Yliluonnollisesti

Takakansi:

Evie on vihdoinkin saanut sen tavallisen elämän, josta hän on haaveillut. Järkytyksekseen hän kuitenkin huomaa, että tavallinen elämä voi olla- ja usein onkin-aika tylsää.
 

Juuri kun Evie alkaa kaivata aikoja Kansainvälisen paranormaalien hallintaviraston leivissä, hän saa mahdollisuuden palata töihin.
 

Vaan kun yksi tehtävä toisensa jälkeen epäonnistuu, Evie alkaa epäillä koko touhun järkevyyttä. Kun kaiken lisäksi Evien ex-poikaystävä Reth ilmestyy paikalle kertomaan järisyttäviä paljastuksia Evien menneisyydestä, Evielle valkenee, että alkamassa on taistelu, joka saattaa syöstä koko maailman kaokseen.
 

Ja taistelun kohteena on Evie itse.
 

Tämä kirjahan on siis oikein onnistunut jatko-osa ensimmäiselle kirjalle, Paranormaali. Kirjailija on saanut pala palalta koottua kokoon hyvän kirjan, joka ei jää edeltäjänsä varjoon. Alussa annettiin ymmärtää, että pahinta oli Evien menneisyys sen kaikkine saloineen, mutta nyt on tapahtumassa jotakin suurempaa.

Evie on siis vihdoinkin vapaa käymään koulua ja olemaan normaali. Elämä rullaa tasaista vauhtia ja mikään ei ole mitenkään ihmeellistä, ellei lukuun lasketa Evien nykyistä työpaikkaa hänen poikaystävänsä isän kuppilassa, jossa kaikki työntekijät ja asiakkaat ovat paranormaaleja. He ovat kuitenkin ystävällisiä tai niin ystävällisiä ja ihmismäisiä kuinlumousta käyttävä paranormaali voi olla. Kuppilan roskisten tyhjentäminen ja pöytien pyyhkiminen alkaa kuitenkin ärsyttää Evietä, joka tuntee olonsa liian tavalliseksi.

Kaiken kukkuraksi hänen rakas poikaystävänsä käy toista koulua, vuoden vanhempi kun on. Näin ollen Evie näkee poikaystäväänsä, Lendiä, vain viikonloppuisin.Eviellä on seuranaan vampyyrikämppiksensä Arianna, joka on ihastunut tietokonepelien kiehtovaan maailmaan.

Kieken tylsyyden keskellä Raquel saapuu Evien luokse tarjoamaan töitä KPHV:ssä. Evie haluaisi innokkaasti ryhtyä auttamaan ihmisiä sekä paranormaaleja, mutta Lend ei pidä KPHV:tä kovinkaan suuressa arvossa. KPHV:n keskuksessa on kuitenkin meneillään huonot ajat, kun mikään ei ota onnistuakseen ja Evie päättää autta heitä, kunhan ei joudu vanhingoittamaan viattomia paranormaaleja. Asia pysyy kuitenkin salaisuutena Lendille.

Evie jouttu työskentelemään ympäri maailmaa ja tarvitsee siksi avukseen keijupolut, muttei halua enää ikinä työskennellä keijujen kanssa, joten kuvioihin astuu outo Jack, joka pystyy kulkemaan keijupoluilla vaikka onkin ihminen.

Loppujen lopuksi meneillään on jotakin outoa. Paranormaalit katsovat Evietä oudosti kuin jotakin olisi suunnitteilla ja Evien ex-poikaystävä Reth paljastaa järisyttäviä tietoja Evien menneisyydestä. Kuka on Evien isä  ja onko hän ihminen ollenkaan? Kaiken kukkuraksi paljastuu ettei Jackillakaan ole täysin puhtaat jauhot pussissa.

Pidin paljon jatko-osasta ja tarina meni vain mielenkiintoisammaksi ja jännittävämmäksi, mitä pidemmälle kirja eteni. Haluaisin kuitenkin huomioida erästä asiaa, joka toistuu niin monessa tarinassa. Puhun nyt valheista. Yleensä päähenkilöllä on vierellään tärkeitä ihmisiä, jotka rakastavat ja ovat valmiita suojelemaan ja tukemaan henkilöä mikäli tarve vaatisi. Tämähän tarkoittaa siis luottamusta. Miksi kuitenkin käy niin, että henkilö kokee paremmaksi valehdella tärkeille ystävilleen/ rakkailleen? Syyksi sanotaan, että valhe ja tietämättömyys suojelee tätä tietämätöntä, mutta eikös yleensä käy niin, että juuri nämä valheet aiheuttavat ne pahimmat ongelmat. Tätä asiaa pohdittuani ymmärsin, että se on kuitenkin oiva keino saada tarinaan lisää puhtia ja jännitystä. Onneksi suurin osa valehtelevista henkilöistä parantaa käytöstään ja pystyy luottamaan ihmisiin rehellisyyttä varten.

