Sininen kuu

Takakansi:

Damen on minun suojamuurini. 

Minun täydellinen toinen puoliskoni.

 

Ever on alkanut päästä sisälle Damenin kiehtovaan maailmaan, jyvälle kuolemattomuuden ihmeellisestä olemuksesta ja löytämään uudet uskomattomat voimansa. Mutta yhtäkkiä Damenin käytös saa todella omituisia piirteitä ja hänen maagiset voimansa alkavat traagisesti hiipua. Ever etsii vastausta Valonmaasta, ulottuvuudesta elämän ja kuoleman välillä, ja hänelle paljastuu asioita Damenin pitkästä synkästä historiasta. Myös ajan olemuksen salaisuus paljastuu Everille. Sinosen kuun aikaan hän voi palata ajassa taaksepäin ja pelastaa perheensä. Tai hän voi pelastaa päivä päivältä heikkenevän Damenin. Molempiin hän ei kykene - on tehtävä valinta.
 

Ever kummastuu Damenin yhtäkkiä hyvin oudoksi muuttunutta käytöstä. Hänen rakkaansa, oikea sielunkumppaninsa, ei vaikuta enää lainkaan sellaiselta kuin ennen. Damen on muuttunut tavanomaiseksi, ikäisekseen tyypilliseksi kundiksi, jonka itsekeskeinen olemus on kaukana siitä ihanasta Damenista, jonka Ever tunsi. Kaikkein pahinta on, ettei Damen osoita enää minkäänlaista kiinnostusta Everiin. Kaikki suuri rakkaus on pyyhkiytynyt pois Damenin  katseesta. Ever kuitenkin ymmärtää, että syypää on kouluun saapunut uusi poika, jota Ever ei voinut sietää ensinäkemisestä asti.

Kaikki tuntuu olevan täysin sekasin. Ever joutuu koulussa suureen haukkumisen ja syrjimisen kohteeksi. Hän ei enää voi puhua siskonsa kanssa, joka lopulta lähti kokonaan sinne, minen kuolleet lähtevät. Tädilleen Ever ei voi puhua. Ei tämä kuitenkaan voisi auttaa tässä salaperäisessä asiassa. Jopa Everin kaverit ovat muuttuneet samalla tavoin kuin Damen ja se kaikki on uuden tulokkaan syytä. Ever yrittää selvittää, mikä tyypin motiivi on. Kaikki on kuitenkin vaikeaa yksin ja siksi Ever päättää uskoutua Aavalle, sevänäkijälle, jonka Ever tapasi tätinsä halloween juhlissa. Onko Aava kuitenkaan salaisuuden arvoinen? Kehen Ever oikein voi luottaa tässä tilanteessa?

Täytyy sanoa, että tämä kirja jos mikä herätti erikoisen tunteen. Ennen olen kyllä nauranut ja itkenyt eri kirjojen tapahtumien vuoksi, mutta tämä kirja sai minut ahdistumaan. Everin ahdinko ja epätoivo oli niin, niin, niin (en löydä oikeaa sanaa...)tarttuvasti kirjoitettua että aloin itsekin olla ahdistunut. Oli aika outoa. Kirja itsessään oli toi lisää syvyyttä edeltäjäänsä ja jatkoi hienosti tarinaa.


Kirjan tiedot:
Kirjan nimi: Sininen kuu
Englanninkielinen alkuteos: Blue Moon
Kirjoittaja: Alyson Noel
Kustantaja: Otava
ISBN: 978-951-1-24987-0
Ilmestymisvuosi (alkuperäinen teos): 2009
Ilmestymisvuosi (suomennettu teos): 2011
Sivumäärä: 318

 

Punaiset tulppaanit

Takakansi:

Tapa, jolla hän suuteli minua, oli toisesta maailmasta. Jotain niin täydellistä ja ylivertaista kokee vain kerran elämässään.

