Yhden promillen juttuja

Takakansi:

Maista tästä.

Ihan pikkusen vaan.

Kyllä sä nyt yhden voit lukea,

tämän kerran.

Ota vielä toisellekkin jalalle.

Lueluelueluelue!

Älä ole ilonpilaaja.

Kaikki lukee,

aivan kaikki lukee.

Haloo, tää on Suomi!

 

 19 kosteaa,

todenmakuista juttua

nuorten elämästä

 

Aina välillä sitä kuuntelee puolella korvalla kuinka koulussa jotkut tyypit kehuvat niin mainioita retkiään alkoholin maailmassa. Miten onnistuneesti viikonloppu sujui pullon tai parin kera. Itse siinä vain ajattelee itsekseen, että osataanpa sitä olla idiootteja. Nuoret kun luulevat välillä tietävänsä kaikesta kaiken ja olevansa kuolemattomia, mutta niin ei ole asian laita.

Yhden promille juttuja-kirjassa joku vihdoinkin tuo esille sen kaiken varjopuolen. Kyllähän aikuiset aina pyrkivät parhaansa mukaan kertomaan juomisen haitoista, mutta nähtävästi sellainen tieto lipuu ohi korvien. Kirja kuitenkin kertoo suoraan kaiken sen, mitä alkoholin taakse verhoutuu. On kuin joku olisi kirjoittanut omat ajatukseni paperille.

Kirja sisältää 19 erilaista juttua siitä, mihin juominen voi viedä. Omistuksessa lukee: Kaikille niille, joilla on rohkeutta vastustaa ryhmäpainetta. Ylpeänä tähän joukkoo kuuluen nostan hattua kirjailijalle, jonka teos toivottavasti saisi edes jonkun juovan nuoren muuttamaan suuntaansa.

Ensimmäinen teksti, Tää on Suomi!, kuvasi onnistuneesti juovaa nuorta. Kun tekstiä lukee, löytää selvästi tietyt vaiheet, jotka lienevät yleisiä silloin, kun juova nuori yrittää saada toiset juomaan ja yrittää selitellä omaa juomistaan.

1. vaihe: Suostuttelu: (s.9)
"Ihan hörppy vaan!" 
"Mä lainaan, jos sulla ei ole rahaa."
"Kyllä sä yhden voit ottaa"
Hei come on, nauti elämästäsi!"

2. vaihe: Selittely (s.10)
" Kyllä viiniä voi ruuan kanssa juoda. Sillai keskieurooppalaisesti, kato."
"Tää on Suomi, täällä juodaan!"
"Selvin päin ei voi ainakaan tanssia. Mä en ainakaan kehtais!"

3. vaihe: Suutuminen (s.11)
"Mä en enää tiedä, haluanko olla sun kaverisi."
"Ollenkaan"
"Lähde pois, sä pilaat meidän kaikkien illan."
"Äläkä kuvittele, että seuraavalla kerralla sua edes kutsutaan."


Omasta mielstäni hurjan rasittava tyyppi ↕


Kirjan tiedot:
Kirjan nimi: Yhden promillen juttuja
Kirjoittaja: Terhi Rannela
Kustantaja: Otava
ISBN: 978-951-1-26514-6
Ilmestymisvuosi: 2012
Sivumäärä: 110

 

Vastavirta

Takakansi:

 



"Kaikki tämä..."Gemma tähyili parveilevia kaloja, jotka kieppuivat värikkäinä sykloneina tai liukuivat täsmällisissä muodostelmissa. "Ikävöin täällä olemista."

 Hyvä, minä ajattelin.

 

15- vuotias Ty-poika on ensimmäinen valtameren pohjaan perustetussa siirtokunnassa syntynyt ihminen. Gemma, maan päällä kasvanut tyttö, elää kahden maailman rajamailla vailla omaa kotia. Ty ei voi kuvitella elämää pinnan päällä, Gemma puolestaan kammoaa syviä vesiä. Pattitilanteensa keskellä Ty ja Gemma eivät osaa aavistaa, millaiseen kurimukseen heidät ollaan tempaamassa. Kun Tyn vanhemmat siepataan hänen silmiensä edessä, on pojan tartuttava toimeen, vaikka se tarkoittaisi turvautumista pahamaineisen Krottiliigan apuun. Alkaa huimaava matka vedenalaisen maailman eri kerroksiin. Mutta voiko Ty luottaa Gemman apuun? Onko kahden erilaisen maailman sittenkaan mahdollista elää rinnakkain?
 