Itse tarina oli kiinnostavaa luettavaa ja nostan jälleen kerran hattua kaikille kirjailijoille siitä, että heillä on mielikuvitusta ja päätä kirjoittaa tälläisia teoksia. Vaikka kriitikot sanoisivat, ettei nuortenkirjoista mitään maailmanhistotiaan järisyttävää teosta  syntyisi, niin rohkenen silti ylistää näitä tarinoita. Tärkeintä on, että niissä on hienosti rakennettu kertomus johon on lisätty sopivalla suhteella ajatuksia ja ongelmia, jotka ratkaistaan. Niin pitäisi käydä myös oikeassa elämässä.Pyrkiä luomaan oma tarinansa siihen suuntaan kuin haluaa.


Kirjan tiedot:
Kirjan nimi: Yliluonnollisesti
(2. osa)
Englanninkielinen alkuteos: Supernatrually
Kirjoittaja: Kiersten White
Kustantaja: Gummerus
ISBN: 978-951-20-8849-2
Ilmestymisvuosi (alkuperäinen teos): 2011
Ilmestymisvuosi (suomennettu teos): 2012
Sivumäärä: 331

 

 

 

Paranormaali

Takakansi:

Kuusitoistavuotias Evie on aina piänyt itseään ihan tavallisena nuorena -huolimatta siitä, että hän työskentelee Kansainvälisen paranormaalien hallintaviraston leivissä, hänen ex-poikaystävänsä on keiju, hän on kovaa vauhtia retkahtamassa mudonmuuttajaan ja on kenties ainoa ihminen, joka näkee paranormaalien olentojen lumouksen läpi.

Kaiken lisäksi Evie saataa olla muinaisen, kaikkien yliluonnollisten olentojen tuhoa povaavan ennustuksen keskiössä.

 Se siitä normaalista.

Jo heti aluksi kiinnostava kirja vei mukanaan paranormaalien olentojen maailmaan. Näihin kirjoihin ei kyllästy ikinä. Voi  lukea vaikka sata tarinaa vampyyreistä ja aina ne ovat yhtä kiehtovia.

Evie siis asuu KPHV:n ( Kansainvälinen paranormaalien hallintavirasto) keskuksessa, eikä voi niin ollen käydä tavallista lukiota saati edes poistua rakennuksesta muulloin kuin tehtäviinsä. Tehtäviin kuuluu paranormaalien rengastus, jolloin KPHV pystyy seuraamaan rengastetun paranormaalin liikkeitä. Evie tyytyy tehtäväänsä,  mutta on kyllästynyt ainaiseen neljän seinän sisällä oleskeluun. Hän haluaisi elää normaalimmin.

Eviellä ei ole perhettä ja nuorena hän kiersi sijaiskoteja ympäriinsä. Nyt hänellä on paikka, missä elää, mutta hänellä ei ole juurikaan ystäviä, paitsi Lish- merenneito.

Kesken kaiken tavallisuuden, KPHV:n keskukseen ilmestyy täysin tuntematon paranormaali. Evie on ainoa, joka näkee sen lumouksen läpi. Outo paranormaali poika murtautui keskukseen aikeissaan tehdä jotakin, mutta se ei susotunut kertomaan mitään. Evie kuitenkin alkaa viettää aikaa tämän olennon kanssa ja pikku hiljaa heidän välinsä muuttuvat läheisimmiksi ja Evie ihastuu.

Jotakin kummallista on kuitenkin tekeillä. Tavallisesti paranormaaleja on vaikea tappaa, mutta nyt niitä kuolee ennennäkemättömiä määriä. Evie ja KPHV yrittävät selvittää, mitä on tekeillä ja Evielle alkaa selvitä, että hän ei todellakaan ole aivan tavallinen tyttö.