 

Ever on menettänyt kaiken, perheensäkin, mutta saanut mystisen kyvyn: hän kuulee ihmisten ajatukset, näkee heidän auransa ja aistii heidän elämäntarinansa pelkästä kosketuksesta. Kyky sulkee tytön yksinäisyyteen. Tai niin hän luulee, kunnes kouluun ilmestyy Damen, jonka ajatuksia ja auraa Ever ei yllättäen pysty näkemään. Komea, salaperäinen poika vetää Everiä vastuttamattomasti puoleensa, pois kaliornialaisesta high school -elämästä ja yhä syvemmälle mukaansa toiseen todellisuuteen: mysteerien ja taikuuden kiehtovaan maailmaan, missä mikään ei näytä olevan ei näytä olevan mahdotonta. Mutta kuka tai mikä Damen oikeastaan on?
 

Ever menetti hiljalleen perheensä onnettomuudessa. Itse hän kävi niin lähellä kuolemaa, että jotakin tarttui hänen mukaansa. Ever nimittäin pystyy aistimaan ihmisten ajatuksia ja auroja. Kiinnostavalta kuulostava kyky ei ole Everistä lainkaan hieno taikka  upea asia. Ainoa kyvyn tuoma etu on se, että Ever pystyy näkemään yhä maan päällä vaeltavan kuolleen siskonsa haamun. Everin on kuitenkin pakko ymmärtää yksi kysymys: Kuuluuko Riley- siskon yhä olla maan päällä?

Ever saa tavallisuudesta poikkeavaa ajateltavaa, kun ihmeellisen salaperäinen Damen ilmestyy kouluun. Ever kummastuu ymmärtäessään, ettei pysty  näkemään tulokkaan auraa saati kurkistamaan tämän ajatuksiin. Sellaista on tapahtunut vain kuolleiden kohdalla, eikä Damen vaikuta kuolleelta sen enempää kuin tavalliseltakaan.

Jännittävä ja kiehtova kirja vetää mukaansa. Aiheena aurat ja ajatusten lukeminen onkin hyvin kiinnostava ja kirjailija on onnistuneesti kirjoittanut menevää tarinaa. Eipä tästäkään romantiikkaa ja rakkautta puuttunut. Itse luin kirjan jo toistamiseen ja se oli yhtä kiinnostava, jännittävä ja ihana kuin edelliselläkin kerralla.Mitään ei puuttunut: kaikki oli niin mystistä ja kummallista, mutta samaan aikaan myös surulliset muistot kertoivat Everin elämäntarinaa. En varmasti koskaan lakkaa ihmettelemästä kirjailijoiden taitoa tehdä tarinoistaan niin täysin mahtavia. Monesti sitä vain uppoutuu tarinaan, joka kuljettaa eteenpäin ja saa tuntemaan surua, iloa, vihaa tai mitä ikinä niiden tarkoitus onkaan saada lukija tuntemaan.

Kirjan tidot:
Kirjan nimi: Punaiset tulppaanit
Englanninkielinen alkuteos: EVERMORE
Kirjoittaja: Alyson Noel
Kustantaja: Otava
ISBN: 978-951-1-24985-6
Ilmestymisvuosi (alkuperäinen teos): 2009
Ilmestymisvuosi (suomennetty teos): 2011
Sivumäärä: 335

 

Me kolme ja jengi, Olimme kuin veljet, Taistelukala

Takakansi:

Väkivaltaa, huumeita, pelkoa, vihaa

-mutta myös lujaa ystävyyttä ja

kovuuden alla piilevää hellyyttä

 

S. E. Hintonin rajujen jengikuvausten

nuoret hurjapäät ovat jääneet aina toisiksi.

He tuntevat systeemit: kun opettelee kovanaamaksi,

mikään ei pysty satuttamaan.
 