Vaikuttava vedenalainen maailma vain syvenee kirjasarjan toisessa osassa, kun Tyn vanhemmat kaapataan ja vedenalla asuvat syrjät ovat entistä vihamielisempiä. Kysymys kuuluu: kuka on kaappauksen takana ja kehen tässä ekokatastrofin jälkeisessä maailmassa voi luottaa?

Aluksi kaikki oli hyvin. Gemma ja Ty saattoivat viettää aikaa toistensa kanssa ja Gemma tiesi isoveljensä olevan elossa vaikkakin tämä on Krottiliigan pahamaineinen johtaja. Veden alla viljelykset sujuvat hyvin ja kaikki vaikuttaisi olevan kunnossa. Jostain kumman syystä Gemma ei kuitenkaan yhtäkkiä uskalla sukeltaa veteen ja haluaa pysyä visusti sukellusveneen sisällä. Ty pelkää aiheuttaneensa Gemman vastahakoisuuden vettä kohtaan vaikka tyttö väittää kiven kovaa pelkäävänsä syviä vesiä. Puhuuko Gemma totta ja todella pelkää mereneläviä vai onko vedessä jotakin muutakin?

Tyn ja Gemman ollessa suuressa jätepyörteessä piilottamassa satoa varkailta, Ty löytää jotakin kamalaa: Jätepyörteen keskelle on on kiinnitetty jättimäinen syrjäalus, jonka kulkutiet on lukittu, minkä seurauksena kaikki aluksen sisällä olleet ovat jäätyneet kuoliaiksi. Näky saa vatsan muljahtamaan. Kuka voi olla niin julma, että tappaa hitaasti kiduttauen kokonaisen aluksen verran ihmisiä?

 Syrjät ovat vedenalla eläviä ihmisiä, joilla ei ole kunnon viljely- taikka kalastustilaa, eivätkä he osaa puhua kieltä. He tulevat toimeen myymällä kaikkea mahdollista koristeista nahkoihin. Syrjistä liikkuu pelottavia huhuja, mutta niistä piittaamatta Tyn vanhemmat yrittävät myydä merileväsatonsa syrjille. Heitä odottaa kuitenkin väijytys ja vanhemmat kaapataan ilman syytä. Syrjät hoitivat kaappauksen, mutta joku veteli naruista kulissien takana.

Ty yrittää kaikin keinoin selvittää, mihin hänen vanhempansa ovat joutuneet. Tyn mielessä pyörii kammottavia mielikuvia siitä, kuinka hän saattaisi löytää vanhempansa kuolleina jos hän edes löytää heidät. Gemma on kuitenkin valmis auttamaan Tytä kaikin keinoin, mutta aina ne keinot eivät ole täysin laillisia. Yrittäessään löytää vanhempansa Ty joutuu taisteluihin henkensä uhalla, mutta onneksi hän on tarpeeksi taitava selvitäkseen hengissä kiperistä tilanteista. Krottiliigallakin on osuutensa etsinnöissä, mutta heidän apunsa vastaanottaminen johdattaa helposti laittomille teille.

Olen iloisesti yllättynyt, että kirjasarjan toinen osa oli vielä parempi kuin ensimmäinen.Kirjailija kuvaa upeasti merenalaisia erikoisia eläimiä ja tunnelmaa. On kuin itse uiskentelisi samalla niin viehättävässä, mutta vaarallisessa maailmassa, jossa vaarallisilta tilanteilta on vaikea välttyä.

Ajatuksia herätti erityisesti syrjät. Itse ajattelin heidän olevan jollakin tavalla samanlaisia kuin maahanmuuttajat. En tietenkään tarkoita sitä kaapaus osiota vaan pikemminkin elämää. Suomessakin elää monia maahanmuuttajia ja monesti huhut ja ennakkoluulot voivat varjostaa ihmisten mieliä. Ihmisiä me kaikki olemme elämäntilanteestamme ja kotimaastamme välittämättä. On myös surullista huomata, että kirjailian mukaan tilanne ei muutu kuvitellussakaan tulevaisuuden maailmassa, jossa ihmisten pitäisi pitää yhtä selvitäkseen ekokatastrofin aiheuttamista ongelmista.