Kirja oli todella hyvin kirjoitettu. Teksti vei koko ajan mukanaan. Mielikuvitusta oli käytetty hienosti paranormaalien olentojen kuvailussa. Jännittävä sekkailu höystettynä rakkaudella.
Ainoa asia joka häiritsi oli se, että Evie ihkutti ainakin alussa vaaleanpunaisesta etälamauttimestaan ja vaaleanpunaisista vaatteista sekä Easton Heights- televisiosarjasta.

Kirjan tiedot:
Kirjan nimi: Paranormaali
Englanninkielinen alkuteos: Paranormalcy
Kirjoittaja: Kiersten White
Kustantaja: Gummerus
ISBN: 978-951-20-8595-8
Ilmestymisvuosi (alkuperäinen teos): 2010
Ilmestymisvuosi (suomennettu teos): 2011
Sivumäärä: 342

Sinun tähtesi, Allstar

Takakansi:

Pitkin Uuden-Australian taivasta kyntää Allstar-satelliitti. me kuuntelimme sen lähetyksiä, nauroimme ja lauloimme sen mukana. Sitten sen todellinen luonto paljastui kaikessa pelottavuudessaan. Mutta minä, Joke ja Miki tiesimme silloin jo liikaa -sen kuka todella tuhosi maailman ja ketkä olivat voittajia, ketkä häviäjiä. Luusuan luontokaupungista oli päästävä pois. Mutta miten, kun ympärillä oli meri ja ydinsodan jälkeenjättämät saastuneet alueet.

Tulevaisuudessa itsekkäät ihmiset vain kuluttivat maailman luontovaroja. Asiasta syttyi kuitenkin sota. Eklogit vastaan kuluttajat. Sodassa ydinaseiden jälkeen maailmassa oli hirveästi saastuneita alueita, mutta annettiin ymmärtää, että eklogit voittivat sodan, ja maan päällä vallitsi tasa-arvo ja rauha. Asian oikea laita alkaa kuitenkin selvitä Joelle, Jokelle ja Mikille. Kaikki ei ole niin kuin suuremmat tahot väittävät.

Joen isoisoisä muistelee vanhuuden päivillään sotaa. Hän alkaa vähitellen muistaa jotakin hyvin tärkeää ja epävarmuus iskee. Oliko isoisoisä sittenkään eklogien puolella? Hän muistelee nyt vasta olleensa sittenkin häviäjien puolella, mutta eklogithan voittivat, vai kuinka? Isoisoisä ehtii kuitenkin kuolla, mutta ymmärtää silti kuolinvuoteellaan asian oikean laidan. Hän ei kuitenkaan ehtinyt kertoa siitä kenellekkään.

Nykyään kaikkialla pitäsi vallita tasa-arvo, mutta niin ei kuitenkaan ole. Salassa kaikilta hallituksen virkailijat kohtelevat arvoasteikossa ylempänä olevia paremmin, mutta sitä ei kerrota kenellekkään. Pojat kuitenkin lähtevät Joken suostuttelemina kielletylle alueelle, jossa väitetään olevan vain saastunutta, pilaantunutta luontoa, mutta yllätyksekseen he huomaavat joutuneensa keskelle salaisuutta. Kielletty alue on huijausta, jottei kukaan tavallinen tallaaja eksyisi sinne.

Esiripun takaa paljastuu aivopesua, tasa-arvottomuutta ja luonnonvarojen tuhlausta. Nyt kun pojat tietävät, heidän on päästävä pois Luusuan kaupungista, mutta minne he menisivät?

Kirjoja joissa puhutaan tulevaisuudesta, on kiinnostava lukea. Niissä esiintyy kiinnostavia kuvitelmia maapallomme ja ihmiskunnan tulevaisuuden suhteen. Tässä kirjassa ajateltiin, että tulevaisuus toisi tullessaan sodan. Toistaako historia itseään? Aina uusia sotia ja lupauksia paremmasta, mutta kuitenkin ajaudutaan vain uusiin sotiin.

Onko aina olemassa niitä, jotka toimivat vain oman etunsa vuoksi? He pitävät yllä näytelmää, joka kertoo tasa-arvosta ja hyvinvoinnista, mutta kaiken sen takana yläarvoiset virkailijat polttavat sikareitaan ja rahaa. Jos joku kenties pyrkisi kurkistamaan sen näytelmän taakse ja ymmärtämään tosiasiat, niin silloin hänet olisi vaiennettava. Hänestä tulisi hiljainen ja kuuliainen kansalainen, koska hänet oltaisiin aivopesty. Ajatuskin on kauhea.

