa merkin itsestään, mutta kukaan ei tunnu huomaavan sitä.

Lopulta jo hiukan sekava Emmi tapaa toisen  ihmsen, Onervan. Yhdessä he yrittävät löytää vastusta tähän omituiseen mysteeriin, joka pitää heitä otteessaan. Kerrankin Emmillä on joku, joka voisi olla hänen ystävänsä. Onerva ei piittaa Emmin Potentiaalin osasta. He jakavat muistonsa keskenään ja yrittävät selvittää asiaa mahdollisimman hyvin. Emmi on varma, että heräsi silloin kun ihmisiä ei enää ollut missään. Onervakin muistaa heränneensä, mutta hän ei usko, että koko kaupunki on evekoitu. Onervalla on oma teoriansa, joka hiukan kauhistuttaa Emmiä.

Jonkin ajan kuluttua tytöt tapaavat omituisen Atron, joka on kierrellyt ympäriinsä etsien muita ihmisiä. He lyöttäytyvät yhteen ja päättävät, mitä suraavaksi tekevät. Yhdessä he löytävät lisää ihmisiä, mutta kukaan ei tiedä varmasti, mitä heillle on tapahtunut. Kaikki esittävät omia teorioitaan, mutta luulo ei ole tiedon väärti. Kaiken lisäksi Emmi saa omituisia viestejä, jotka viittaavat satuihin, joista Emmi niin kovasti pitää. Joku siis pystyy lähettämään viestejä Emmille. Kuka niin tekee ja miksi?

Jännittävä tarina ei selviä vielä kirjan ensimmäisessä osassa vaan jää kesken. Toinen osa selittänee enemmän siitä, mitä tapahtui. Kirja oli kuitenkin jännittävästi kirjoitettu ja vaihtoehtoja tapahtumien syyksi on monia. Kirja käsittelee myös tärkeää aihetta, nimittäin yksinäisyyttä. Emmi on niin yksinäinen, että valmis tekemään mitä tahansa, jotta hänet huomattaisiin. Se on surullista ja kirjailija on mielestäni kuvannut hyvin Emmin tunteita.

Olisi luultavasti pelottavaa yhtäkkiä huomata olevansa ainut ihminen koko kaupungissa. Kun missään ei olisi ketään, olisit vain omien ajatustesi parissa päivästä ja yöstä toiseen. Kaipaisit perhettäsi ja pelkäisit itsesi ja heidän puolestaan sillä et tietäisi, kuka on kaiken takana. Mielikuvituksesi saisi vallan ja alkaisit jonkun ajan päästä luultavasti hourailla ja nähdä olemattomia. Yöllä varjot loisivat kammottavia näkyjä ja päivällä kaupunki huutaisi tyhjyyttään. Se jos mikä olisi pelottavaa.

Jää seiraavan osan myötä nähtäväksi, mihin seikkailu Emmin vie. Arvailuja on monia, mutta vain yksi on totta.

Kirjan tiedot:
Kirjan nimi: Jäljellä
Kirjoittaja: Salla Simukka
Kustantaja: Tammi
ISBN: 978-951-31-6575-8
Ilmestymisvuosi: 2012
Sivumäärä:221