Kirjan hallituskin tuotti ajattelua. Vedenalla elävillä ihmisillä ei ollut kunnon äänioikeutta saatikka hyvää edustajaa missään pinnan päällä. Valtion pitäisi antaa  avustuksia, mutta niistä ei kuulu mitään. Nähtävästi on aina olemassa ihmisiä, jotka päättävät asioista ja elävät vaurasta elämäänsä toisten tehdessä työtä leipänsä eteen.

Paljon ajatuksia herättävä kirja oli täynnä jännitystä ja kiperiä tilanteita, mutta myös ymmärrystä ja lähimmäisenrakkautta.

Kirjan tiedot:
Kirjan nimi: Vastavirta
Englanninkileinen alkuteos:Rip Tide
Kirjoittaja: Kat Falls
Kustantaja: Tammi
ISBN: 978-951-31-5507-0
Ilmestymisvuosi (alkuperäinen teos): 2011
Ilmestymisvuosi (suomennettu teos): 2011
Sivumäärä: 339

Niskaan putoava taivas

Takakansi:
 

"Hän oli vain luullut nähneensä unta, seisseensä  horteessa ikkunassa ja kuvitelleensa. Mutta nyt hän ei luulllut mitään, ei kuvitellut vaan oli varma. Pojan pelästyneestä katseesta, silmistä jotka yrittivät kertoa jotakin. Kädestä joka oli painettu vasten ovea. Valkoisesta kämmenestä lasilla."
 

Viikko ilman vanhempia on aluksi onnenpotku-viimeinkin neljätoistavuotias Tekla voi tehdä mitä haluaa ja tutustua Norht Endin naapureihinsa, Lunaan, Aasaan ja Havuun. Mutta viikon edetessä eteen kasaantuu kysymyksiä kuin loputonta lunta taloyhtiön pihalle: Ketkä tekevät iskun North Endin suklaatehtaaseen, majaileeko maanalaisissa varastoissa ylimääräistä väkeä, minne pikkuveli katoaa?
 

Unelmaviikosta painajaaiseen. Itkusta nauruun. Niskaan putoava taivas aloittaa uuden nuortenkirjasarjan ja kuvaa Muutoksen jälkeistä aikaa, jossa luonnonvarat loppuvat, talvet ovat hyisiä ja vaatteet tuunataan äideiltä tyttärille. Se maailma, josta monet ovat unelmoineet, mutta joka voi olla myös ahdas ja pelottava.
 

Suomalaista näkemystä tulevaissuden suhteen. Kylmääkin kylmemmät pakkaset paukkuvat kirjan sivuilla jäädyttäen sekä päähenkilön että lukijan varpaat kohmeisiksi. Pureva pakkanen ja kolea viima tarttuu lukijaan kirjan edetessä eteenpäin. Niin kuin takakannen tekstissä sanottiin, maailma voi olla myös ahdas ja pelottava.

Nuori Tekla inhoaa nykyistä asuinpaikkaansa kaukana pohjoisessa vanhojen ystävien ulottumattomissa, paikassa jonne auringonsäteet niin harvoin yltävät. Tekla joutui muuttamaan isän työpaikan takia, mutta nyt vanhemmat ovat eronneet ja käyttävät vuoroviikko-systeemiä hoitaakseen lasten huoltenpidon. Perheessä on kuitenkin rikkinäistä: isä haikailee vanhojen hyvien laulajien perään, äiti käyttää paljon aikaansa työhön, pikkuveli ei halua käydä koulua saatikka puhua ja Tekla ikävöi etelään jääneitä ystäviään.

Surkea tilanne alkaa näyttää valoisammalta, kun vanhemmat ovat sekoittaneet vuoroviikot ja näin ollen Tekla saa vapauden olla talossa kahdestaan pikkuveljen kanssa.Aluksi idea vaikuttaa mahtavalta, mutta ongelmat seuraavat toisiaan ja seliviytymien hengissä seuraavaan viikkoon voi olla vaakalaudalla.