Tämä oli hyvä kirja ja pidin siitä, mutta koko idea alkoi selkeytyä vasta jälkeenpäin. Olin vähän pihalla, kun luin kirjaa, mutta lopussa aloin ymmärtämään, sain kaikki palaset paikoilleen päässäni. Ehkä se johtuu siitä, että kirjan kieli oli hiukan erilaista kuin mihin olen tottunut. Oli teksti silti suurimmaksi osaksi ymmärrettävää ja selkeää.

Itselleni jäi kuitenkin tunne, että olin odottanut jotakin muuta kirjalta. Oli kuin jotakin olisi jäänyt puuttumaan, jokin kohokohta jäisi varjoon, mutta voin silti sanoa, että tämä oli oikein hyvä kirja ja odotuksia voi aina olla, mutta kirjailija itse päätti, millainen tarina tästä kehkeytyi. Arvostan aina kirjailijoiden mielikuvitusta.

Kirjan tiedot:

Kirjan nimi: Sinun tähtesi, Allstar
Kirjoittaja: Jukka Parkkinen
Kustantaja: WSOY
ISBN:951-0-19499-9
Ilmestymisvuosi: 1994
Sivumäärä: 240

Ikuisuus

Takakansi:

Ihmisusisagan  

     jännittävä  

viimeinen osa

Samin ja Gracen tarina alkoi katseesta, metsän ja asutuksen rajasta.  

Molemmilla rintamilla he ovat taistelleet mahdollisuudesta olla yhdessä, vuoroin sutena, vuoroin ihmisenä. Nyt he toivovat näkevänsä toisensa vielä joskus.

Samalla kun Isabel ja Cole käyvät ylpeyden ja anteeksiannon julmaa taistelua, ottaa suden muoto Gracen valtaansa yhä useammin. Hänen ja Samin  lyhyet jälleennäkemiset voisivat olla iloisia. Ne voisivat olla suloisia, mutta niissä on jäähyväisten surullinen tuoksu. 

Kun kylässä julistetaan sota susia vastaan, Grace ei voisi olla metsässä huonompaan aikaan. Hänet on saatava sieltä takaisin.

Ikuisesti.

Ikuisuus on ihmissusi legendaa raikkaasti hyödyntävä saagan päätösosa, joka virtaa kuulaana kohti putouksen lailla yllättävää loppua. 

Trilogian päättävä kirja, Ikuisuus, piti sisällään monenmoista taistelua. Taistelu kohtaloa ja muuttumista vastaan. Taistelu ihmisten ja ihmissusien välillä. Taistelu pitää minuutensa vaikka sutena oleminen kadottaa sen. Taistelu rakkaistaan. Tämä kirja siis todellakin piti sisällään paljon tasitelua, ja ilman sitä kaikki olisivat luovuttajia.

Nyt kun viimein Sam pysyy ihmisenä, on sää sitten kylmä tai ei, joutuu Grace muuttamaan muotoaan ihmisestä sudeksi ja sudesta ihmiseksi. Sam joutuu elämään päiviä ilman Gracea, tietämättä onko tyttö turvassa. Grace taas autuaan tietämättömänä ihmiselämästään, juoksentelee ympäri metsää ja muuttu aina vähän väliä. Samin ja Gracen on vaikea tavata toisiaan kesken Gracen muuttumisten, sillä Grace ehtii muuttua takaisin sudeksi ennen kuin Sam ehtii hänen luokseen.

Gracea pidetään kadonneena ja epäilykset kohdistuvat Samiin. Varsinkin Gracen vanhemmat pitävät Samia syyllisenä tämän vaikean nuoruuden takia. Vaikkei kukaan sano sitä ääneen, silti Sam tietää kaikkien ajattelevan samaa: He uskovat Samin tappaneen Gracen.

Grace pystyy kuitenkin pysymään jo vähän kauemmin ihmishahmossa ja alkaa olla aika kertoa vanhemmille, ettei hätää ole, mutta salaisuutta ei kuitenkaan paljasteta.