Ihastuin S. E. Hintonin kirjoitustyyliin lukiessani hänen Vampyyrin palvelija -teostaan. Siksi en epäröinyt hetkeäkään löytäessäni kirjastosta tämän teoksen. Näissä kolmessa tarinassa oli kaikissa paljon sanottavaa. Ne kyllä kertoivat paljon jengitappeluista sun muista, mutta jokaisella niistä oli jotain sanottavaa. Ne kertoivat millaista siihen aikaan eläneiden vähäosaisten nuorten elämä saattoi olla. Ja minä kuvailisin näitä kaikkia kolmea kirjaa loppujen lopuksi aika herkiksi. Itseni ne ainakin saivat itkun partaalle.

Kaikissa kolmessa teoksessa päähenkilönä on poika, joka elää elämäänsä ystävien, vihollisten ja koko maailman joukossa. Ja he ovat oppineet, että jos haluaa pärjätä, niin pitää olla kova kasvo. Tappelusta ei kieltäydytä. Maine on pakko säilyttää, vaikkei aina huvittaisi ryhtyä tappeluun, jonka lopputulos ei ole nätti.

Hyvin kiinotoisaa on myös lukea ajasta, jolloin en ole itse elänyt. Kaikki kolme kirjaa on julkaistu ennen syntymääni, joten en itse ole ollut täällä silloin, kun kirjat ovat ilmestyneet. Siksi kirjat ovat niin tärkeitä: kirjoissa välitetään mahtavien tarinoiden lisäksi tietoa menneistä ajoista. Ne ovat kuin aikamatkoja ja niiden kuvausten avulla voi eläytyä hetkeen, ymmärtää silloista maailmaa.

Itse ihan todella paljon pidin näistä tarinoista. Niissä oli sitä jotakin.


Kirjan tiedot:
Kirjan nimi: Me kolme ja jengi, Olimme kuin veljet, Taistelukala
Englanninkielinen alkuteos: The Outsiders (1967)
                                              That Was Then, This Is Now (1971)
                                              Rumble Fish (1975)
Kustantaja: Otava
ISBN: 951-1-14298-4
Ilmestymisvuosi: 1996
Sivumäärä: 399

Tilastollinen todennäköisyys kohdata se ainoa oikea

Takakansi:

"Mitä sinä oikeasti tutkit?"
Oliver nojautui taaksepäin ja katsoo Hadleya.
"Ensi silmäyksellä rakastumisen tilastollista todennäköisyyttä."

Seitsemäntoistavuotiaan Hadleyn vanhemmat ovat eronneet, ja isä on muuttanut Connecticutin- kodista Englantiin. Kesäloman alussa Hadley joutuu matkustamaan Lontooseen isänsä ja uuden äitipuolensa häihin, vaikka mikään ei ole hänestä vastenmielisempää. 

Sattuman oikusta Hadley tapaa New Yorkin kentällä salaperäisen brittipojan, Oliverin, ja nuoret päätyvät lentokoneessa yllättäen vierekkäisille paikoille. Yli seitsentuntisen lennon aikana Hadley ja Oliver tutustuvat, ja tuntuu kuin he ilmiömäisesti täydentäisivät toisiaan. 

Lentokentän tungoksessa Hadley kuitenkin kadottaa Oliverin. Kiiruhtaessaan kohti vihkikirkkoa Hadleyn mielessa on vain Oliver ja lentokentällä vaihdettu taianomainen suudelma. Hadley ei tiedä edes Oliverin sukunimeä, mutta hänet on pakko löytää.
 

Oi voi, olipa ihanainen tarina! Jännittävä tuo ajatus siitä, että voisi rakastua johonkuhun ensi silmäyksellä, on aika hauska. Sitten päästäänkin siihen kysymykseen, että mitä jos jokin olisi mennyt toisin. Jos Hadley olisikin kirjassa ehtinyt ensimmäiselle lennolleen, jolta hän kuitenkin myöhästyi, olisiko hän silti jollain tavoin kohdannut Oliverin vai ei. Jos, jos ja jos. Tälläisellä ajattelulla ei pitkälle pötki, mutta sitä aina välillä kiva vähän jossitellakin. Olipa kohtalolla sormensa pelissä tahi ei, niin silti Oliver ja Hadley rakastuivat toisiinsa.