Varpaat lähes jäätymisestä tunnottomina, talo kylmänä ja ystäviä ikävöiden Tekla havaitsee jotakin outuoa: joku liikkuu talon maanalaisessa varastoissa. Pelko tuntemattomia hiippareita kohtaan kasvaa ja muutakin outoa on tekiellä. Suklaatehtaaseen murtaudutaan ja suklaat tuhotaan. Naapureilla on salaisuuksia jotka punoutuvat yhdeksi isoksi mysteeriksi. Ongelmat ja pelot uhkaavat musertaa Teklan, mutta lopulta kaikkki käy hyvin.

Kirjassa kuvattiin onnistuneesti kaikkea yhdestä ihmisestä koko kaupunkiin. Asioilla oli monta puolta: viikko ilman vanhempia alkoi hienosti, mutta luisui vähitellen aina vain hankalammaksi.Pelko ja muut tunnetilat tulivat vahvasti esiin tekstistä ja hahmot kuvasivat persoonillaan hyvin arkipäiväisä ja tunnistettavia ihmisiä. Tunteineen, mietteineen ja salaisuuksineen ihmiset olivat niin oivasti kuvattu, että täytyy arvostaa kirjailian tapaa tuoda ne ihmist esille.

Itse suuntaus tulevaisuuteen oli myös jännittävä ja kiehtova. Ei ollut kovinkaan paljon nykypäivää kummempia koneita, mutta ilmasto oli muuttunut. Varsin realistinen näkökanta tulevaisuuden elämään. Oli hassua lukea kuinka Teklan isä aina kuunteli vanhan Lady Gagan biisejä, vaikka itse elää juuri sitä aikaa, jolloin Lady Gaga on kirkkaana tähtimailmassa.

Kaikenkaikkiaan oikein onnistunut teos.


Kirjan tiedot:
Kirjan nimi: Niskaan putoava taivas
Kirjoittaja: Laura Lähteenmäki 
Kustantaja: WSOY
ISBN: 978-951-0-38598-2
Ilmestymisvuosi: 2012
Sivumäärä: 258

 

Yliluonnollisesti

Takakansi:

Evie on vihdoinkin saanut sen tavallisen elämän, josta hän on haaveillut. Järkytyksekseen hän kuitenkin huomaa, että tavallinen elämä voi olla- ja usein onkin-aika tylsää.
 

Juuri kun Evie alkaa kaivata aikoja Kansainvälisen paranormaalien hallintaviraston leivissä, hän saa mahdollisuuden palata töihin.
 

Vaan kun yksi tehtävä toisensa jälkeen epäonnistuu, Evie alkaa epäillä koko touhun järkevyyttä. Kun kaiken lisäksi Evien ex-poikaystävä Reth ilmestyy paikalle kertomaan järisyttäviä paljastuksia Evien menneisyydestä, Evielle valkenee, että alkamassa on taistelu, joka saattaa syöstä koko maailman kaokseen.
 

Ja taistelun kohteena on Evie itse.
 

Tämä kirjahan on siis oikein onnistunut jatko-osa ensimmäiselle kirjalle, Paranormaali. Kirjailija on saanut pala palalta koottua kokoon hyvän kirjan, joka ei jää edeltäjänsä varjoon. Alussa annettiin ymmärtää, että pahinta oli Evien menneisyys sen kaikkine saloineen, mutta nyt on tapahtumassa jotakin suurempaa.

Evie on siis vihdoinkin vapaa käymään koulua ja olemaan normaali. Elämä rullaa tasaista vauhtia ja mikään ei ole mitenkään ihmeellistä, ellei lukuun lasketa Evien nykyistä työpaikkaa hänen poikaystävänsä isän kuppilassa, jossa kaikki työntekijät ja asiakkaat ovat paranormaaleja. He ovat kuitenkin ystävällisiä tai niin ystävällisiä ja ihmismäisiä kuinlumousta käyttävä paranormaali voi olla. Kuppilan roskisten tyhjentäminen ja pöytien pyyhkiminen alkaa kuitenkin ärsyttää Evietä, joka tuntee olonsa liian tavalliseksi.

Kaiken kukkuraksi hänen rakas poikaystävänsä käy toista koulua, vuoden vanhempi kun on. Näin ollen Evie näkee poikaystäväänsä, Lendiä, vain viikonloppuisin.Eviellä on seuranaan vampyyrikämppiksensä Arianna, joka on ihastunut tietokonepelien kiehtovaan maailmaan.