Ihmiset ovat jo kauan olleet varuillaan susien takia. Viimeinen pisara on, kun susien raatelema tyttö löydetään metsästä. Alkaa suunnittelu susien tappamisesta ilmasta käsin. Silloin susilla ei ole pienintäkää mahdollisuutta suojautua. On kuitenkin pakko pelastaa ne jollain tavalla ja silloin apua löytyy onneksi myös erään poliisin luota. Yhdessä Sam, Grace ja Cole pyrkivät pelastamaan sudet varmalta kuolemalta.

Koskaan ei ole kivaa, kun henkilö kuolee kirjassa. Jotenkin kirjat vain samaistuttavat lukijan sisälle siihen hetkeen, jossa joku menetetään. Se pistää miettimään. Varsinkin jos menetys tapahtuu niin, että jokin asia jäi selvittämättä. Silloin alkaa pohtia asiaa ja tuntee saman surun kuin kirjan henkilötkin. Samaa voin sanoa iloisista asioista. Yleensä en välty nauramasta jotakin asiaa kirjassa. Hyvät kirjat vaikuttavat tunteisiin ja se on aika mahtava asia. Vainko teksti saa meidät surullisiksi tahi iloisiksi?

Trilogian päätös oli niin hyvä kuin odotinkin. On aina hienoa huomata, että kirjailijat saavat  tehtyä esimerkiksi kolme teosta samasta aiheesta. Millainen mielikuvitus täytyykään löytyä, jotta saa niin pitkän tarinan lopulta niin yksinkertaisesta aiheesta. Hienoa työtä kirjailijalta. Mieleenpainuva tarina.

Kirjan tiedot:
Kirjan nimi: Ikuisuus
Englanninkielinen alkuteos: Forever
Kirjoittaja: Maggie Stiefvater
Kustantaja: WSOY
ISBN: 978-951-0-38203-5
Ilmestymisvuosi (alkuperäinen teos): 2011
Ilmesymisvuosi (suomennettu teos): 2011
Sivumäärä: 442

13 lahjaa

Takakansi:

13-vuotias Tanya on aina nähnyt ympärillään keijuja. Keijujen aiheuttamat selittämättömät sotkut saavat Tanyan äidin lopulta menettämään hermonsa, ja Tanya lähetetään isoäidin kartanoon kesänviettoon.

   Kartanossa Tanya törmää vaarallisiin salaisuuksiin. Vuosikymmeniä aiemmin kartanoa ympäröivässä synkässä metsässä on kadonnut jäljettömiin tyttö, josta Tanyan isoäiti ei halua puhua sanaakaan. Tilanhoitajan Fabian-poika ei saa katoamista mielestään. Hänen isoisänsä oli viimeinen, joka näki tytön elossa, ja on siitä lähtien elänyt epäilyksen varjo yllään. Yhdessä Tanya ja Fabian päättävät ratkaista arvoituksen, mutta edes Fabian ei tiedä Tanyan poikkeuksellisesta kyvystä.

   Eräänä yönä kaikki muuttuu, kun Tanya löytää kartanosta lähtevän salakäytävän. Hän yllättää sieltä salaperäisen tunkeilijan ja saa kuulla, ettei hän ole kykynsä kanssa yksin. Ja lopulta kartanon synkkä menneisyys on vaarassa toistaa itseään...

Kaikki varmasti ovat ainakin joskus kuulleet sanottavan, esimerkiksi elokuvissa tai kirjoissa, että jätin kertomatta totuuden vain oman parhaasi tähden. Eikö juuri silloin käy aina niin, että juuri sen valehtelun takia sattuu jotakin ikävää. Sama kuin aina leffoissa joku huutaa pimeään käytävään: "Kuka siellä" Kuinka usein sitä yleensä saa vastauksen? Onko järkeä paljastaa sijaintinsa kutsumalla hirviötä pimeässä? Onko sen enempää järkeä jättää kertomatta salaisuutta, joka olisi voinut ennaltaehkäistä tulevat tapahtumat?

Tanya ei voi kertoa kenellekkään kyvyistään, sillä kuka häntä ylipäätään uskoisi? Tyttö vain tulisi ja kertoisi näkevänsä keijuja. Silloin hänet toimitettaisiin valkoiseen, pehmustettuun huoneeseen ja kerrottaisiin epävakaasta mielestä. Toisaalta, keijut eivät myöskään anna Tanyan kertoa salaisuuttaan. Jospa joku kuinihmeen kaupalla uskoisikin ja keijut paljastuisivat.