Hadley ajattelee, että lentokentällä ja lentokoneessa tavataan ihmisiä, joiden kanssa puhutaan ja joille kerrotaan salaisuuksia, mutta matkan jälkeen heitä ei enää ikinä nähdä. Oliveria Hadley ei kuitenkaan halua menettää. Poika tuntuu ymmärtävän Hadleyta ja saa Hadleyn jopa unohtamaan kammonsa lentokeeseen, paikkaan, josta ei voi paeta, sillä sitä ympäröi vain valtaisa taivas. Siksi Hadley yrittä kaikkensa löytääkseen Oliverin uudelleen Lontoosta sen jälkeen, kun he kadottivat toisensa lentokentällä.

Tarina oli ihana. Hadleyn ihmismäärien kammo ja isäsuhde oli hienosti kuvattu. Tykkään aina, kun kirjoissa on tälläisiä asioita, jotka pistävät miettimään. Kun tälläisen kirjan näkee esimerkiksi kirjastossa, niin on vaikea olla katsomatta, että mitä se oikein sisältää.

Kirjan tiedot:
Kirjan nimi: Tilastollinen todennäköisyys kohdata se ainoa oikea
Englanninkielinen alkuteos: The Statistical Probability of Love at First Sight
Kirjoittaja: Jennifer E. Smith
Kustantaja: Otava
ISBN: 978-951-1-25687-8
Ilmestymisvuosi (alkuperäinen teos): 2012
Ilmestymisvuosi (suomennettu teos): 2012
Sivumäärä: 203

Verenvahti

Takakansi:

Koko elämäni ajan huoneeni ikkunan alla oli muhinut salaisuus. Tiesin, että minun olisi pitänyt luoda kirouksen karkottava loitsu, muuttaa ruusut tuhkaksi ja sirotella ne tuuleen ja jokeen.
Niin Arthur käski minun tehdä.
Mutta minä valitsin toisin.

Veritaiat ovat Mab Prowdille toinen luonto: väkevät taiat, joilla voisi hallita koko maailmaa - valtava voima, jota olisi helppo käyttää väärin. Mabin äiti teki niin. Mab itse haluaa vain pitää taian elävänä ja vartioida sen salaisuuksia, purkaa kirouksia ja puhdistaa.

Eräänä aamuna Mab tapaa Willin, joka yrittää karkottaa omia henkilökohtaisia aaveitaan. Ja äkkiä valloillaan ovat vaaralliset voimat - voimat, joista kukaan ei kertonut Mabille.
 

Oi, tämä oli oikein hyvä teos, eikä todellakaan jäänyt edeltäjänsä varjoon. Tässä riitti vauhtia ja vaarallisia tilanteita ja erikoiset ja joskin myös pelottavat taiat toivat tarinan aivan omalle tasolleen. Tunteellinen teos selitti nykyisyyttä menneisyydellä ja kirjailija on onnistunut luomaan oman kauniin maailman näille veritaioille, joilla on mahdollista tehdä niin hyviä kuin pahojakin asioita.

Mab yrittää tehdä mahdollisimman paljon hyvää taikojensa avulla, mutta onnistuu myös siinä samassa vapauttamaan kirouksen, jonka olisi pitänyt pysyä vankilassaan. Aluksi tekonsa laajuus ei edes avaudu Mabille, mutta kun Will-niminen poika pysäyttää Mabin vahingossa vapauttaman kirouksen, Mab tulee huomaamaan, että Will joutuu kärsimään. Mab yrittää kaikin keinoin tehdä jotain asialle ja hoitaa samalla muut työnsä. Se ei ole helppoa, mutta Mab ei lakkaa yrittämästä.