Kieken tylsyyden keskellä Raquel saapuu Evien luokse tarjoamaan töitä KPHV:ssä. Evie haluaisi innokkaasti ryhtyä auttamaan ihmisiä sekä paranormaaleja, mutta Lend ei pidä KPHV:tä kovinkaan suuressa arvossa. KPHV:n keskuksessa on kuitenkin meneillään huonot ajat, kun mikään ei ota onnistuakseen ja Evie päättää autta heitä, kunhan ei joudu vanhingoittamaan viattomia paranormaaleja. Asia pysyy kuitenkin salaisuutena Lendille.

Evie jouttu työskentelemään ympäri maailmaa ja tarvitsee siksi avukseen keijupolut, muttei halua enää ikinä työskennellä keijujen kanssa, joten kuvioihin astuu outo Jack, joka pystyy kulkemaan keijupoluilla vaikka onkin ihminen.

Loppujen lopuksi meneillään on jotakin outoa. Paranormaalit katsovat Evietä oudosti kuin jotakin olisi suunnitteilla ja Evien ex-poikaystävä Reth paljastaa järisyttäviä tietoja Evien menneisyydestä. Kuka on Evien isä  ja onko hän ihminen ollenkaan? Kaiken kukkuraksi paljastuu ettei Jackillakaan ole täysin puhtaat jauhot pussissa.

Pidin paljon jatko-osasta ja tarina meni vain mielenkiintoisammaksi ja jännittävämmäksi, mitä pidemmälle kirja eteni. Haluaisin kuitenkin huomioida erästä asiaa, joka toistuu niin monessa tarinassa. Puhun nyt valheista. Yleensä päähenkilöllä on vierellään tärkeitä ihmisiä, jotka rakastavat ja ovat valmiita suojelemaan ja tukemaan henkilöä mikäli tarve vaatisi. Tämähän tarkoittaa siis luottamusta. Miksi kuitenkin käy niin, että henkilö kokee paremmaksi valehdella tärkeille ystävilleen/ rakkailleen? Syyksi sanotaan, että valhe ja tietämättömyys suojelee tätä tietämätöntä, mutta eikös yleensä käy niin, että juuri nämä valheet aiheuttavat ne pahimmat ongelmat. Tätä asiaa pohdittuani ymmärsin, että se on kuitenkin oiva keino saada tarinaan lisää puhtia ja jännitystä. Onneksi suurin osa valehtelevista henkilöistä parantaa käytöstään ja pystyy luottamaan ihmisiin rehellisyyttä varten.

Itse tarina oli kiinnostavaa luettavaa ja nostan jälleen kerran hattua kaikille kirjailijoille siitä, että heillä on mielikuvitusta ja päätä kirjoittaa tälläisia teoksia. Vaikka kriitikot sanoisivat, ettei nuortenkirjoista mitään maailmanhistotiaan järisyttävää teosta  syntyisi, niin rohkenen silti ylistää näitä tarinoita. Tärkeintä on, että niissä on hienosti rakennettu kertomus johon on lisätty sopivalla suhteella ajatuksia ja ongelmia, jotka ratkaistaan. Niin pitäisi käydä myös oikeassa elämässä.Pyrkiä luomaan oma tarinansa siihen suuntaan kuin haluaa.


Kirjan tiedot:
Kirjan nimi: Yliluonnollisesti
(2. osa)
Englanninkielinen alkuteos: Supernatrually
Kirjoittaja: Kiersten White
Kustantaja: Gummerus
ISBN: 978-951-20-8849-2
Ilmestymisvuosi (alkuperäinen teos): 2011
Ilmestymisvuosi (suomennettu teos): 2012
Sivumäärä: 331

 

 

 

Paranormaali

Takakansi:

Kuusitoistavuotias Evie on aina piänyt itseään ihan tavallisena nuorena -huolimatta siitä, että hän työskentelee Kansainvälisen paranormaalien hallintaviraston leivissä, hänen ex-poikaystävänsä on keiju, hän on kovaa vauhtia retkahtamassa mudonmuuttajaan ja on kenties ainoa ihminen, joka näkee paranormaalien olentojen lumouksen läpi.