Tanya joutuu kuitenkin isoäitinsä luokse kesänviettoon. Kartanon lähellä oleva metsä on täynnä keijuja ja salaisuuksia. Selvittämisen jano vie nuoret metsään ja se koituu melkein heidän tuhokseen. Onneksi loppujen lopuksi käy hyvin.

Tämän trilogian aloitus oli oikein mukiin menevä ja kiehtova. Jännitystä ja keijuja piisasi, mutta jotakin jäi kuitenkin puuttumaan... Täytyy kuitenkin nostaa hattua hienoille lukujen anfangikirjaimille, jotka kirjailija on itse toteuttanut.


Kirjan tiedot:
Kirjan nimi: 13 lahjaa
Alkuteos:  The Thirteen Treasures
Kirjoittaja: Michelle Harrison
Kustantaja: Tammi
ISBN: 978-951-31-5236-9
Ilmestymisvuosi (alkuperäinen teos): 2009
Ilmestymisvuosi (suomennettu teos): 2011
Sivumäärä: 361

Häivähdys

Takakansi:

Rakkaudella on kahdet kasvot, suden ja ihmisen.

Toukokuussa 2010 ilmestynyt Väristys oli herkkä aloitus vangitsevalle, ihmissusilegendaa raikkaasti tulkitsevalle rakkaustarinalle. Sam ja Grace ovat taistelleet saadakseen toisensa, ja metsä heidän välillään näyttää kadonneen. Pian heidän tulevaisuudelleen lankeaa uusi varjo. 

Häivähdys on romaani elämästä odotuksen jälkeen. Se on romaani pojasta jonka sutena viettämät vuodet ovat takana, tytöstä joka on menettää ihmisyytensä, ja ystävistä, joiden on opittava suuntaamaan vihansa toistensa hyväksi. Riittääkö vain häive ihmisestä pitämään rakastavaiset kiinni toisissaan?

Tässä oli siis jatko-osa Väristys romaanille ja tiedossa on vielä trilogian päätös Ikuisuus. Tämä kirja ilmensi Samin ja Gracen rakkautta aina vain paremmin ja paremmin. He pitivät kiinni toisistaan ja tarvitsvat toisiaan ollakseen kokonaisia. Kaikki hyvä ei kuitenkaan aina kestä kauaa. Jotakin kummallista alkaa tapahtua Gracelle. Tyttö joka ei ikinä siarastele, saa nyt vastaansa selittämättömiä oireita. Sam ja Grace tietävät sisimmässään, mitä tulee tapahtumaan, mutta kumpikaan ei halua sanoa asiaa ääneen.

Jo aikaisemmin Samin adoptioisä, Beck, muutti kolme nuorta sudeksi, jotta nämä uudet sudet huolehtisivat aina tulevista susista. Yhdellä uusista susista on kuitenkin menneisyys ja minuus, jonka tämä poika haluaa unohtaa. Sam ei oikein osaa käyttäytyä mukavasti uutta sutta, Colea, kohtaan, sillä tämä haluaa saavuttaa itse juuri sen asian josta Sam yritti päästä eroon.

Grace löytää metsästä kuolleen suden, jolla on verta kasvoillaan. Mihin susi oikein kuoli? Vanhuuteen? Ehkä...Sam ei kuitenkaan tunnista sutta, joten sen mysteeri jää hiljaisesti odottamaan ratkaisuaan.

Ongelmia on luvassa, kun Gracen vanhemman kieltävät Gracea tapaamasta Samia. Grace tarvitsee Samia nyt kuitenkin enemmän kuin koskaan ennen, sillä hänen sisällään oleva sairaus ei tahdo pysyä hiljaisena ja vaarattomana.

Tämä oli hyvä jatko-osa edeltäjälleen. Uudet vaikeudet ja mysteerit kietovat mukaansa ja siitä vain toivoo, että kaikki kävisi hyvin. Ihana lukuelämys!