Tykkäsin paljon siitä, että menneisyys oli myös tuotu mukaan tarinaan. Se luo aivan omanlaista näkökulmaa asioihin. Ihmisen erehtyväisyys tuli myös hyvin esille: Mabin piti tuhota ruusut, joissa kirous lepäsi, mutta hän oli liian utelias ja halukas tietämään, mitä ruusujen kätköissä piilotteli. Sitten oli vielä Willin ongelma. Will ei nimittäin halunnut uraa, johon hänen oletettiin ryhtyvän. Will yritti kertoa oman mielipiteensä perheelleen, vaikkei se ollut heille se, mitä he olivat kuvitelleet. On hyvä käsitellä näitä asioita.

Kirjan tiedot:
Kirjan nimi: Verenvahti
Englanninkielinen alkuteos: The Blood Keeper
Kirjoittaja: Tessa Gratton
Kustantaja: WSOY
ISBN: 978-951-0-39223-2
Ilmestymisvuosi (suomennettu teos):  2012
Sivumäärä: 387

 

Kodittomien kaupunki

Takakansi:

Lilja on 15-vuotias. Kun hän syntyi vuonna 2035, hänen perheensä joutui muuttamaan pois Helsingistä. Helsinki, kuten suurin osa maapalloa on peittynyt veden alle: kaikki kantasuomalaiset asustavat turvatuissa, aidatuissa ja hyvissä oloissa Keski-Suomessa, veden ulottumattomissa. Lilja saa selville, että hänen tätinään  pitämänsä nainen- joka jäi tulvehtivaan Helsinkiin- onkin hänen oikea äitinsä. Lilja päättää karata kotoa ja etsiä naisen.

Mutta entinen pääkaupunki on muuttunut suurilta osin vedenalaiseksi kaupungiksi, jonka ovat asuttaneet vedennousun  kodittomiksi jättämät ihmiset ympäri maailmaa. Helsinki, tai oikeastaan Halsingih, on tätä nykyä intialaisten ja kiinalaisten kansoittama vesikaupunki, jonne Lilja matkustaa sattumalta tapaamiensa intialaisveljesten mukana. Veljekset antavat Liljan pikkusiskonsa Manjun hoiviin. Lilja ja Manju ystävystyvät, mutta elämä Halsingihissa ei ole helppoa, eikä äidin löytäminen ole ainoa ongelma, johon tytön törmäävät.

 

Kiinnostava kirja kertoi jännittävllä tavalla tulevaissudesta. Nuoren tytön halu löytää oikea äitinsä vesikaupungista, johdatti tarinaa hienosti eteenpäin. Sääli vain, ettei Lilja löytänyt sellaista äitiä kuin halusi, mutta lopulta hän ymmärtää, että kasvattivanhempansa olivat koko ajan hänen oikeat vanhempansa. Oli myös hauskaa, että Lilja puhui paljon englantia uusien ystäviensä kanssa joita hän tapasi Helsinkiin päästyään.

Hienoa oli se, että Helsingissä elämä jatkui vedennousunkin jälkeen. Kirjaa lukiessani pääsin myös kurkistamaan hiukan sisälle kiinalaiseen ja eteenkin intialaiseen kulttuuriin, jossa varsinkin uskonto on hyvin keskeisessä asemassa.

Kirja ei ollut aivan sellainen kuin odotin, mutta se ei lainkaan haitannut. Oli jänniä tilanteita ja ongelmia, mutta onneksi ratkaisu löytyi. Kirjassa oli myös kaikenlaista rakkautta: oli ystävien välistä ymmärrystä ja rakkautta, perheen rakkautta ja välittämistä ja sitten oli tietenkin ihastumisrakkautta Liljan ja Manjun kohdalla. Kaiken kaikkiaan oikein hieno teos!