Kaiken lisäksi Evie saataa olla muinaisen, kaikkien yliluonnollisten olentojen tuhoa povaavan ennustuksen keskiössä.

 Se siitä normaalista.

Jo heti aluksi kiinnostava kirja vei mukanaan paranormaalien olentojen maailmaan. Näihin kirjoihin ei kyllästy ikinä. Voi  lukea vaikka sata tarinaa vampyyreistä ja aina ne ovat yhtä kiehtovia.

Evie siis asuu KPHV:n ( Kansainvälinen paranormaalien hallintavirasto) keskuksessa, eikä voi niin ollen käydä tavallista lukiota saati edes poistua rakennuksesta muulloin kuin tehtäviinsä. Tehtäviin kuuluu paranormaalien rengastus, jolloin KPHV pystyy seuraamaan rengastetun paranormaalin liikkeitä. Evie tyytyy tehtäväänsä,  mutta on kyllästynyt ainaiseen neljän seinän sisällä oleskeluun. Hän haluaisi elää normaalimmin.

Eviellä ei ole perhettä ja nuorena hän kiersi sijaiskoteja ympäriinsä. Nyt hänellä on paikka, missä elää, mutta hänellä ei ole juurikaan ystäviä, paitsi Lish- merenneito.

Kesken kaiken tavallisuuden, KPHV:n keskukseen ilmestyy täysin tuntematon paranormaali. Evie on ainoa, joka näkee sen lumouksen läpi. Outo paranormaali poika murtautui keskukseen aikeissaan tehdä jotakin, mutta se ei susotunut kertomaan mitään. Evie kuitenkin alkaa viettää aikaa tämän olennon kanssa ja pikku hiljaa heidän välinsä muuttuvat läheisimmiksi ja Evie ihastuu.

Jotakin kummallista on kuitenkin tekeillä. Tavallisesti paranormaaleja on vaikea tappaa, mutta nyt niitä kuolee ennennäkemättömiä määriä. Evie ja KPHV yrittävät selvittää, mitä on tekeillä ja Evielle alkaa selvitä, että hän ei todellakaan ole aivan tavallinen tyttö.

Kirja oli todella hyvin kirjoitettu. Teksti vei koko ajan mukanaan. Mielikuvitusta oli käytetty hienosti paranormaalien olentojen kuvailussa. Jännittävä sekkailu höystettynä rakkaudella.
Ainoa asia joka häiritsi oli se, että Evie ihkutti ainakin alussa vaaleanpunaisesta etälamauttimestaan ja vaaleanpunaisista vaatteista sekä Easton Heights- televisiosarjasta.

Kirjan tiedot:
Kirjan nimi: Paranormaali
Englanninkielinen alkuteos: Paranormalcy
Kirjoittaja: Kiersten White
Kustantaja: Gummerus
ISBN: 978-951-20-8595-8
Ilmestymisvuosi (alkuperäinen teos): 2010
Ilmestymisvuosi (suomennettu teos): 2011
Sivumäärä: 342

Sinun tähtesi, Allstar

Takakansi:

Pitkin Uuden-Australian taivasta kyntää Allstar-satelliitti. me kuuntelimme sen lähetyksiä, nauroimme ja lauloimme sen mukana. Sitten sen todellinen luonto paljastui kaikessa pelottavuudessaan. Mutta minä, Joke ja Miki tiesimme silloin jo liikaa -sen kuka todella tuhosi maailman ja ketkä olivat voittajia, ketkä häviäjiä. Luusuan luontokaupungista oli päästävä pois. Mutta miten, kun ympärillä oli meri ja ydinsodan jälkeenjättämät saastuneet alueet.

Tulevaisuudessa itsekkäät ihmiset vain kuluttivat maailman luontovaroja. Asiasta syttyi kuitenkin sota. Eklogit vastaan kuluttajat. Sodassa ydinaseiden jälkeen maailmassa oli hirveästi saastuneita alueita, mutta annettiin ymmärtää, että eklogit voittivat sodan, ja maan päällä vallitsi tasa-arvo ja rauha. Asian oikea laita alkaa kuitenkin selvitä Joelle, Jokelle ja Mikille. Kaikki ei ole niin kuin suuremmat tahot väittävät.