Kirjan tiedot:
Kirjan nimi: Häivähdys
Englanninkielinen alkuteos: Linger
Kirjoittaja: Maggie Stiefvater
Kustantaja: WSOY
ISBN: 978-951-0-37145-9
Ilmestymisvuosi (alkuperäinen teos): 2010
Ilmestymisvuosi ( suomennettu teos): 2011
Sivumäärä:345

Väristys

Takakansi:

Grace on jo vuosia katsellut kotinsa takana asustelevia susia. Etenkin eräs keltasilmäinen yksilö on saanut hänet pauloihinsa. Suden ja tytön välillä tuntuu olevan molemminpuolinen, luottamuksellinen yhteys. Sam puolestaan viettää kaksoiselämää. Talvella hän elää metsässä pienen laumansa kanssa ja käy äänetöntä ajatustenvaihtoa pelottoman tytön kanssa.

     Kesän lämpimät säät suovat hänelle muutaman arvokkaan kuuukauden ihmisenä-kunnes pakkanen jälleen vangitsee hänet lumiseen metsäään, suden ruumiiseen. Yhtenä syksyisenä päivänä Grace tapaa kotiovellaan pojan, jonka tuttuus saa hänen henkensä salpautumaan. Vuosien hiljainen suhde kasvaa tiiviiksi, surullisenkauniiksi rakkaudeksi. Mutta nuorten yhteiset päivät käyvät vähiin...         

     Ihmissusi-legendaa raikkaasti hyödyntävä Väristys on jäänhauras tarina nuoresta rakkaudesta. Herkällä tuntumalla kirjoitetut lauseet virtaavat eteenpäin ja vievät mukanaan, kunnes viimeisten kyynelten täyttämien sivujen jälkeen niiden lumosta ei malttaisi palata takaisin.

Tämä kirja onnistui aina vain uudestaan ja uudestaan ilmestymään eteeni. Näin sen, kun haeskelin kirjoja Suomalaisen kirjakaupan sivuilta, törmäsin siihen aina uudestaan ja uudestaan nettiblogeissa ja googlettaessani muiden kirjojen kuvia. Lopulta seisoin kirjastossa ja päätin lukea kirjan. Aluksi kuitenkin lainasin vahingossa toisen osan, joten jouduin menemään uudestaan kirjastoon ja etsimään trilogian ensimmäisen osan käsiini.

Nyt olen kyllä lukenut jo kaikienmoisista satuhahmoista. Enkeleitä, vampyyreja, zombeja ja avaruusolioita on löytynyt lukemistani kirjoista, mutta nyt koko komeuden kruunaa tarina ihmissudesta.

Kirjan alussa kerrotaan siitä, kuinka Sam pelasti Gracen, kun yksi susita vei tytön omasta pihakeinustaan. Tapaus olisi koitunut Gracen kuolemaksi, mutta Samin ansiosta Grace on elossa ja siksi tyttö muistaa aina nuo keltaiset silmät.

Pelastaja sudesta tuli Gracelle tärkeä ja aina hän odotti näkevänsä suden metsän reunassa. Tarkkailemassa häntä. Kuusi vuotta. Koko sen ajan oli suden ja tytön välille syntynyt syvä yhteys.

Alkaa kuitenkin tapahtua kummia, kun yksi Garacen koulun pojista kuolee susien raatelemana, mutta ruumis katoaa ruumishuoneelta. Onko poika elossa? Pojan tapauksen takia sudet aiotaan ampua tohjoksi, jottei vastaavanlaista sattuisi uudelleen, ja silloin Grace tapaa sutensa ensi kertaa ihmismuodossa.

Grace ja Sam rakastuvat toisiinsa ja alkaa taistelu sudeksi muuttumista vastaan. Myös Gracen ystävä muuttuu sudeksi ja he yrittävät löytää parannuskeinon ihmissusi-muutosta vastaan.

Kirjan rakkaustarina oli todella koskettava. Grace ja Sam yrittävät pitää niin kovasti kiinni Samin ihmismuodosta. Hienosti ja herkästi kirjoitettu tarina pitää otteessaan. Hienosti koottu tarina kahden eri maailman kohdatessa ja rakastuessa!

Vielä sananen kirjoituksesta. Kirja oli kirjoitettu aina joko Samin tai Gracen kannalta. Teksti vei eteenpäin ja kirjassa oli paljon kuvailua.


Kirjan tiedot:
Kirjan nimi: Väristys
Englanninkielinen alkuteos: Shiver
Kirjoittaja: Maggie Stiefvater
Kustantaja: WS bookwell Oy, Juva
ISBN: 978-951-0-36064-4
Ilmestymisvuosi (alkuperäien teos): 2009
Ilmestymisvuosi (suomennettu teos): 2010
Sivumäärä: 368