  Kirjan tiedot:
Kirjan nimi: Kodittomien kaupunki
Alkuteos: De hemlösas stad
Kirjoittaja: Annika Luther
Kustantaja: Teos & Söderströms
ISBN: 978-951-851-404-9
Ilmestymisvuosi (alkuperäinen teos): 2011
Ilmestymisvuosi (suomennettu teos): 2011
Sivumäärä: 237

Karikko

Takakansi:

Oletetaan että toinen teistä nyt kuitenkin putoaa sen katon läpi ne kymmenen metriä alhaalla odottavalle asfaltille eikä häntä enää ole. Tähdet eivät silti sammu eivätkä kaupungit luhistu. Ihmiset jatkavat koneiston tavoin pyörimistä. Sen yön jälkeen, niin voidaan sanoa, et halua tulla ulos pimeästä. Sen yön jälkeen sinun täytyy päästäksesi pimeästä kertoa siitä tarina. 

Karikko on tarina perheestä, joka ajaa leirintäalueelle ja juuttuu sinne kuin karille. Se on kertomus nuoruudesta, elämän rajallisuudesta ja kaiken tukahduttavasta surusta. Tragedian keskelle joutunut nuori Mitja etsii äitinsä ja veljensä kanssa uusia maamerkkejä kaukaa kotoa. Päämäärätttömästi vaeltava kolmikko luulee päätyvänsä Lands End- leirintäalueelle sattumalta. Mutta kun Mitja törmää rannalla villien rantapoikien yhteisöön ja kiehtovimpaan tapaamaansa tyttöön, hänen roolinsa seikkailussa tuntuu valmiiksi käsikirjoitetulta. Mysteeri avautuu mestarillisesti kerros kerrokselta.
 

Tässä kirjassa oli niin paljon kaikkea. Se oli huima kertomus ja pidin erityisesti siitä, ettei kaikki ollut aluksi alkuunkaan sitä miltä näytti. Mutta kerrotaanpa nyt, miltä se aluksi sitten näytti:

Mitjaa on kohdannut kauhea onnettomuus: hänen ystävänsä kuoli pudotessaan kymmenisen metriä päin kovaa asfaltia. Koko muisto on sumuinen ja epätarkka Mitjalle. Hän kuitenkin lähtee perhennsä, veljensä ja äitinsä, kanssa lomamatkalle. Isä ei kuitenkaan ota osaa matkaan. Aina hänellä on jotain estettä. Mitja päätyy omille teilleen äidin touhutessa lomapaikalla ja hiljaisen veljen oleskellessa omissa oloissaan.

 Mitja tapaa erikoisen tytön, johon hän ihastuu sekä joukon poikia, joiden mukaan hän pääsee. Kaikki on varsin outuoa. Muilla pojilla sekä tytöllä on meneillään jokin kummallinen riidantapainen. Kaiken lisäksi pojat asustavat rannalla omassa paikassaan, eikä kukaan mainitse halaistua sanaakaan perheestään tai aikaisemmasta elämästään. Mitja yrittää selvittää aisioita samalla kun hänen veljensä muuttuu erilaiseksi kuin ennen. Lopulta Mitjalle selviää tytön salaisuus ja poikien entinen elämä.

 Aluksi kiinnostuin kirjasta heti jo kannen vuoksi. Se enteili jotakin jännittävää ja syvällistä kertomusta. Lukiessani tarkemmin selostusta kirjailijasta sekä hänen aikaisemmistaan kirjoista, tylsistyin. Ajattelin: Ei kai tämäkin ole taas sellainen "me aikuiset kirjailijat kirjoitetaan nuorten ongelmista..angst, angst ja angst". Kaikesta huolimatta kuitenkin aloitin kirjan lukemisen ja onnekseni huomasin, ettei tylsistymiselleni olisi ollut pienintäkään aihetta. Kirja oli valtavan tunteikas ja syvällinen. Se on tällä erää yksi parhaimmista lukemistani kirjoista. Kiitos siitä!

Kirjan tiedot:
Kirjan nimi: Karikko
Kirjoittaja: Seita  Vuorela
Kustantaja: WSOY
ISBN: 978-951-0-38640-8
Ilmestymisvuosi: 2012
Sivumäärä: 357