Joen isoisoisä muistelee vanhuuden päivillään sotaa. Hän alkaa vähitellen muistaa jotakin hyvin tärkeää ja epävarmuus iskee. Oliko isoisoisä sittenkään eklogien puolella? Hän muistelee nyt vasta olleensa sittenkin häviäjien puolella, mutta eklogithan voittivat, vai kuinka? Isoisoisä ehtii kuitenkin kuolla, mutta ymmärtää silti kuolinvuoteellaan asian oikean laidan. Hän ei kuitenkaan ehtinyt kertoa siitä kenellekkään.

Nykyään kaikkialla pitäsi vallita tasa-arvo, mutta niin ei kuitenkaan ole. Salassa kaikilta hallituksen virkailijat kohtelevat arvoasteikossa ylempänä olevia paremmin, mutta sitä ei kerrota kenellekkään. Pojat kuitenkin lähtevät Joken suostuttelemina kielletylle alueelle, jossa väitetään olevan vain saastunutta, pilaantunutta luontoa, mutta yllätyksekseen he huomaavat joutuneensa keskelle salaisuutta. Kielletty alue on huijausta, jottei kukaan tavallinen tallaaja eksyisi sinne.

Esiripun takaa paljastuu aivopesua, tasa-arvottomuutta ja luonnonvarojen tuhlausta. Nyt kun pojat tietävät, heidän on päästävä pois Luusuan kaupungista, mutta minne he menisivät?

Kirjoja joissa puhutaan tulevaisuudesta, on kiinnostava lukea. Niissä esiintyy kiinnostavia kuvitelmia maapallomme ja ihmiskunnan tulevaisuuden suhteen. Tässä kirjassa ajateltiin, että tulevaisuus toisi tullessaan sodan. Toistaako historia itseään? Aina uusia sotia ja lupauksia paremmasta, mutta kuitenkin ajaudutaan vain uusiin sotiin.

Onko aina olemassa niitä, jotka toimivat vain oman etunsa vuoksi? He pitävät yllä näytelmää, joka kertoo tasa-arvosta ja hyvinvoinnista, mutta kaiken sen takana yläarvoiset virkailijat polttavat sikareitaan ja rahaa. Jos joku kenties pyrkisi kurkistamaan sen näytelmän taakse ja ymmärtämään tosiasiat, niin silloin hänet olisi vaiennettava. Hänestä tulisi hiljainen ja kuuliainen kansalainen, koska hänet oltaisiin aivopesty. Ajatuskin on kauhea.

Tämä oli hyvä kirja ja pidin siitä, mutta koko idea alkoi selkeytyä vasta jälkeenpäin. Olin vähän pihalla, kun luin kirjaa, mutta lopussa aloin ymmärtämään, sain kaikki palaset paikoilleen päässäni. Ehkä se johtuu siitä, että kirjan kieli oli hiukan erilaista kuin mihin olen tottunut. Oli teksti silti suurimmaksi osaksi ymmärrettävää ja selkeää.

Itselleni jäi kuitenkin tunne, että olin odottanut jotakin muuta kirjalta. Oli kuin jotakin olisi jäänyt puuttumaan, jokin kohokohta jäisi varjoon, mutta voin silti sanoa, että tämä oli oikein hyvä kirja ja odotuksia voi aina olla, mutta kirjailija itse päätti, millainen tarina tästä kehkeytyi. Arvostan aina kirjailijoiden mielikuvitusta.

Kirjan tiedot:

Kirjan nimi: Sinun tähtesi, Allstar
Kirjoittaja: Jukka Parkkinen
Kustantaja: WSOY
ISBN:951-0-19499-9
Ilmestymisvuosi: 1994
Sivumäärä: 240

Ikuisuus

Takakansi:

Ihmisusisagan  

     jännittävä  

viimeinen osa

Samin ja Gracen tarina alkoi katseesta, metsän ja asutuksen rajasta.  

Molemmilla rintamilla he ovat taistelleet mahdollisuudesta olla yhdessä, vuoroin sutena, vuoroin ihmisenä. Nyt he toivovat näkevänsä toisensa vielä joskus.

Samalla kun Isabel ja Cole käyvät ylpeyden ja anteeksiannon julmaa taistelua, ottaa suden muoto Gracen valtaansa yhä useammin. Hänen ja Samin  lyhyet jälleennäkemiset voisivat olla iloisia. Ne voisivat olla suloisia, mutta niissä on jäähyväisten surullinen tuoksu. 

Kun kylässä julistetaan sota susia vastaan, Grace ei voisi olla metsässä huonompaan aikaan. Hänet on saatava sieltä takaisin.

Ikuisesti.

Ikuisuus on ihmissusi legendaa raikkaasti hyödyntävä saagan päätösosa, joka virtaa kuulaana kohti putouksen lailla yllättävää loppua. 

Trilogian päättävä kirja, Ikuisuus, piti sisällään monenmoista taistelua. Taistelu kohtaloa ja muuttumista vastaan. Taistelu ihmisten ja ihmissusien välillä. Taistelu pitää minuutensa vaikka sutena oleminen kadottaa sen. Taistelu rakkaistaan. Tämä kirja siis todellakin piti sisällään paljon tasitelua, ja ilman sitä kaikki olisivat luovuttajia.

Nyt kun viimein Sam pysyy ihmisenä, on sää sitten kylmä tai ei, joutuu Grace muuttamaan muotoaan ihmisestä sudeksi ja sudesta ihmiseksi. Sam joutuu elämään päiviä ilman Gracea, tietämättä onko tyttö turvassa. Grace taas autuaan tietämättömänä ihmiselämästään, juoksentelee ympäri metsää ja muuttu aina vähän väliä. Samin ja Gracen on vaikea tavata toisiaan kesken Gracen muuttumisten, sillä Grace ehtii muuttua takaisin sudeksi ennen kuin Sam ehtii hänen luokseen.

Gracea pidetään kadonneena ja epäilykset kohdistuvat Samiin. Varsinkin Gracen vanhemmat pitävät Samia syyllisenä tämän vaikean nuoruuden takia. Vaikkei kukaan sano sitä ääneen, silti Sam tietää kaikkien ajattelevan samaa: He uskovat Samin tappaneen Gracen.

Grace pystyy kuitenkin pysymään jo vähän kauemmin ihmishahmossa ja alkaa olla aika kertoa vanhemmille, ettei hätää ole, mutta salaisuutta ei kuitenkaan paljasteta.

Ihmiset ovat jo kauan olleet varuillaan susien takia. Viimeinen pisara on, kun susien raatelema tyttö löydetään metsästä. Alkaa suunnittelu susien tappamisesta ilmasta käsin. Silloin susilla ei ole pienintäkää mahdollisuutta suojautua. On kuitenkin pakko pelastaa ne jollain tavalla ja silloin apua löytyy onneksi myös erään poliisin luota. Yhdessä Sam, Grace ja Cole pyrkivät pelastamaan sudet varmalta kuolemalta.

Koskaan ei ole kivaa, kun henkilö kuolee kirjassa. Jotenkin kirjat vain samaistuttavat lukijan sisälle siihen hetkeen, jossa joku menetetään. Se pistää miettimään. Varsinkin jos menetys tapahtuu niin, että jokin asia jäi selvittämättä. Silloin alkaa pohtia asiaa ja tuntee saman surun kuin kirjan henkilötkin. Samaa voin sanoa iloisista asioista. Yleensä en välty nauramasta jotakin asiaa kirjassa. Hyvät kirjat vaikuttavat tunteisiin ja se on aika mahtava asia. Vainko teksti saa meidät surullisiksi tahi iloisiksi?

Trilogian päätös oli niin hyvä kuin odotinkin. On aina hienoa huomata, että kirjailijat saavat  tehtyä esimerkiksi kolme teosta samasta aiheesta. Millainen mielikuvitus täytyykään löytyä, jotta saa niin pitkän tarinan lopulta niin yksinkertaisesta aiheesta. Hienoa työtä kirjailijalta. Mieleenpainuva tarina.

Kirjan tiedot:
Kirjan nimi: Ikuisuus
Englanninkielinen alkuteos: Forever
Kirjoittaja: Maggie Stiefvater
Kustantaja: WSOY
ISBN: 978-951-0-38203-5
Ilmestymisvuosi (alkuperäinen teos): 2011
Ilmesymisvuosi (suomennettu teos): 2011
Sivumäärä: 442